Koski on hänen turvapaikkansa, tänne hän pakenee kun hänen sydämensä on pakahtumaisillaan niin kuin nyt. Hän kuulee veden pauhun ja näkee ison kiven ja valkoisen vaahdon kiven molemmin puolin ennen kuin se laantuu yhtenäiseksi virraksi alajuoksua kohti.
Laila Hirvisaaren Hiljaisuus teos kertoo 9-vuotiaan Ingan tarinan. Inga on orpo ja asuu isovanhempiensa luona. Kirja sijoittuu 1940-luvulle ja kertoo meille sodan traumatisoivasta vaikutuksesta. Jokaisesta perheestä ja suvusta on joku perheenjäsen kaatunut sodan aikana. Inga menetti molemmat vanhempansa 4-vuotiaana. Sen jälkeen hän ei ole puhunut. Puhumattomuus on kuin punainen vaate kiusaajille. Kiusaajia ovat sekä aikuiset että lapset. Ingan lyhyt elämä on tullut kirjassa taitekohtaansa ja isovanhemmat pelkäävät tytön mielenterveyden puolesta.
Kukaan ei tiedä, miltä tuntuu olla hiljaa. Kun kuulee kaiken, pienimmän risahduksen, kaikki äänet. Ihmisten puheet. Linnun laulun. En vain voi kertoa että kuulen sanoilla, mutta kerron silmillä tai käsillä. En pysty puhumaan sanoja ääneen, vain mielessäni.
Hiljaisuus kirjan nimenä ja koskettava kuva pienestä tytöstä vaikuttivat siihen, että halusin lukea tämän kirjan. Mitä siellä hiljaisuuden takana on, liittyykö siihen jokin tarina? Kyllä, siihen liittyy salaisuus, jota Inga ei pysty kertomaan kenellekään. Salaisuus tulee painajaisina uniin, eikä Inga pysty nukkumaan. Se vaikuttaa hänen ruokahaluunsa ja haluunsa tehdä ylipäätään jotain. Kun olisi edes yksi ystävä.
Laila Hirvisaari on kirjoittanut surullisen tarinan pienestä tytöstä, jolla on liian suuri salaisuus harteillaan. Hän ei pysty puhumaan siitä, eikä edes kirjoittamaan, vaikka hän on kirjoittanut lukuisia vihkoja täyteen, sillä hän kommunikoi kirjoittamalla vastaukset vihkoonsa, joka on aina hänen taskussaan mukana. Koska kirja kertoo pienestä tytöstä, on kirjan näkökulma pienen tytön näkökulma elämään, ihmisiin ja tapahtumiin. Kirjassa kuvataan 40-luvun miljöötä aidonoloisesti, jossa kulkupeleinä ovat hevoset. Kylä, jossa perhe asuu, on pieni maalaiskylä, jossa ruokatarvikkeet hankitaan naapureilta, maito sieltä missä on lehmiä, liha sieltä missä kasvatetaan sikoja, kananmunat kanankasvattajilta. Leivät ja pullat leivotaan kotona, marjat ja sienet haetaan metsästä. Luonto on yksi kirjan hienoimmista elämyksistä, ja varsinkin koski, joka virtaa kylän läpi kulkevassa Helmijoessa.
Inga on herkkä ja syvästi tunteva tyttö, joka on kokenut vaikean trauman. Eläminen pienessä maalaisyhteisössä ei ole ollut hyvä kokemus, varsinkin kun paikka, missä trauma tapahtui on koko ajan lähellä muistuttamassa tapahtuneesta. Lopulta isovanhemmat haluavat lapsenlapselleen apua. Vai onko jo liian myöhäistä? Viisi vuotta on pitkä aika.
Kun kuuntelin Laila Hirvisaaren haastattelua, hän kertoi, että Hiljaisuuden kirjoittaminen on ollut hänelle kaikista vaikeinta. Voin hyvin kuvitella sen, sillä kirja koskettaa omalla hiljaisella tavallaan. Kukaan ei voi lukea kirjaa tuntematta myötätuntoa. Toivon, että huomaisimme myös tässä ajassa ne hiljaisimmat ja puuttuisimme niihin kiusaamisiin. Laila Hirvisaaren Hiljaisuus osallistuu sodan jälkiseurauksiin, mutta se osallistuu myös nykyajan koulukiusaamisiin syyttämättä ketään, mutta herättämällä omatuntoja. Miksi erilaisuuden hyväksyminen on niin vaikeaa!
Minä toivon niin hartaasti, että jonain päivänä saisin sanoja suustani.
Laila Hirvisaari, Hiljaisuus ****
Otava 2016
s. 239
Kirjan ovat lukeneet mm. Krista, Esther, Jonna ja Evaria
Tervetuloa Esther Kirjasähkökäyrän lukijaksi <3
Juuri luin tästä viimeisen sivun ja tarina itsessään jyllää vielä vahvasti mielessä. Tässä oli kiusaamista ja traagisia tapahtumia, mutta jostain syystä itselleni jäi vahvimmin tunne välittämisestä, ystävyydestä ja rakkaudesta.
VastaaPoistaTämä kirja on tunteita täynnä. Olet ihan oikeassa Kati, kirjasta löytyy myös kirjoittamasi tunteet. Olin itse pienen Ingan äänettömässä maailmassa mukana ja koin tuon kiusaamisen vahvasti.
PoistaTää kirja kiinnostaa.
VastaaPoistaSuosittelen Katarooma. Vaikka kirjan nimi on Hiljaisuus ja päähenkilö ei puhu, kirjasta välittyy vahvat tunnelataukset.
PoistaEn ole vielä lukenut yhtäkään teosta Hirvisaarelta mutta nyt se taitaa olla paikallaan?
VastaaPoistaSiitä on kyllä aikaa, kun minäkin olen lukenut, mutta tämä kirja taitaa poiketa todella paljon kirjoista, joissa kerrotaan vahvoista naishenkilöistä.
PoistaSuosittelen, uskoisin että tämä kirja ohittaa monet Hirvisaaren suosituimmat kirjat juuri aihevalinnan vuoksi.
Tuo Hirvisaaren kirja kiinnostaa, joskus taisin jotain kokeilla, mutta ei lähtenyt. Joenpelto sujuu aivan erilailla.
VastaaPoistaTämä on blogiaikani ensimmäinen Hirvisaaren kirja. Monta kertaa olen ajatellut, että olisi aika lukea, mutta nyt ilmestyi minua kiinnostava kirja. Suosittelen.
PoistaSama kuin Mrs Karslssonilla, en ole Hirvisaarta lukenut. Vanhempien kaapista löytyy mummon vanhoja kirjoja, kun oli mummoni lempikirjailija. En vain ole ennen tuntenut vetoa niiden suuntaan, mutta tämä on herättänyt orastavan kiinnostuksen.
VastaaPoistaTiia
Kirjailija oli äitini lempikirjailija ja hänellä oli pitkä rivi entisen Laila Hietamiehen kirjoja.
PoistaTämä kuulosti ilmestyttyään minua kiinnostavalta psykologiselta kirjalta, joka oli lisäksi historiallinen kirja.
Kokeile, voi olla, että pidät tästä kirjasta.
Minä olen lukenut tosi monta Lailan Hietaniemen nimellä kirjoittamaa kirjaa, anopin peruja... Pistän tämän ylös ensi vuodelle - hieno bloggaus, kiitos Mai.
VastaaPoistaKiitos Riitta <3
PoistaAnnoin äitini kirjat lasteni mummolle ja hän on lukenut kaikki ja moni hänen tuttavansakin.
Tämä oli hieno kirja, kaunis ja surumielinen.
Tästä todella tykkäsin ja olen aikas ronkeli muiden kuin dekkareiden suhteen. Luen kyllä muitakin mutta jos ei heti alusta vie mukanaan jätän kesken.
VastaaPoistaTuo onkin hyvä suositus kirjalle, jos olet ronkeli kirjojen suhteen. Kyllähän sitä taitaa jokainen olla ronkeli siinä suhteessa, että lukee niitä itselle mieluisimpia kirjoja ja sarjoja. Ehkä koulu ja opiskelu opetti, että mukavampaa on lukea sitä mistä itse pitää.
PoistaJoskus olen lukenut aika pitkällekin, ennen kuin kirja on alkanut vetämään, ennen kuin on päässyt kirjan maailmaan. Ehkä aika on ollut väärä tai mielentila. Moni asia vaikuttaa ainakin minun lukemiseen.
Nyt luen kirjaa, jonka normaalisti olisin jo lakannut lukemasta, mutta annan vielä mahdollisuuden.
Dekkarit on sitä lukemisen suolaa ja salmiakkia, jota välillä tarvitaan nollaamaan pää. Luin just aivan huippuhyvän dekkarin ja postauskin on tulossa piakkoin.