Lisa Genovan Puolinainen kertoi kiireisestä
bisnesnaisesta, jolla oli miljoona rautaa tulessa, kolme pientä lasta, kaksi
taloa, aviomies, jonka kanssa ei ehtinyt rakastelemaan ja työ, johon kului 75
tuntia viikossa. Kuulostaa pahalta, mutta Yhdysvalloissa työajat ovat pitkiä.
Työmatkat sujuivat ylinopeutta ajaen, ja samalla työtehtäviä hoitaen puhelimessa,
joka kostautui eräänä aamuna, kun Sarah ajoi kolarin. Onni onnettomuudessa,
lapset eivät olleet silloin kyydissä.
Sarah heräsi sairaalassa hiukset ajettuina ja pää täynnä
rautaklipsejä leikkauksen jälkeen. Häneltä kului pitkä aika ymmärtää, että hän
oli vammautunut ja hänellä oli vasemmanpuoleinen neglect, eli hänen aivonsa
sivuuttivat kaiken vasemmanpuoleisen tiedon, myös kehon. Aivovamman vuoksi
sairausloma oli pitkä, joka alkuun vaikutti pahalta asialta, koska työ
oli Sarahille tärkeintä maailmassa. Sairausloman aikana Sarah alkoi ymmärtää, mitä
työ oli vienyt häneltä. Työhönpaluun ajankohtana hän ymmärsi, että elämään
tarvitaan muutoksia.
Genova on oikea mestari tarinoiden kertojana, kun ne
käsittelevät eri sairauksia ja niiden hoitoja. Hänen kirjansa Edelleen Alice käsitteli Alzheimerin
tautia sairastavaa Alicea. Kirjaa lukiessa tarvitsin runsaasti nenäliinoja ja Puolinaista lukiessa nenäliinat olivat
jälleen tarpeen. Kirjat sisälsivät arkielämästä selviytymistä sairauden ja
vammautumisen kohdatessa ja suuria tunteita läheisten suhteissa.
Lisa Genova on
neurotieteiden tohtori, joten hänellä on runsaasti teoriatietoa sairauksiin
liittyvistä aiheista, mutta sen lisäksi hän on haastatellut sairastuneita,
kuntoutuslaitosten työntekijöitä ja vammaisalan asiantuntijoita kirjaansa
varten. Kirjassa oli vahva tietämys asiaan perehtymisestä, mutta se oli kirjoitettu taitavasti Sarahin tarinaan, kun hän sängyn pohjalta aivovammaisena yritti taistella takaisin yhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti