tiistai 15. huhtikuuta 2014

Anni Kytömäki: Kultarinta





Ei saa hermostua, vaikka poika välillä ärsyttääkin. Sahlman on näsäviisas ja liian herkkävainuinen, tietää enemmän kuin olen kertonut ja osaa halutessaan iskeä arkaan paikkaan. Jos kieltäydyn lähtemästä kaatopaikalle kivittämään rottia, hän saattaa ottaa valmiiksi pakoasennon ja vinkua silmät sirrillään:
- Äitisi hylkäsi sinut ja isäsi on kulkuri.

Anni Kytömäen Kultarinta on vahva historiallinen perhetarina, joka sijoittuu 1900-luvun alusta vuoteen 1937. Kirjan kertojina toimivat Erik, joka kirjan alussa oli pieni poika, toinen kertoja oli hänen tyttärensä Malla. Kirjan sivuilla sivutaan Suomen itsenäistymistä ja punaisten ja valkoisten sotaa. Erik oli ihastunut punaiseen Lidiaan ja he menivät naimisiin olosuhteiden pakosta. Lidia sairastui tuberkuloosiin Mallan syntyessä. Erik joutui nuorena miehenä kohtaamaan yksinhuoltajaisän huolet, sillä Lidia kitui parantolassa vuosikausia.

Yksinhuoltajuus ja vaimon sairastelu ajoivat Erikin juopottelemaan. Kieltolain aikana Erik jäi kiinni viinanostosta ja passitettiin parantolaan. Malla otettiin huostaan ja vietiin kasvattivanhemmille Pohjanmaalle. Kasvattivanhemmat muuttivat tytön nimen, eikä Malla saanut olla yhteydessä ainoaan omaiseensa, isään. Mallasta oli tullut kasvattivanhempien vanki. Ennen koulun alkamista Malla yritti tehdä itsemurhan. 
 
Kirja oli kiinnostava kuvaus mielenterveysongelmien siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Mallan isoäiti oli myös alkoholin liikakäyttäjä ja kuoli parantolassa. Pienen tytön itsemurhayrityksen vuoksi isän ja tyttären välinen kirjeenvaihto sallittiin, mutta siten, että osoitteet pysyivät salaisina. Taustalla oli Mallan äidin, Lidian, poliittinen toiminta. Pelättiin, että toiminta oli siirtynyt isälle ja lapselle, joka pyrittiin kitkemään pois molemmista. Punaisia pidettiin maanpettureina.

Kirjassa on suurenmoiset luontokuvaukset. Anni Kytömäki on ammatiltaan luontokartoittaja ja tottunut kulkemaan luonnossa, josta hän on ammentanut valtavasti uskomattomia luontotarinoita Kultarintaan. Lukijat yllättyvät varmasti, kun kuulevat mikä kultarinta on kirjassa, sillä sehän on tunnetusti linnun nimi, mutta kirjassa se ei ole lintu. Itselleni se oli aikamoinen yllätys. 
 
Mallan tarinan alkaessa kirja muuttui vahvemmaksi kertomukseksi. Erikin tarina oli hienovaraista luontokuvausta ja hänen kasvukertomuksensa, jossa ei ollut kovin vahvoja juonikuvauksia tai ne jäivät kuin ulkopuolisen kertomiksi. Mallan tarina oli heti alusta asti vahva ja sisälsi runsaasti lukijaa koukuttavia kohtauksia. Mallan tarina oli myös hänen kasvukertomuksensa, joten lukijalla on mahdollisuus verrata isän ja tyttären kasvukertomuksia toisiinsa. Kirjan vahvuutena ovat upeat luontokuvaukset ja luontomatkat, joissa lukija saa olla mukana kirjan alusta kirjan loppuun asti. Kirjan upeasta kansikuvasta annan plussaa.

Suljen silmät ja solahdan sängystäni jään alle. Isä pitää minua kädestä ja lausuu taikasanoja: lapinvuokko, sammalvarpio, kurjenkanerva ja uuvana. Löydämme ne ihmisistä tyhjiltä tuntureilta. Ikävä pakkautuu kurkkuun ja silmiin, voima katoaa jaloista. Vajoan kohti pohjaa, kunnes riuhtaisen käteni vapaiksi ja hypähdän lattialle. Marssin räsymattoa edestakaisin ja hoen kasvien nimiä, turhia lupauksia. Väsynyt viha hulmahtaa yli. Tänäänkään en toivota hyvää yötä.

Anni Kytömäki, Kultarinta ****+
kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti
Gummerus 2014
s. 644


8 kommenttia:

  1. Olen tästä kirjasta aivan innoissani, kunpa pääsisin jo lukemaan! Tuo luontokuvaus kiehtoo kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tykkäät kirjasta kovasti, sillä se sisältää niin paljon kaikkea mielikuvitusta rikastuttavaa kerrontaa :)

      Poista
  2. Pientä tiivistämistä olisin minäkin kaivannut, mutta nautin kyllä kokonaisuudesta niin, että lopulta olin Kultarintaan vain tyytyväinen. Kytömäki kuvaa hienosti niin ihmisiä kuin (etenkin) luontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä aivan uskomattoman hieno lukukokemus. Voisin verrata kirjaa jopa viime vuoden lempparikirjaani Eowyn Iveyn Lumilapseen. Kummassakin upeita luontokuvauksia ja aikuisten satuja luonnosta. Kerronta on hienoa kuten sanoit.

      Poista
  3. Kultarinnassa on tosiaan mukaansa imaisevan ja kauniisti kerrotun tarinan lisäksi paljon silkkaa luontotietoa - niin oivasti paketoituna, ettei sitä edes "huomaa tiedoksi". Ja varsinkin siinä on asennetta... hieno juttu! Pituudestakaan en valita, sillä hyvillä kirjoilla on yleensä taipumus loppua aivan liian nopeasti. - Tässä ansiokkaassa arviossasi oli muuten runsaanlaisesti juonipaljastuksia; ennakkovaroitus saattaisi olla paikallaan niitä varten, jotka eivät ole vielä itse lukeneet kirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sammaleinen. Luulen, että lukijat odottavat edes pikkuisen juonipaljastuksia, että tietävät, haluavatko lukea kirjan vai ei. Kuten Elina ilmaisi, postaukseni ansiosta hän on innostuneempi lukemaan kirjan.
      Tämä on kuitenkin kirja, jonka haluaisin kirjahyllyyni, jotta voisin paremmalla ajalla lukea ja nauttia kielen kauneudesta ja tarinoista, sillä kirja on ihana.

      Poista
  4. Mietin lukiessani, että onko tuollaista noin pitkäaikaista vanhemman ja lapsen erottamista historiallisesti tapahtunut ja sitäkin mietin, että oliko tuolloin lastensuojelu minkälaista ylipäätään?

    En lähtenyt em. asioita selvittämään, koska Kultarinta kaikessa hienoudessaan vei mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, kun ei ole tietoa asiasta. Lähisuvussa on nainen yli 50v., joka on huostaanotettu ja annettu kasvattivanhemmille heti synnyttyään. Äiti oli alkoholisti ja teki useamman lapsen eri miehille. Kaikki lapset huostaanotettiin.
      Muistelen, että aikoinaan oli huutolaislapset, joista eri talolliset huusivat kunnanisiltä ilmaista lapsityövoimaa mahdollisimman halvalla. Mielenkiintoinen aihe, jota voisi tutkia tarkemminkin.

      Kultarinta oli hieno lukukokemus ja sisälsi tosi paljon eri teemoja politiikasta sosiaalityöhön ja luonnonsuojelusta metsäteollisuuteen, mielenterveydestä ja tuberkuloosin hoidosta siirtolaisuuteen ym. ym.

      Poista