Tunnettu ääni vaikeni viime yönä dramaattisissa olosuhteissa. Isabelle Castro, Ranskan radion ja Paris Premiére-kanavan lahjakas toimittaja murhattiin raa´asti kotonaan boulevard de Grenellellä Pariisin viidennessätoista kaupunginosassa.
Jos haluat lukea muitakin dekkareita kuin pohjoismaisia, niin suosittelen tätä ranskalaista pehmodekkaria, joka on Dominique Sylvainin Ääni. Sain kirjan Marikalta, joten kiitos uudesta kirjailijatuttavuudesta ja dekkarista. Tarinassa on sarjamurhaaja, mutta loppujen lopuksi tarinat kääntyvät häneen kohdistuneiden tapahtumien valossa ymmärrettäviksi, mutta ei tietenkään hyväksytyiksi, sillä dekkaria voi kuvailla mielenterveyden hajoamisen ja pirstaloitumisen kuvakoosteeksi, jota sarjamurhaaja yrittää koota yhteen uudeksi elämäksi hakemalla täydellistä ääntä. Kirjan sivuilta sitten löytyy nämä murhaajan käyttämät menetelmät. Murhaajan teoilla ei mässäillä, vaan pääosassa on komentaja Alex Bruce ja hänen työkaverinsa, jotka yrittävät päästä sisälle murhaajan aivoituksiin. Tutkinta on ollut päällä jo useamman vuoden ajan, joten olisi aika saada rikollinen tai rikolliset kiinni. Uudet keinot otettiin käyttöön, ja loppujen lopuksi Alex Bruce oli tyytyväinen tähän keinoon alun vastaanhangoittelemisen jälkeen, sillä keino oli käyttää kaunisäänistä naispoliisia houkutuslintuna.
Hän näki unta, että juoksi synkässä metsässä valkoisiin pukeutuneen naisen perässä, joka oli nopeampi. Kultainen kello alkoi leijua ilmassa, sen pienet untuvaiset siivet havisivat kuin linnulla. Kohta nainen tanssi hänen näkökentässään piilotellen lihaksikasta pikajuoksijan vartaloaan. Kello alkoi soida. Se soi, soi ja soi.
Like on julkaissut aiemmin sarjan myöhemmin julkaistun kirjan Kobra, joten olen iloinen, että sain lukea tämän ensin ja voin lainata Kobran, sillä sarjan henkilöt olivat todella kiinnostavia. Lisäksi ilmassa leijuu kaikenlaisia intohimoja ja rakkautta, jotka tekevät Ääni dekkarista mielenkiintoisen ja erilaisen, tunnelatautuneen. Kirjassa kävi ohimennen tutkimusten aikana selväksi kuka oli kenenkin kanssa sängyssä ja mitä tekemässä. Alex Bruce oli itsekin aktiivinen, joka ilahdutti tällaista rakkauden ystävää. Toivottavasti näitä Dominique Sylvainin kirjoja suomennetaan enemmänkin, sillä hän on kirjoittanut 11 teosta, jotka ovat saaneet lukuisia palkintoja. Rikoksia ja rakkautta samassa paketissa, olkaa hyvä.
Elämän ja kuoleman välillä oleva maailma, josta löytyi nainen. Ja nyt hän makasi naista vasten ja mietiskeli, liikkeet olivat jo muutakin kuin hyväilyä, mutta hän epäröi vielä. Niin kuin ei ollut milloinkaan aiemmin epäröinyt.
Dominique Sylvain, Ääni ***
suom. Ulla Ranta
LIKE 2006
s. 236
Alkuteos Vox, 2000
Lukutoukan vuodatus
Mukavaa, että pidit tästä. :) Pitääpä itsekin tutustua Sylvainin dekkareihin, sillä tämä kuulostaa hyvältä. Pehmodekkari ranskalaiseen tyyliin tuntuu mainiolta valinnalta syksyn iltoihin. :)
VastaaPoistaMinä yritin etsiä sinun sivuilta postausta, mutta nyt syy selvisi. Lue ihmeessä, minustakin taitaa tulla ranskalaisen kirjallisuuden ystävä, kun dekkarikin oli näin täynnä rakkautta :) Suomalaisista Nina Hurmalla on sama tyyli, vaikka niissä ollaankin kaukana 20-luvulla.
VastaaPoista