Tämä oli ensimmäinen matkani Julian kanssa. Olin astunut hänen palvelukseensa kolmisen viikkoa aikaisemmin, helmikuun alussa.
Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut on jo kolmas osa Henkivartija-sarjassa. Sarjassa on nyt ilmestynyt jo 6 dekkaria. Hilja Ilveskero tekee työkseen henkivartijan töitä, ja kolmannessa kirjassa hän oli töissä venäläissyntyisen Julian henkivartijana. Julia oli kihloissa suomalaisen liikemiehen kanssa, ja häät olivat tulossa heti, kun sulhasen ero edellisestä vaimosta olisi selvä. Edellinen vaimo oli suuttunut tapahtuneesta, ja uhkaili kaikenlaisilla jutuilla. Oli ottanut myös julkisuuden ja iltapäivälehden apuun taistelussaan tulevia häitä kohtaan.
Haju oli etova. Silti haistoin sen alta tutun tuoksun, erotin viiksien peittämien poskipäiden muodon ja värjättyjen ripsien takaa katseen, johon olin monta kertaa uponnut.
Hilja ei ollut nähnyt rakastamaansa miestä melkein vuoteen, ja luuli tämän kuolleen. Jostakin syystä mies ilmestyi Sveitsissä pukeutuneena autonkuljettajaksi. Naamiointi oli taitavaa ja jopa vastenmielistä hajun perusteella. Mies ilmestyi siis pahimpien vihollistensa lähipiiriin, mutta miksi? Hilja otti kuitenkin ilon irti vähäisistä hetkistään rakkaansa seurassa.
En edes tiennyt oliko isäni selvillä siitä, että hänellä oli toinenkin tytär.
Hiljan isä oli tappanut Hiljan äidin, ja elänyt 30 vuotta vankimielisairaalassa. Nyt hänet oli määrä päästää koevapauteen. Isä oli karannut pari kertaa, mutta otettu kiinni. Hilja epäili isänsä tappaneen myös Hiljan kasvattaneen Jari-enon. Nyt Hilja oli huolissaan siskonsa ja tämän perheen puolesta. Huoli ei ollut aiheeton. Kirjasta voit lukea, mitä tapahtui, kun Hilja kohtasi vihdoin isänsä.
Vedin paidan päältäni, aloin juuri avata rintaliivieni hakasia, kun ovi vetäistiin auki. Gezolian astui sisään ensimmäisenä, aseen piippu osoitti suoraan kohti meitä. Kiljahdin ja heittäydyin sivuun.
Näihin tunnelmiin on helppo lopettaa tämän kirjan bloggaaminen, mutta Paholaisen pennut jatkui vielä. Hilja Ilveskerosta kertova sarja oli minulle aiemmin tuntematon, ja tarina oli sekavaa verrattuna Maria Kallio-dekkareihin. Syynä oli tietysti se, että aloitin kolmannesta dekkarista. Kannattaa siis aloittaa ensimmäisestä dekkarista, jonka nimi on Henkivartija.
Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut vei rikollisten juonittelujen ja salailujen luvattuun maailmaan, missä henkikulta oli lainaa vain.
Leena Lehtolainen, Paholaisten pennut
Tammi 2012
s. 415
Dekkari
Henkivartija-sarjan 3. osa
Onnittelut kaikille Leena-nimisille henkilöille 💝
Niinalle Yöpöydän kirjat-blogista kiitokset haasteesta.
Olen lukenut kaikki Henkivartija-sarjan kirjat. Ne kannattaa ehdottomasti lukea ilmestymisjärjestyksessä, muuten voi tuntua sekavalta, kuten sanot.
VastaaPoistaNaapurini rakastaa Lehtolaisen kirjoja, ja tuo minulle kaikki Lehtolaisen dekkarit mitkä on jo lukenut. Tämä dekkari sopi hyvin tähän Naistenviikon lukuhaasteeseen. Voin kehua naapurille lukeneeni kirjan. Tykkään siis Lehtolaisen Maria Kallio-sarjasta. Viime syksynä kävin jopa Lehtolaisen haastattelussa. Ihana kirjailija.
Poista