keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kuukernuppi ja Vanhan kirjan päivä




Kirjablogeissa vietetään tänään Mikael Agricolan päivänä Vanhan kirjan päivää. Bloggaajat haluavat Vanhan kirjan päivällä muistuttaa niistä luetuista ja koetuista kirjoista, joiden parasta ennen -päivä saattaa kirjakaupassa olla jo ohi. Hyvä kirja ei vanhene.
Valitsin Ulla Lipposen toimittaman Kuukernupin Vanhan kirjan päivän kirjaesittelyksi, sillä kirja sisältää vanhoja ja uusia lastenloruja. Lisäksi kirjan kansikuva tuo kivasti mieleen lähestyvän pääsiäisen.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen:
sain minä hevosen palkastan.
Hevosen nimi oli himmerhirst,
lehmän nimi oli ammumuu,
pässin nimi oli päkäkää,
koiran nimi oli hiuhau,
kissan nimi oli kimmernau,
kukon nimi oli kuukernuppi,
kanan nimi oli kaakernappi,
munan nimi oli tiuvouvou.

Monet kirjan loruista on sävelletty, niin myös Kuukernuppi-loru, jota laulamme usein työpaikallani. Kuukernuppi-loru on runo rengistä ja hänen yhä suurenevasta palkastaan, sillä aluksi hän sai palkaksi vain munan. Kuukernupissa on kymmeniä leikinaloitus-, härnäämis- ja nappiloruja, vauvan ja pienen lapsen viihdytysloruja ja ärrän ja ässän opetusloruja, loitsuja, taikoja ja lauluja. Kuukenuppi-loru on mainio keino opettaa erilaisia eläimiä pienille lapsille. Eläimet jäävät helposti mieleen, kun niillä on oma nimi ja vielä paremmin, kun loruun yhdistetään sävelmä.

Pappi, lukkari,
talonpoika, kuppari,
rikas, rakas,
köyhä, varas,
keppikerjäläinen.

Kuukernuppi-lorukirjasta löytyy loruja lapsenhoitoon, viihdytysloruja,  opetusloruja ja leikkiloruja, loruja joka tilanteeseen. Lasten silmät loistavat, kun aikuinen valitsee lapsen tekemään jotakin lorun avulla. Valitsematta jääminen ei tunnu niin pahalta, kun aikuinen viitsii nähdä vaivaa ja loruilee. Lorut myös lohduttavat.

Entten tentten teelikamentten
hissun kissun vaapulavissun
eelin keelin lot
viipula vaapula vot
Eskon saun piun paun
Mene tuosta portista pois!

Kuukernupin aineisto on valittu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmista sekä teossarjasta Suomen Kansan Vanhat Runot I-XV (1908-1997). Kirjan kuvitus on hauska ja värikäs, juuri loruihin sopiva. Näiden lorujen seurassa olen kasvanut pienestä tytön tylleröstä hiukan isommaksi ja loruttelen näitä samoja loruja yhä edelleen.

Toimittanut Ulla Lipponen, Kuukernuppi
SKS 2. painos 1998
kuvitus Jaana Aalto
ensimmäinen painos 1984
kuvitus Jori Svärd
s. 130


ps. Osallistun Kuukernupilla Opuscolon haasteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti