perjantai 9. marraskuuta 2018

Lars Kepler: Lazarus


Vanha mies keikuttaa tynnyriä muutaman kerran, kunnes se kaatuu kumoon, ja vierittää sen sitten isoon kuoppaan. Tömähdys saa Lars-Erikin menettämään tajuntansa. Hän herää rapinaan, kuin sataisi rankasti. Hetken kuluttua hän tajuaa, että mies on laskenut tynnyrin kuopan pohjalle ja ryhtynyt luomaan sitä umpeen. Rapina kuuluu yhä kauempaa ja lakkaa sitten kokonaan. Tynnyrissä ilma on kosteaa ja haisee muovilta, eikä happea ole tarpeeksi.

Ruotsalaisen kirjailijapariskunnan uusin Lars Keplerin nimellä julkaistu psykologinen trilleri Lazarus on vihlovan terävä trilleriluokassaan, ja kirja koukuttaa heti ensimmäiseltä sivulta mustaakin mustempiin juonenkäänteisiin mukaan. Ennen kuin huomaatkaan olet syvällä pahuuden maailmassa, josta on vaikea nousta ylös. Tuota pahuutta kylvää reiteillään Joona Linnan vanha tuttava vuosien takaa ja hänen kylmäävän kaamea apurinsa, jolla on yliluonnollinen kyky tunnistaa henkilö, joka kuolee huoneessa ensimmäisenä.

Paljon pahuutta on ehtinyt tapahtua Joona Linnan maailmassa, sillä Lazarus on sarjan seitsemäs kirja. Kaikkihan alkoi Hypnotisoija trilleristä, josta on myös tehty elokuva. Joona Linna on suomalaistaustainen, hän on huikea ratkaisemaan sarjamurhaajien rikoksia ja hänellä on taito nähdä heidän ajatusmaailmassaan selkeyttä ja kuvioita, joita muut eivät näe. Toinen kirjan päähenkilöistä on Joonan työkaveri Saga, jonka perhe joutuu kirjassa sarjamurhaajahirviön kynsiin, valitettavasti. Joona Linna pakeni paikalta heti, kun huomasi yhteydet erääseen vanhaan rikolliseen, mutta muilla oli hankaluuksia nähdä yhteyksiä, eivätkä he luottaneet Joonan teorioihin. Joona antoi lähtiessään ohjeita, joita työkaverit eivät noudattaneet pitkään aikaan. Olisi kannattanut!

Minne Joona Linna itse sitten pakeni ja miksi, sen voit lukea kirjasta, mutta eihän hän kauaa siellä ollut, sen voin kertoa. Kirjassa tulee rumia ruumiita ja paljon, joten Lazarus ei sovi herkemmille lukijoille ollenkaan. En lukisi kirjaa yksin ollessani enkä myöhään illalla, sillä ainakin itselläni uni katosi ja yritin ahmia kirjan sivuja, jotta tietäisin miten kaikki päättyy. Oli pakko saada tietää. Tieto siitä miten kaikki päättyy lupaa sitten uutta koukuttavaa Joona Linna trilleriä.

Lazaruksen pääpaholainen harrastaa ihmisten hautaamista elävänä maahan, joka kuulostaa todella kammottavalta, enkä itse haluaisi kokea sellaista ikimaailmassa. Kirjan sivuilla sellaisesta pystyy lukemaan. Luettuani kirjaa muutaman sivun verran, minun oli pakko hehkuttaa Lazarusta ystävälleni, joka pitää myös jännityskirjoista. Lazarus on sairaan hyvä ja on uskomatonta, miten tämmöistä tekstiä joku kykenee luomaan. Jos Ahndorilin pariskunta olisi lähelläni, kysyisin mitä tällaisen teoksen tekeminen vaatii, sillä kirjoja ei luoda hetkessä, vaan se vaatii pitkän luomistyön, heidän tapauksessaan tiiviin yhteistyön. Vaatiiko kirjailijatyö aitoihin rikoksiin perehtymistä ja uuvuttaako se koskaan? Rohkea valinta ruveta kirjailijoiksi on tuonut pariskunnalle mainetta ja kansainvälistä menestystä. Jos uskallat, hyppää mukaan ottamaan kiinni sarjamurhaaja, joka ei pidä tappamisesta, vaan…
  
Hänen ruumiinsa on yhä lamaantunut, hän yrittää paniikinomaisesti kääntää päätään ja huomaa tynnyrin kyljessä valopilkun. Lars-Erik tuijottaa valopilkkua ja tajuaa, että hiukan kuunvaloa pääsee tihkumaan sisään kannen läpi kulkevasta ilmanvaihtoputkesta. Kipu vihloo vääntyneessä olkapäässä ja murtuneessa solisluussa. Hänen sormensa ovat jääkylmät, veri ei pääse kiertämään.
Lars-Erik tajuaa, että hänet on haudattu elävältä.

Lars Kepler, Lazarus *****
Suom. Kari Koski ja Maija Kauhanen
Tammi 2018
s. 552
Ruotsinkielinen alkuteos Lazarus ilmestyi 2018

Kepler Lars: Tulitodistaja
Kepler Lars: Nukkumatti
Kepler Lars: Vainooja
Kepler Lars: Kaniininmetsästäjä  


16 kommenttia:

  1. Mai; näppärästi puit sanoiksi ja avasit tämän Keplerin taidokkaan uutukaisen! Ajauduin lukiessani minäkin ahmintaan aina jonkinlaiseen ähky-puhkuun saakka ja totesin, ettei tästä laatudekkarista oma postausta synny.
    Vaikken määritelmän mukaiseksi klaustrofoobikoksi lukeudukaan, niin itselle on tärkeää, että ovia ei ole ns. suljettu, vaan tiedän pääseväni niin halutessani tilanteesta tai paikasta pois.
    Ahndorilin pariskunnalle kaikki kunnia järisyttävän hyvän dekkarin, joka nostaa ihon kananlihalle ja vie mennessään, luojina jälleen kerran:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka :)
      Yllättävää, että et kirjoita tästä laatudekkarista, sillä sinä jos kukaan luet paljon jännityskirjoja.
      Suljetun paikan kammo kehittyy lapsena. Lapset änkeävät itsensä tosi pieniin koloihin ja huutavat apua, kun eivät pääse pois. Jos kukaan ei tule apuun, paniikki syntyy. Ei kaikille. Maahan hautaaminen elävältä taitaa olla aika yleinen kammo tai pelko.
      Mieheni on määrätty pienenä pimeään komeroon, jos on ollut tuhma. Aika julmaa lapsen kohtelua. Ei hän tapojaan parantanut, vaan meni sinne lopulta itsekseen, ja sanoi mennessään, että tänne minun kumminkin pitää mennä!

      Poista
  2. Olipa mukava lukea postauksesi. Tämän kyllä haluan lukea. Pariskuntaa onkin haastateltu Suomen mediassa aika ahkeraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Taisi pariskunta olla jopa Helsingin kirjamessuilla ja uutisissakin näytettiin heitä. Suosittuja ovat. Olikohan jopa 20 miljoonaa kirjaa myytynä.
      Koukutuin heti Hypnotisoijasta, joka on sarjan ensimmäinen kirja.

      Lukuiloa ja mukavaa viikon alkua :)

      Poista
  3. Vaikka luen paljon dekkareita, olen jostain tuntemattomasta syystä missannut Keplerin...Oma, pahin painajaiseni on tässä kirjassa eli siksi tuhkaus:)

    Tilasin just yhden dekkarin, josta sarjasta olen tehnyt tähän asti kaikki. Meinasi mennä ohi, kun en ollut huomannut ilmestymistä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä suositella sinulle näitä Keplereitä, uskon, että viihtyisit niiden parissa, mutta aloita ensimmäisestä kirjasta eli Hypnotisoijasta, josta on tehty myöskin hyvä elokuva.

      En minäkään halua tulla elävältä haudatuksi, huh huh.

      <3

      Poista
  4. Eiiii... olen niin klaustrofobinen että juoksen pakoon lukunäytteen nähtyäni.... aaargh !

    Hyvää uutta viikkoaaaa.... (kipi kipi kipi) Poistuvien askelien kapinaa. 🐾 🐾 🐾

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jokin kumma klaustrofobia hissejä kohtaan, siis pieniä hissejä kohtaan. Sain sen, kun kerran yksi työkaveri ahtautui minun seuraksi pieneen hissiin ja hän ahdistui siitä hissistä ihan hirveästi. Sen jälkeen olen vältellyt varsinkin pieniä hissejä ja mennyt isolla tai yleensä kävelen portaat.

      Hyvää uutta viikkoa 🐾 🐾 🐾

      Poista
    2. Samaten minä ahdistun hisseistä. En mene edes isoon hissiin. 😎 Onneksi kävellenkin pääsee 👠👡👢 Kerran rauhoittelin yhtä naista joka ahdistui metron liukuportaista. Sitä kammoa minulla ei ole, ne kun ovat avoimet. Hyvää hissitöntä terveellisen kävelyn päivää sinulle ja minulle 🌹

      Poista
    3. Kiitos Rita:)
      Jokaisella on varmaan se jokin juttu, jota välttelee, eikä sen tarvitse olla mitään sen kummempaa.
      Tykkään lukea trillereitä, mutta jestas kuinka pelottavaa on kulkea metsän läpi pimeällä polkua pitkin työpaikalle. Ehkä se karaisee luonnetta :)

      Poista
  5. Erityisen tympeä ja tunkkainen teos. Pariskunta Kepler mässäilee väkivallalla. Verta ja sisäelimiä roiskuu tavalla, joka lähinnä etoo. Luin kirjan loppuun ainoastaan siitä syystä, että voin perustellusti kertoa mielipiteeni. Jo romaanin perusasetelma kielii siitä, että salanimi Kepler on hukannut ideansa. Kirjoittajat joutuvat märehtimään vanhaa rikoshahmoaan Jurekia, jotta Joona Linna voisi päteä sankarina. Playgroundin jätin kesken, joten enää en milloinkaan aio palata Keplerin romaaneihin. Arvoa annan pikkurippusen teoksen simultaanisuusratkaisun vuoksi, mutta tuonkin vain vaivoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lazaruksen väkivalta on sen verran paha, että en suosittele kirjaa herkimmille lukijoille ja laitoin nuo pahat lainaukset kirjasta, jotta lukijat tietäisivät, mitä kirjassa tapahtuu.
      Mainitsemasi kohta muistuu myös mieleeni ja se oli paha kohta jopa yököttävä.

      Poista
    2. Minusta taas tämän piti olla raaka, kun miettii kuka Lazarus on. Ei hänen kaltaisensa psykopaatti voisi toimia toisin, kun miettii. Ja mulla on semmonen ns, kyky, että kun mässäillään kuten tässä, jotenkin se mun päässä muuttuu "aamupuuroksi", etten ees kauheesti mieti.

      Poista
    3. Aika överiksi menee väkivalta tässä kirjassa. Olen lukenut tosi paljon trillereitä ja nuorempana kauhua, joten tarinan pitää olla tosi inhottava, että se jää kesken. Joona Linna on hyvä henkilöhahmo ja jalat maassa.

      Poista
  6. Kyllä Keplerin kirjat tulee kuunneltua loppuun vaikka ärsyttääkin se, että hänen vihollisensa ovat tässä kirjassa lähempänä yliluonnollista kuin oikeata psykopaattia. tavallinen poliisi on täysin voimaton, turvatalot ja 16 poliisin suojelu sairaalassa ei auta mitään vaikka toinen hahmo kuvataan järjettömän kokoisena miehenä jolla on huomiota herättävät korvakorut ja ulkonäkö. ja jopa Joonan kaverin bunkkeriin rynnäköinti kävi niin helposti niin mietin että onko tässä nyt joku marvelin superpahis päässyt vapaaksi. playgroundissa yliluolliset kyvyt sopi joukkoon mutta tässä menee jo överiksi. lisäksi olin pettynyt siihen miten avuttomana Saga Bauer kuvattiin. Toivotaan että tämän jälkeen Saga nousee ylös entistä voimakkaampana hahmona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saga ei ole kirjassa parhaimmillaan, olen samaa mieltä sinun kanssasi, mutta hän on ihanasti siskonsa turvana. Sisko on myös symppis henkilöhahmo kirjassa.
      Kirja on fiktiota, joten hahmotkin voivat olla övereitä.
      Minua häiritsi Joonan lepsu ote.

      Poista