Saksalaisen Daniela Krien esikoisteos, Vielä joskus kerromme kaiken, on saanut nimensä Dostojevskin Karamazovin
veljekset teoksesta. Kirjan päähenkilö Maria ajattelee kirjan lopussa Karamazovin veljessarjan nuorinta Alekseita,
ja sitä kuinka hän sanoi, että me nousemme kerran kuolleista, näemme toisemme
ja kerromme toisillemme kaiken. Ihan kaiken.
Kirjan loppu on viiltävän kaunis. Olen jälleen lukenut
kirjan, joka vei mukaansa salatun rakkauden maailmaan, kielletyn rakkauden
maailmaan, rakkauden, joka paljastuessaan olisi koskettanut kaikkia ympäristön
ihmisiä ja jättänyt rakastavaiset kaksin. Ympäristön ihmiset olisivat
hylänneet heidät totuuden tullessa esille. Juuri siksi Maria ja Henner
salasivat intohimoisen rakkauden.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun Itä-Saksaan, jolloin
DDR lakkasi olemasta. Kirjan alussa ihmettelin kirjailijan tyyliä selostaa
pikkutarkasti Marian poikaystävän perheen henkilöitä. Samaa pikkutarkkaa tyyliä
kirjailija käytti ympäristön ja Itä-Saksan hajoamisen kuvaamisessa. Loppujen lopuksi pidin Daniela
Krienin kirjoitustyylistä, joka toi esille päähenkilön Marian joutilaisuuden ja
tarkkaavaisuuden, sillä kirja oli kirjoitettu hänen silmiensä ja ajatustensa
näkökulmasta. Kuusitoistavuotias Maria vietti aikaansa poikaystävänsä kotona.
Hän pinnasi koulusta ja luki päivät kirjaklassikkoja. Poikaystävän koti oli
maatila ja muu perhe olisi halunnut Marian osallistuvan talon töihin. Maria
kulki mieluummin ulkona, etsi rauhallisen lukupaikan ja luki ja haaveili.
Kaikki muuttui, kun Maria kohtasi elämänsä rakkauden,
intohimoisen miehen, joka toi Marian elämään sisältöä. Toisaalta Mariaa pelotti
ilmitulo, toisaalta kielletty rakkaus veti puoleensa. Kirjan lopussa Maria oli
valmis muuttamaan rakastettunsa luokse asumaan ja kohtaamaan ihmisten
hyljeksinnän. Kirja on upea kuvaus rakkaudesta ja sen kaikkinielevästä kehittymisestä.
Rakkaus ei ole vain onnea, halua ja vaaleanpunaisia pilviä, se on myös tuskaa, mustasukkaisuutta,
pelkoa ja surua. Kirjan nimi on upea: Vielä
joskus kerromme kaiken, se kertoo koko kirjan sisällön. Kansikuva on kaunis
ja sopii hienosti kuvaamaan kaunista nuorta Mariaa.
Kun nousemme pöydästä
ja menemme viereiseen huoneeseen, sanon hänelle yhden lauseen, jonka, sen
tiedän jo nyt, sanoisin vain yhden kerran. Kuiskaan hänen korvaansa: ”Tee
minulle mitä haluat.” Ja hän tekee.
Daniela Krien, Vielä
joskus kerromme kaiken *****
suom. Ilona Nykyri
Gummerus 2014
Irgendwann werden wir uns alles erzählen 2011
Irgendwann werden wir uns alles erzählen 2011
s. 200
Sain tämän eilen luettua ja myönnän, että kun aloin en voinut lopettaa: Luin sudenhetkeen. Ihana kirja, josta ei voi kuin sanoa, että tottavie, tämä vei mukanaan.
VastaaPoistaIhana, että sinäkin pidit tästä kirjasta. Hui, tämmöistä intohimoa ja rakkautta oli hurja lukea. Kirja vei mennessään myös minut :)
PoistaKiitos postauksesta, Mai; kiinnostava kirja arvelen..;)
VastaaPoistaKaunista ja hyvää Pääsiäistä sinulle! ♥♥
Tämä on ajankuvauksen ja rakkaustarinansa vuoksi todella kiinnostava kirja. Ihanaa Pääsiäistä sinulle :)
PoistaIhana, että sinäkin pidit tästä kirjasta. Hui, tämmöistä intohimoa ja rakkautta oli hurja lukea. Kirja vei mennessään myös minut :)
VastaaPoistaOdotan tuon kirjan lukemista. Olin tehnyt suunnitelmia tuon varalle, mutta katsoin postilaatikkoon ja päätin tarttua paksumpaan. Pääsiäisenä on ihanasti aikana ja rauhaa lukea. Ulkona oli mahtavaa lukea ja nauttia lämmöstä. Haravoin jopa etupihan.
VastaaPoistaMinä istutin orvokkeja ja narsisseja ruukkuihin pääsiäiseksi. Tähän aikaan on kiva seurata mitä pihalla tapahtuu.
PoistaJään odottelemaan mitä pidit kirjasta, kunhan olet sen lukenut.