maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari


 


Oululaiskirjailija Hanna Haurun kirjasta Tyhjien sielujen saari sain vinkin Maijan blogista Kirjojen keskellä. Kirjan nimi on koskettava ja kertoo aika paljon siitä, mitä se voi sisältää, mutta silti en osannut varautua näin vahvaan lukukokemukseen. Tyhjien sielujen saari on pienoisromaani, joka tarkoittaa sitä, että kirja on lyhyt romaani, jossa on vain 112 sivua. Kirjan kappaleet ovat myös tosi lyhyitä, yhtään koko sivun kappaletta ei löydy kirjan sivuilta, mutta kappaleet ovat sitäkin vaikuttavampia ja sisältävät hurjaa, mieletöntä kauhua ja tuon kauhun aiheuttaa spitaali.

Saarnamies sanoi, että syntieni tähden ruumiini nyt mätänee. Vartalo ei jaksa kantaa sisällään saastaista sielua, joten se sortuu vähitellen kokonaan.

Kirjan päähenkilö oli vastasynnyttänyt nuori äiti, jolla oli todettu spitaali. Spitaalin vuoksi häneltä oli lähtenyt jo kaksi sormea. Sairauteen ei ollut vielä keksitty parannuskeinoa, joten kaikki spitaaliset ja hullut suljettiin samalle saarelle papin ja sisarien huostaan. Mukaan ei sallittu mitään omaa ja saarella ei saanut käydä vieraita. Ainoa yhteydenpito sukulaisiin ja läheisiin oli kirjeenvaihto.

Tällä kertaa minullekin on postipaketti. Pettymyksekseni huomaan, että kirjomani liina on palautettu takaisin. Siihen on niistetty ihmisen räkää. Mukana on lyhyt viesti, johon on kirjattu mieheni käsialalla poikamme ristiäispäivä ja nimi. En ole koskaan nähnyt kenenkään lapsen nimen näyttävän paperilla niin rumalta. Jälkikirjoituksena minua kehotetaan unohtamaan heidät.

Nuori äiti kirjoittaa lyhyitä muistiinpanoja saaren elämästä, jossa ei ole hurraamista. Papin mielestä viattoman ihmisen ruumis ei tuolla tavoin mätäne, joten se kertonee paljon siitä, mikä tuon ajan yhteiskunnan mielipide oli sairastuneista. Heidät oli piilotettava pois ihmisten silmistä ja heitä ei voitu haudata siunattuun maahan, koska sairastuneet olivat tehneet jotain pahaa. Papin mieli sekosi saarella, sillä himo villitsi välillä miehen mielen. Kerran hän yritti raiskata kirjan päähenkilön, mutta nähdessään mätänevän ruumiin, pappi juoksi pois.

Huoneessa miehet ja naiset nukkuvat vastakkaisilla seinustoilla siskonpedeissä. Pelkään, että miehet yrittävät tukahdutetussa kiimassaan päästä meidän naisten päälle, ja siksi valvon suurimman osan öistä. Viereisestä tuvasta kuuluu ähinää, kun hullut raiskaavat siellä toisiaan.

Kirjan loppuosassa naisen aikuistunut poika etsii äitiään spitaalisten saarelta ja löytää haudan ja nimen. Pojan elämä ei ole ollut helppoa, mutta siitä huolimatta hän on opiskellut ja päässyt elämässään eteenpäin, mutta äidinkaipuu on suunnaton, kaipuu rakastavan äidin syliin, joka riistettiin häneltä sylivauvana. Tämä kirja on murheista murheellisin. Spitaali oli järkyttävä tauti aikoinaan ja mm. Victoria Hislopin Saari kertoo spitaalisista Kreetalla. Mikä järkyttävintä, spitaali ei ole kadonnut hoidoista huolimatta, vaan se elää köyhimpien kansojen parissa. Hanna Hauru on kirjoittanut väkevän teoksen hirvittävästä ihmiskohtalosta.

Hanna Hauru, Tyhjien sielujen saari *****
LIKE 2005
s. 112

Hanna Hauru: Jääkansi



10 kommenttia:

  1. Kirjoitat kauniisti tästä karmaisevan kauniista kirjasta. Minuun tämä teki aikoinaan suuren vaikutuksen, sekä tarina että Haurun kieli. Taidan lukea tämän uudelleen, kun edellisestä kerrasta on kuitenkin jo vuosia. Tyhjien sielujen saaren voi lukea ihan vain kielensä takia uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yleensä tykkään pidemmistä kirjoista, mutta Haurun teksti oli niin vahvaa, että henki meinasi salpautua.

      Poista
  2. Hui. Heräsi heti mielenkiinto. Ja totta, kirjan nimi jo itsessään on vetävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla, kun luin Maijan plokkausta. Löysin heti kirjan kirjastosta. Pakko lukea.

      Poista
  3. Hienoa, että luit tämän! Kirja on todellakin vahva, ahdistava ja surullinen, mutta uskomattoman taitavasti kirjoitettu myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauru oli ihan uusi tuttavuus minulle, joten kiitos sinulle postauksestasi, sillä muuten en tietäisi näin taitavasta kirjoittajasta mitään ;)

      Poista
  4. Koin kirjan karuna, mutta en ahdistavana. Haurun minimalistinen kieli on kaunista kaiken karmeuden keskellä. Mielsin tarinan Seiliin ja luin Kalevan artikkelin, jossa kerrottiin kirjan taustoja ja kerrottiin kirjailijasta. Hieno kirja. Löysin tämän kirjan Elegian sivuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mielsin myös kirjan Seiliin. Olen siellä käynytkin. Ennen vanhaan yksinäiset äidit pakotettiin saarelle hoitamaan spitaalisia ja hulluja. Luin historiasta Turun Sanomista vuosia sitten. Siinä haastateltiin myös entistä työntekijää. Saarihan oli mielisairaiden hoitopaikka viimeisinä vuosinaan.
      Käy ihmeessä Seilissä, jos olet Turussa käymässä. Sinne menee yhteisalus.
      Minä löysin kirjan Maijan sivuilta. Kiva kun blogikavereilta saa hyviä lukuvinkkejä. Hauru on todella taitava kirjoittaja.

      Poista
  5. Ja nyt minäkin osaan vasta kirjoittaa tänne jotain, kun luin kirjan. UPEA kirja! Ihan kuin olisin löytänyt uuden mielikirjailijan itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on aivan uskomattoman hieno. Olin varma, että pidät kirjasta!

      Poista