sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Nukentekijä



Valitsin junamatkalle lukemista lukemattomien kirjojen kirjapinosta ja käteeni osui islantilaisen kirjailijan Guðrún Eva Minervudόttirin Nukentekijä. Nukentekijä on kirjailijan kuudes romaani ja edellisestä romaanista Yosoy on ostettu elokuvaoikeudet. Kirja oli oikein osuva ja viihdyttävä kirja junamatkalle. Kirja ei sisältänyt väkivaltaa eikä rakkautta, mutta silti se sisälsi suuria tunteita, väärinymmärryksiä, kommelluksia humalassa ja lääketokkurassa ja mielenkiintoisen tarinan, missä toisilleen oudot ihmiset kohtasivat ja kohtaamiset aiheuttivat niitä kohelluksia, joille en tiennyt itkeä vai nauraa.

Tyttäreni ovat kumpikin kadottaneet otteensa elämään eikä kumpikaan oikeastaan ole päässyt vielä elämän alkuun, ja minun on tehtävä jotain, hän oli vastannut ja pudistanut päätään juopuneesti, suu supussa väristen, kun Sveinn oli kysynyt millä asioilla nainen liikkui. Se oli ainoa kerta kun nainen oli ollut ylipäätään avomielinen, ja se oli ainoa ikävä asia, jonka hän oli kertonut Sveinnille koko iltana. Hän oli ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka pystyvät juomaan itsensä sammuksiin asti menettämättä itsehillintäänsä.

Kirjan päähenkilöt olivat Sveinn, joka asui yksin ja teki aidon kokoisia seksinukkeja miehille. Lόa oli kahden tytön yksinhuoltaja, jonka rengas rikkoutui Sveinnin pihan kohdalle. Tästä alkoi näiden kahden ihmisen tutustuminen, joka sisälsi puolin ja toisin tragikomiikkaa. Jostakin syystä Lόa varasti valmiin seksinuken Sveinnin nukkuessa, ja vei nuken kotiinsa. Hän ajatteli antaa nuken vanhemmalle tytölleen, joka makasi anoreksian kourissa vuoteessaan, eikä syönyt mitään. Lόan mielestä nukesta olisi seuraa tytölle, kun kotona ei olisi ketään muita, sillä sairauden aikana tyttö oli käpertynyt yksinäisyyteensä. Nukke ei auttanut tyttöä, vaan tämä karkasi kotoa.

Tällä välin Sveinn oli kaatunut kotonaan ja loukkaantunut, mutta silti päästyään sairaalasta lähti huonokuntoisena hakemaan nukkea pois Lόalta, sillä nukke oli tilaustyö, ja tilaaja odotti nukkea innokkaasti. Sveinniltä kului muutama päivä tokkurassa Lόan luona. Yhteisymmärrykseen ei oikein päästy puolin eikä toisin. Sveinn ei voinut palata kotitalolleen, koska tielle oli noussut myrsky. Kirjassa kuvataan hienosti Islannin luontoa ja kulttuuria. Kirjan sivuilla kerrotaan jopa islantilaisista kirjoista, tosin niitä ei ole käännetty suomeksi. Kirjojen lisäksi kirjassa kuvataan mm. taloja ja niiden sisustuksia. Ruokapuoli oli heikkoa, kirjassa oli liian kiire, että henkilöt ehtivät tekemään ruokaa ja syömään. Jääkaapeista ei löydy juuri muuta kuin valot.

Kirjan lopussa kaikki kommellukset olivat ohi, tosin Sveinn ei ymmärtänyt edelleenkään Lόalta saamaansa sähköpostiviestiä. Kirja jätti lukijan sopivan uteliaisuuden valtaan, eikä kerro kaikkea mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja oli oikein viihdyttävä lukupaketti omituisine seksinukkeineen. Seksinukke kulki tarinassa mukana välillä sängyssä maaten, välillä tuolilla tai auton etuistuimella istuen. Tarina huvitti minua kovasti ja luin kirjaa kuin katsellen samalla siitä tehtyä elokuvaa, sillä kirja oli todella elävästi kirjoitettu. Kirjan huvittavista kohdista mieleeni tuli Anna-Leena Härkösen kirjat. Kirjasta löytyi samantyyppistä huumoria, joka oli piilotettu arkipäivän ihmissuhdekiemuroihin. ***

Nuken rinnat hyllyivät painavina ja tiukkoina Lόan käsivarsilla, kun hän tarttui siihen jonkinlaisella Heimlichin otteella ja veti ulos autosta. Hän aikoi ruveta raahaamaan sitä taloon päin, mutta Sveinn pysäytti hänet ärähtäen kovalla äänellä – Varo sen jalkoja! – ja pamautti auton oven kiinni. Sitten hän kumartui, tarttui terveellä kädellä nuken nilkkoihin ja ontui Lόan perässä, kun tämä kulki hitaasti takaperin kantamuksineen ovelle saakka. 

 Guðrún Eva Minervudόttir, Nukentekijä
suom. Juha Peura
Atena 2010
Skaparinn 2008
s. 296

Aletheian plokkaus
Erjan plokkaus
Suketuksen plokkaus

10 kommenttia:

  1. Tätäkin olen kirjastossa käsissäni pidellyt, mutta jättänyt sen sinne. Sinun rohkaisemanasi saattaisin ensi kerralla lainata.

    Onkohan muuten islantilaisen kirjallisuuden yksi piirre kummalliset kohellukset, jotka tosiaan samaan aikaan itkettää ja naurattaa? Samaa olen kokenut esim. Karasonin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa lukea, jos haluaa rentoutua kirjan ääressä. Jos pidät Anna-Leena Härkösen komiikasta, pidät tästäkin kirjasta. Kirjassa on todella monta kohtausta, jolloin pelkäsin ihan oikeasti, että apua joku tulee ja näkee...kirja osasi yllättää positiivisesti :)

      Poista
    2. Apua! Härkönen on kärkisijoilla mun pitämättömyyslistalla.

      Poista
    3. Sen lisäksi, että Härkönen on pohjoisesta kotoisin, kirjoittaa hyviä kirjoja ja näyttelee hyvin, hän osaa nauraa itselleen ja kirjoittaa niistä ratkiriemukkaita kolumneja ;)

      Poista
    4. Saat pitää Härkösesi. :) Blogissani on muuten sinulle haaste.

      Poista
  2. Vaikuttaapa erikoiselta kirjalta. Jollakin absurdilla tavalla kiinnostavalta ja hauskalta. Täytyypä laittaa nimi korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva lukea välillä hauskaa ja eläväistä tekstiä, vaikka tietysti joku toinen voi lukea kirjan eri näkökulmasta. Ehkä minulla oli elokuvalasit päässä kun luin kirjaa.
      Luen kyllä kirjailijan muutakin tuotantoa, jos vain vastaan tulee. Oli tämä harvinaisen virkistävä lukukokemus :)

      Poista
  3. Mai, sinulle on Lukuviikon haaste blogissani :)

    VastaaPoista