Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät teos on vuoden 2014 Finlandia-palkintovoittajakirja. Kirja on nyt viides kuudesta ehdokkaasta, jonka olen lukenut. Muihin ehdokkaisiin pääset tutustumaan täältä. He eivät tiedä mitä tekevät on kahden kulttuurin leikkauspiste, kahden kulttuurin synnyttämä jännitysnäytelmä, jonka ensimmäiset näytökset näyteltiin Suomessa ja viimeiset Yhdysvalloissa. Pieni Suomi ja suuri Yhdysvallat, David ja Goljat, luterilaisuus ja juutalaisuus, eläintutkimukset ja niitä vastustavat aktivistit, isä ja poika ja suuri tuntemattomuus. Tämä oli vastakohtaisuuksien kirja.
Hän ei ollut niistä kuullutkaan. Siellä ne olivat olleet, mullassa, koko tämän ajan, vaikka kukaan ei sitä muistanut, imeneet ravintonsa puunjuurten vesijohtosolukoista ja odottaneet oikeaa vuotta.
Kirjan perusteema oli kahden nuoren ihastuminen toisiinsa. Toinen oli kotoisin Suomesta ja toinen Yhdysvalloista ja ihastumista seurasi lapsi ja naimisiinmeno. Mies muutti Suomeen, mutta ei saanut töitä ja ahdistui siitä. Nainen synnytti ja masentui, näki näkyjä ja kuvitteli kaikkea mahdollista. Vuodessa kaikki oli ohi.
Kauempaa ne näyttivät ampiaisilta. Musta kovaksi parkkiintunut vartalo, kellertävät siivenalut kuin vanhan miehen varpaankynnet.
Jussi Valtonen laittaa lukijan pohtimaan omia valintojaan ja tieteen olemusta. Kirjan mies oli tutkija, joka käytti eläimiä tutkimusvälineinä, jotta sai aineistoja ja pystyi tekemään tiedettä. Kirjassa pohdittiin tieteentekemistä Yhdysvalloissa ja Suomessa, lähinnä eroja, jotka jopa vaikuttivat välillä koomisilta. Yhtä koomisilta kuulostivat suomalainen tieteenteko ja - tekijät.
Omasta pojasta kasvoi eläinaktivisti, joka saavutti yhteisöllisesti tuloksia, jotka vaikuttivat myös isän työhön. Ja kirjan kuvioissa poika saapui Yhdysvaltoihin. Isään alkoi kohdistua vihatekoja.
Kirjan tarina ei päästä lukijaa helpolla, kun periaatteessa kaikki nykyaika laitetaan vaakalaudalle, teknologian hyvät ja huonot puolet. Kirjan teknologia-aika on kirjassa päässyt palveluajasta kokemusaikaan, jota pyörittää kokemusteollisuus. Markkinavoimat siis jylläävät ja varsinkin nuoret ovat niiden talutushihnoissa. Myös isä kokeilee huonolla menestyksellä nykyteknologiaa ja kirjassa puhutaan teknologian rahoittamisesta. Kirja on hyvin yhteiskuntapainotteinen, mutta samalla siihen on saatu sisälletettyä perhetragedia, johon vaikuttivat monet eri tekijät. He eivät tiedä mitä tekevät on kansainvälinen teos, jolle toivon laajaa lukijakuntaa. Olen vaikuttunut.
Jussi Valtonen, He eivät tiedä mitä tekevät *****
Tammi 2014
s. 557
Kirsin bloggaus
Arjan bloggaus
Ompun bloggaus
Ullan bloggaus
Hieno kirjoitus Mai. Sitä lukiessani keksin, millä sanalla kuvaisin tätä teosta. Se on hälyisä.
VastaaPoistaJos itse kuvailisin kirjaa, niin se oli hyvin amerikkalainen teos, siinä oli kuvattu amerikkalaisuutta elämänmenoa aika lailla, en sitten tiedä oliko kirjailijan omasta kokemusmaailmasta vai tuttavapiirin kokemusmaailmasta. Kirjoittihan Mika Waltarikin Sinuhen käymättä Egyptissä ollenkaan.
PoistaUskon, että "He eivät tiedä mitä tekevät" käännetään englanniksi.
Taas ärsyttävä kielioppivirhe...amerikkalaista elämänmenoa...Yes...Lähtipä ukkini veli aikoinaan Amerikkaan ja nykyisin siellä on oikein kylä, joka koostuu hänen seuraavista sukupolvistaan :)
PoistaHyvä postaus. Sait minut kiinnostumaan. Kiitti noista muista linkeistä, nytpä lähden niitä tutkailemaan. Hyvää uutta vuotta, joka on kirjan vuosi :)
VastaaPoistaNyt sattui sellaisset ehdokkaat, että olin lukenut kolme kirjaa etukäteen, neljännen ehdokkaana ollessa ja tämän voittajan nyt. Tämä oli näistä viidestä ehdokkaasta ehkä nykyaikaisin ja kansainvälisin, siinä oli kehitelty jopa tulevaisuuden virtuaaliteknologiaa, joka meni hiukan "hifistelyksi"...mutta lue ihmeessä, suosittelen.
PoistaKiitos hienosta postauksesta, Mai; tämän kirjan haluan kyllä lukea;)
VastaaPoista♥♥
Pelon vuosikymmenten takaisesta venäläisestä melankoliasta ja vainoista oli pitkä matka tähän Valtosen nykyaikaan sijoittuvaan Suomi-Amerikka-teokseen. Mutta mielestäni matka kannatti :)
PoistaJonakin päivänä tartun ehkä tähänkin. Kirjasta on annettu kovin vaihtelevia arvioita, mikä kiehtoo myös...
VastaaPoistaToiset tykkää, toiset ei. Minusta Valtosella on tässä valmiina huipputeos ja mikä parasta ilman pitkiä lausekoukeroita.
Poista