keskiviikko 13. elokuuta 2014

Susanne Staun: Punainen merkki




Susanne Staun on Tanskan arvostetuimpia jännityskirjailijoita, ja hän on kirjoittanut toistakymmentä teosta. Punainen merkki on Staunin ensimmäinen suomennettu teos. Punainen merkki voitti vuonna 2011 Tanskan parhaalle jännitysromaanille myönnettävän Harald Morgensen – palkinnon ja oli ehdolla pohjoismaisen Lasiavain – dekkaripalkinnon voittajaksi.

Pelko ohjaa elämää. Jos pelkää. Minä en pelkää mitään. Eli ei, en ole koskaan onanoinut. En ole koskaan tyytynyt vähään. Minä en ole koskaan arastellut ottaa sitä mikä minulle kuuluu.
Elämä on noutopöytä sille, jonka päässä on ruuvit kohdallaan ja joka osaa säilyttää salaisuutensa.

Punaisen merkin päähenkilö oli Odensen oikeuslääketieteen laitoksen oikeuslääkäri Maria Krause. Krausen leikkauspöydälle alkoi ilmestyä ruumiita, joista löytyi merkkejä siitä, että liikkeellä oli sarjamurhaaja. Oikeuslääkäri ei saisi tuntea henkilökohtaista kiinnostusta tapauksia kohtaan, mutta tällä kertaa eräs ruumiista toi vanhat muistot Maria Krausen mieleen, muistot, joita hän oli hellinyt yhdeksäntoista vuotta. Mariasta tuli murhaajan tai murhaajien takaa-ajaja, mutta samalla hänestä tuli kohde, sillä murhien takaa löytyi muitakin kauheuksia. Maria tiesi liikaa.

Hänen lapsuutensa? Klassinen tapaus, niin päinvastainen kuin omani. Tyydyttäköön sanomaan, että kun hän oli vielä pieni taapero, hänen narkkarihuoraäitinsä herätti hänet toisinaan keskellä yötä ja sanoi, että nyt on grillattua broileria. Maailmassa ei ole oikeudenmukaisuutta, ja se on syytä muistaa kun puhutaan epäoikeudenmukaisuudesta ja ”tyttöparoista” tai kun puhutaan Larryn kaltaisista ihmisistä. Kukaan, paitsi minä, eikä minulla taatusti ole hyviä aikomuksia hänen suhteensa, ei halua olla Larryn kanssa missään tekemisissä.

Punaisen merkin tarinan sisään oli ujutettu narsistisesti ajattelevan ja käyttäytyvän rikollisen päiväkirja. Tämä kirjoittaja halusi, että hänen tekonsa tulevat julki hänen päiväkirjansa avulla. Ennen kirjan loppuhuipennusta hän oli repinyt kirjasta tietyt sivut pois, joita lukijat eivät tiedä. Olettaisin, että tämä sarjamurhaaja esiintyy tulevissa kirjoissa jossakin vaiheessa, vaikka eräs mies löytyikin ja poliisit kuvittelivat hänen olevan kyseisen sarjamurhaajan (oma ajatus kirjan tapahtumista).

Näihin julmiin rikoksiin liittyi muitakin henkilöitä, joita Maria Krause lähti yksin etsimään Saksasta, mutta siitä reissusta voivat lukijat lukea tämän jännityskirjan sivuilta. Maria Krausella oli omia omituisuuksiaan ja salaisuuksia, jotka tekivät kirjan tarinasta erikoisen ja se erottautui sen vuoksi muista jännityskirjoista. Jokohan Harry Hole on löytänyt naispuolisen vastineen? Kirjan takalehdellä oli osuva lause, jonka allekirjoitan: Tervetuloa Maria Krausen painajaiseen.

Susanne Staun, Punainen merkki ****
suom. Kari Koski
WSOY 2014
Døderummet 2010
s. 307

6 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, etten pidä sarjamurhaajakirjoista, joissa murhaaja mukamas löytyy mutta seuraavassa osassa paljastuu, ettei löytynytkään. Sitähän voi jatkaa aivan loputtomiin. Olen enemmän sen kannalla, että syyllinen paljastuu tavalla tai toisella lukijalle, ja se on siinä sitten se. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit Marika sarjakirjojen ytimeen. Just noin sarjaa jatketaan. Harry Holekin on jatkanut pitkään ja aina tulee tuttuja vastaan. Mutta niinhän se on elämässäkin, murhaajat pääsevät vankilasta pois ja sitten voi tapahtua kaikkea kamalaa...
      Tämä uusinkin Erik Axl Sundin sarja on rakennettu samalla tyylillä. Loppuun jokin koukku ja lukija odottaa seuraavaa kirjaa malttamattomana. TV-sarjoista Silta oli rakennettu myös samaan tyyliin ja moni muu...

      Poista
  2. Kuulostaa sellaiselta jota on luettava henkeä pidätellen ja kaikkia maailman narsisteja harmitellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehkä lukenut liian monta dekkaria tai sitten luen ne niin pelkkänä fiktiona ja kuvitteluna, että en pidättele henkeä. Muistaakseni nuorempana olin herkempi ja kauhuelokuvat ja -kirjat pelottivat. Jätin ne siis pois.
      Tässä kirjassa on mielenkiintoinen päähenkilö, joka joutuu kyllä juoksemaan...pakoon

      Poista
  3. Aivan outo nimi minulle. En ole missään törmännyt kirjaan. Joskus menee sarjamurhatkin, pitänee muistaa dekkarin nälässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, tämä on Susanne Staunin ensimmäinen suomennettu kirja, vaikka hän on kirjoittanut niitä toistakymmentä. Ehkä kustantajat hakivat vaihtelua ruotsalaisten laajaan tarjontaan.

      Poista