keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ruusuvettä ja lammaspataa


 


Aminpourin kauniit iranilaiset sisarukset Marjan, Bahar ja Layla tulivat tutuiksi Lumoavien mausteiden kahvilasta, joka kirjassa sai nimen Babylonian cafe. Tämä Marsha Mehranin jatkokirja Ruusuvettä ja lammaspataa (Rosewater and Soda Bread 2008 suom. 2009) jatkaa vuoden päästä uusin tapahtumin hiljaisen kylän elämänmenoa, jossa jokainen tuntee toisensa paremmin, kuin itse tuntisi itsensä.

Perheen nuorin tytär 16 v. Layla jatkaa opiskeluaan lukiossa ja seurustelee poikaystävänsä kanssa ja Bahar on löytänyt elämälleen uuden suunnan, jota haluaa seurata koko sydämestään. Perheen vanhimmalle tytölle Marjanille kirjan tarinassa on viritelty rakkautta ja suuria tunteita, mutta myös huolenaiheita ihan riittämiin. Marjan on siskoksista se, joka hoitaa ja huolehtii asioista enemmän, kuin yksi ihminen jaksaa kantaa, joten pientä uupumista ja sekoilua on luettavissa kirjan sivuilta.

Marjan joutuu myös yllättävien tapahtumien keskipisteeseen ja joutuu jopa jonkin sortin salapoliisihommiin, jotta tapahtumille löytyisi selitykset. Kyläläiset sekaantuvat joka asiaan ja luulottelevat ja kääntävät asiat aivan sekaisin etsiessään paholaista. Irlantihan on tunnettu haltijoistaan, joihin ihmiset uskovat, ja myös niistä voi lukea kirjan sivuilla.

Kirjassa tehdään hyvää ruokaa ja nyt reseptit löytyvät kirjan takaosasta. Kirja on lempeää luettavaa, leppoisaa elämänmenoa ja hauskoja tapahtumia. Osassa tekstiä palataan aikaan Teheranissa ja niihin järkyttäviin tapahtumiin, jotka pakottivat tytöt pakomatkalle. Kirjassa puututaan myös katolisen Irlannin aborttikysymyksiin ja ehkäisyyn, mutta siten, että lukija voi itse tehdä oman päätöksen, miten suhtautua Irlannin tiukkaan aborttivastaisuuteen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun loppupuolelle, joten ihmisten ajatuksista ja teoista näkyy tuon ajan elämänmeno.

Marsha Mehran, Ruusuvettä ja lammaspataa ****
suom. Hanna Kaarakainen
Tammi 2009
s. 331
Rosewater and Soda Bread 2009

2 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis nimi kirjalla. Kun aikoinaan aloin lukea Lumoavia mausteita olin kärsimättömällä tuulella ja jätin kirjan kesken ihan liian pian... Lähi-Idän kulttuuri on minulle rakas joten varmasti kuitenkin nauttisin näistä. Viimeitään nyt minulle tuli selväksi, että haluan antaa toisen mahdollisuuden sille ja sen myötä tälle.

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin vierastanut lähi-idän kirjoittajia, mutta Mehran on virkistävä poikkeus. Luultavasti kirjojen sijoittuminen Irlantiin on irlantilaisen aviomiehen ansiota. Lähi-itä ei ole niin vahvana kirjoituksessa.
    Parhaimmat lukemani islamilaisuudesta kertovat kirjat ovat Khaled Hosseinin kirjat Afganistanista: Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa.

    VastaaPoista