Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia

Keltaisen kesän viimeiseksi kirjaksi sopi hienon nobelistikirjailijan Thomas Mannin (1875-1955) Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia kirja, joka sisältää eri vuosina kirjoitettuja novelleja. Mann kirjoitti novellit 22–78 - vuotiaana. Saksalainen Thomas Mann sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1929 ja sitä ennen hän oli kirjoittanut mm. Buddenbrookit ja Taikavuori teoksen. Hän on tunnettu myös Tohtori Faustus ja Huijari Felix Krullin tunnustukset teoksista. Natsien aikana Mannin teoksia poltettiin ja hän oli kiellettyjen kirjailijoiden listalla. Hän ei enää palannut Saksaan jouduttuaan maanpakoon natsihallinnon aikana, sillä hän vastusti natsivaltion toimia lehtiartikkeleissaan.

Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia sisältää kahdeksan novellia, joista kaikista nousee samoja teemoja ylös: porvariselämä, sairaudet ja vammaisuus, kuolema ja rakkaus. Rakkaus on yleensä yksipuolista ja tuhoontuomittua. Kirjan kertomusten ihmiset miettivät ja ajattelivat paljon, kirja oli aika pitkälle moraaliajattelua ja sen vastakohtana oli lupa heittäytyä irti sovinnaisista käyttäytymistavoista. Päähenkilöt itse antoivat itselleen luvan käyttäytyä epätavallisesti ja puolustelivat itselleen kiihkeästi käytöstään.

Mannin kuuluisimman novellin, Kuolema Venetsiassa (1912), päähenkilö oli viisikymmenvuotias Gustav von Aschenbach, joka matkusti Venetsiaan lomailemaan. Samassa hotellissa oli äiti neljän lapsensa kanssa, joista nuorin oli poika ja johon Aschenbach rakastui. Kirjasta voi lukea enemmän mitä tämä rakastuminen aiheutti. Kirjan nimikkonovellin nimi antaa hieman väärän kuvan kirjasta, sillä tämä kirja ei ole dekkari, eikä kirjassa tehty murhia. Kuolema oli Mannin yksi teema kertomuksissa. Novellista on tehty myös samanniminen elokuva (1971).

Hän vaipui istumaan penkille, hän hengitti aivan suunniltaan kasvien öistä tuoksua. Ja taakse nojautuen, kädet hervottomina riippuen, voitettuna ja tuon tuostakin värähtäen hän kuiski kaipauksen ikuista kaavaa – se oli tyystin mahdoton, mieletön, tuomittava, naurettava ja siltikin pyhä, vielä tässäkin kunnioituksen arvoinen: ”Minä rakastan sinua!”(Kuolema Venetsiassa)

Kuolema Venetsiassa sisältää kertomuksia, jotka ovat outoja siinä mielessä, että rakastuminen on yleensä yksipuolista ja mahdotonta. Gustav von Aschenbach muuttui kertomuksessa pedofiiliksi, joka onneksi ei onnistunut suunnitelmissaan, eikä kirjan tarina ollut kaunis. Yksikään kirjan kertomuksista ei ollut miellyttävä, mutta uskon, että ne on koottu kirjaksi juuri samantyyppisten tarinoidensa vuoksi.

Thomas Mann kuvasi tarkasti havaintojaan ihmisistä, varsinkin heidän ulkonäöstään eri tilanteissa. Mannin porvarit olivat varakkaita ja itsevarmoja, paitsi vammautuneet henkilöt. Heistäkin Mann kirjoitti yhtä tarkasti. Myös ihmisluonne ja päähenkilöiden ajattelu sai tarkan kuvauksen. Ihmisluonteen vastakohdaksi tai vertailuksi, Mann kirjoitti tuhlailevasti ja kuvailevasti myös luonnosta. Mann oli mielestäni äärimmäisyyksien kuvaaja, ja Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia on lähes julma teos, julma kirjan päähenkilöille. Suosittelen kirjaa historian ystäville, sillä Mann kuvaili kaikkea todella tarkasti ja vanhimmat kertomukset ovat yli 100-vuotiaita.

Mitä hänessä oikein tapahtui seuraavien hetkien aikana? Ehkä syynä oli se hekumallinen viha, jota hän oli tuntenut naisen nöyryyttäessä häntä katseellaan, ehkä se viha nyt, kun nainen hänen maassa lojuessaan oli kohdellut häntä kuin koiraa, yltyikin mielettömäksi raivoksi, joka hänen oli purettava johonkin, vaikkapa omaan itseensä…(Pikku herra Friedmann)

Thomas Mann, Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia

suom. Oili Suominen, Eeva-Liisa Manner ja Aarno Peromies

Tammi, Keltainen pokkari 2010 4. painos

ensimmäinen suomenkielinen painos julkaistiin 1985

Erzählungen 1960

s. 390