tiistai 22. huhtikuuta 2014

Alan Bradley: Piiraan maku makea



Alan Bradleyn kirjan, Piiraan maku makea, kansikuva on oikein herkullisen hyytävä, kun lukija tietää, että kyseessä on jännityskirja. Kirjan kansikuvassa mustat linnut lentelevät taivaalla ja yksi lintu istuu lehdettömän puun oksalla. Kaukana siintää iso musta talo. Talossa asuu 11-vuotias Flavia de Luce perheineen. Flavia on sisarussarjan nuorin ja nuoresta iästä huolimatta vaikuttaa olevan lähes nero kemiassa, talossa kun sattuu olemaan laboratorio kaikilla mahdollisilla kemiaan liittyvillä aineilla ja tavaroilla. Pikkuvanhana ja aikaa tappaakseen Flavia suorittelee kaikenlaisia kemiankokeita ja kiehauttelee myrkkyjä mennen tullen ja palatessa. Kirjan pääosan esittäjä on siis kartanonneiti Flavia de Luce ja eletään vuotta 1950.

Siinä oli lintu, jänkäkurppa – ja se oli kuollut. Se makasi selällään kynnyksellä, siivet levällään kuin lentoliskolla, silmät ikävästi nurin muljahtaneina, pitkä musta nokka terävänä taivasta kohti sojottaen. Nokan kärjessä oli pieni paperinpala, joka värisi aamupäivän tuulenvireessä.
Ei se ollutkaan mikään paperinpala, vaan postimerkki.
Isä kyykistyi katsomaan tarkemmin ja henkäisi. Ja yhtäkkiä hän piteli kurkkuaan, kädet tärisivät kuin syksyiset haavanlehdet, kasvot olivat valahtaneet märän tuhkan värisiksi.

Kanadalainen Alan Bradley on iskenyt Flavia de Luce-sarjallaan oikeaan kultasuoneen, sillä niiden elokuvaoikeudet on myyty James Bond-ohjaajalle Sam Mendesille. Kirjan hillittömissä kuvioissa kuvittelin filmikohtauksia, jossa tämä nenänsä joka paikkaan pistävä Flavia-neito pyörittelee rikollisia ja poliisia neiti Marplemaisesti ja tarjoilee siinä sivussa teetä laboratoriossaan. Kirja oli hauska huolimatta ihan oikeista murhista, joista kirjassa kerrottiin hulvattomaan tyyliin.

Aina kun kirjoissa tai elokuvissa kohdataan murhaaja silmästä silmään, hänen ensimmäinen repliikkinsä tihkuu uhkaa, ja usein se on lainaus Shakespearelta.
”Jaahas, vai niin”, hän kähisee, ”on armaan syli retken pää” tai ”noin viisas ei voi elää kauan.”

Siinäpä lukijoille jännitettävää, kuka murhaaja on. Flavia-tyttönen ratkaisi tietysti murhaajan ennen poliisia, mutta kuinkas sitten hänelle kävikään, sen voit lukea kirjasta Piiraan maku makea. Suosittelen.

Alan Bradley, Piiraan maku makea *****
suom. Maija Paavilainen
kansikuva Satu Kontinen
Bazar 2014
The Sweetness at the Bottom of the Pie 2009
s. 385


13 kommenttia:

  1. Ooh, tässä onkin tyttö pääroolissa, miten minä luulin, että poika! =D Tämä on lukulistallani, kuulostaa jotenkin suloiselta. (jos niin voi sanoa kirjasta, jossa on murhia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kuin sinun kynästäsi kirjoitettu, ettet vaan ole esikuvana Flavia de Lucelle? Suloinen (?) myrkynkeittäjä ajattelee aika suorasukaisesti lähipiirinsä henkilöistä...nuori neito parantelee mm. siskonsa huulipunaa ;)

      Poista
  2. Tässä on ihana nimi ja kansi, mutta onko tämä minulle vähän liian hulvatonta ja kesyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, lue ja nauti tekstistä ja voin luvata, että olet hyvällä tuulella kirjan jälkeen, nautit kupposen teetä ja syöt piirakkaa :)

      Poista
  3. Tämä on sellainen hyvän mielen dekkari. Hauska ja silti mysteerikin pitää otteessaan - ja ihan kuin olisi päässyt mennen ajan Englantiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein sanoit, hyvän mielen dekkari. Tykkäsin, sillä tämän jälkeen nukkui hyvin ja näki unia kouluaikaisista kemiankokeiluista :)

      Poista
  4. Tämähän kuulostaa erikoiselta ja kiinnostavalta. Minusta on aina virkistävää, kun murhia ratkoo joku muu kuin poliisi. Ja kansikin on erittäin onnistunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet brittihjuumorin ja tunnelman ystävä, niin kannattaa lukea. Minua virkistää myös, jos välillä joku muu ratkoo rikoksia. Kirjan teksti on todella hauska :)

      Poista
  5. Onpa jännä kirja ja aihe..:)
    Kiitos esittelystä, Mai; hyvää tätä viikkoa sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi jännä ja herttainen :)
      Keväisen lämmintä alkavaa viikkoa :)

      Poista
  6. Voi hitsit, minä pidin tätä niin liipalaapana, etten viitsinyt kirjastosta mukaani ottaa, vaikka käsien välistä kulkikin. Ehkä pitäisi lukulistalle kuitenkin heittää? Uskallan epäillä, että sopisi kesäkirjaksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katri, lue ihmeessä, sillä kirjan teksti on todella hauska. Todella sopiva kesäkirja :)

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista