Christian Rönnbacka: Rakennus 31

Rakennus 31 on kolmas Christian Rönnbackan Antti-Hautalehto-sarjan dekkari. Aikaisemmin ilmestyneet ovat Troijalainen ja Julma. Kaikissa sarjan dekkareissa on samantyyppiset tummanpuhuvat kannet, jotka lupaavat aika synkkiä tarinoita, mutta kirjailijan huumorilla höystetty teksti on viihteellistä ja sopi minullekin hyvin, ei mennyt yöunet. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto veistelee vitsejä työkavereidensa kanssa, raskas työ vaatii huumoria. Edellisessä kirjassa Antin asunto paloi ja tässäkin kirjassa leikittiin tulella, jopa hengenvaarallisesti. Poliisityön nurjia puolia tuli kirjassa hyvin esille. Antin työkaverit olivat mukavia, mutta pomo ei, tuttu tilanne liian monelle.

Rakennus 31 oli vanhan mielisairaalan rakennus ja se sijaitsi Porvoossa Antti Hautalehdon uuden asunnon lähistöllä. Mielisairaala oli suljettu ja rakennusta käyttivät kaikenlaiset ohikulkijat kuka mihinkin tarpeeseen. Eräs Antista kiinnostunut silmäpari oli majoittunut Rakennus 31:een. Antin uudessa asunnossa ei ollut verhoja, joten silmäpari näki suoraan sisälle Antin asuntoon. Silmäpari kuului henkilölle, jota kirjan juonikuvioissa kuulusteltiin eräästä tutkinnan alla olevasta rikoksesta. Porvoon lähimetsiköstä oli löytynyt tyhjä hauta ja pian niitä löytyi useampikin. Antti oli saanut tutkinnan ratkaistavakseen ja kohtapuoliin yhdestä haudasta löytyi tuntematon ruumis.

- Ei voi olla mahdollista! Karhunen vastasi. - Kyllähän se täysin kuollut oli kun se tänne tuotiin. Kylmä ja jäykkä kuin muikku pakkasessa. Henki pois, väitän minä vaikka käräjillä.

- Tiedän sen, Antti vastasi. - Mutta haluankin tietää miten se on sieltä kadonnut.

Kirjan kuvioissa oli eräänlainen ei-uskonnollinen lahko, joten tarina toi mieleeni joitakin tunnettuja  lahkoja, joissa palvottiin omalaatuista johtajaa, niin tässäkin kotikutoisessa lahkossa. Johtaja saa yleensä palvovat seuraajansa tekemään pyynnöstä mitä vain, vaikka rikoksia. Niin tämänkin dekkarin sekopää.

Rakennus 31 ollessa vielä mielisairaala siihen liittyi surullinen hoitotarina, joka kietoutui mielenkiintoisesti nykyajan lahkolaiseen. Antti Hautalehto kohtaa siis tutkimuskentällä nykyisiä ja menneitä mielenterveyspotilaita, sekaan omituinen lahko ja ruumis, joka löytyi ja katosi. Kyllä tämä dekkari kieltämättä farssista käy. ***

Christian Rönnbacka, Rakennus 31

Bazar 2014

s. 334

Lumenvalkeaa Joulua

Jouluun on vain yksi yö. Monessa kodissa tuo yö on pisin yö koko vuonna, sillä lapset odottavat hartaina huomista iltaa. Ehkäpä se joulupukki vierailee ja tuo lahjoja tai sitten joulupukin kiireiset tonttuapulaiset laittavat lahjat kuusen alle. Monessa perheessä sitä lämmintä joulumieltä ei näy ja lapset eivät saa lahjoja. Silloin on hyvä, että joku muu esim. sukulaiset, ystävät tai lahjoja jakavat yhdistykset tai seurakunta huolehtivat perheen hyvinvoinnista. Perhettä voi kohdata sairaudet tai työttömyys tai sitten moniongelmaisuus, josta esim. Finlandia-palkintoehdokkaana olleessa Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää kirjassa kerrotaan. Lapsen kasvu ja kehitys ovat silloin heikoissa kantimissa. Siksi toivonkin, että jokainen lapsi saisi lahjaksi raittiin joulun.

Oikein lumenvalkeaa ja tunnelmallista Joulua! Toivottavasti tontut piipahtavat luoksenne, jos joulupukki on liian kiireinen :)
t. Mai

Tonttulassa

Tonttulassa on ruotsalaisen lastenkirjailijan Lotta Gahrtonin jouluinen runokirja, joka on kuvitettu Jenny Nyströmin (1854-1946) jouluaiheisilla kuvilla.  Ruotsalaista Jenny Nyströmiä pidetään pohjoismaisen tonttuhahmon luojana. Nyström yhdisti kuvissaan kansanperinnettä ja tonttuhahmoja. Nyströmin elinaikana oli todella harvinaista, että naiset kävivät kouluja ja töissä. Vielä harvinaisempaa oli, että naisesta tuli taiteilija. Jennyn poika, josta myös tuli taiteilija ja korttimaalari, sai usein olla korttien mallina kavereidensa kanssa lapsiaiheisissa korteissa. Jenny ideoi jo vuonna 1884 korttisarjan, mutta ne julkaistiin vasta 1891. Jenny Nyström oli lahjakas taiteilija ja sai useita palkintoja ja apurahoja. Parhaiten hänet tunnetaan luomistaan tontuista. Tonttulassa runokirjasta löytyy viulutonttu, sirkustonttu, estejuoksijatonttu, kirjetonttu, tonttuvaari, likinäköinen tonttu, runotonttu ja tonttulentäjä. Ilmeisesti runot on tehty Jenny Nyströmin kuvitusten innoittamana.

Tonttulentäjä

Eräs tonttulentäjä
sai rojukasan periä:

pyöriä ja purkkeja,
vajan verran lautoja,
pari risaa kangaspalaa.
Tonttu teki työtä salaa...

Ruosteisessa vaunussa
tuli lisää romua.
Ja hokkus pokkus - viikossa
oli lentokone kasassa.

Possu, pukki ja lentäjä
pian nousivat kohti pilviä,
huutavat sieltä, luulisin,
HYVÄÄ JOULUA meillekin.

Lotta Gahrton, Tonttulassa
kuvitus Jenny Nyström
suom. Tuula Korolainen
Lasten Parhaat Kirjat 2003
Tomtesagor 2003
s. 30



Osallistun Tonttulassa kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.
Osallistun Tonttulassa kirjalla Ullan blogin haasteeseen.
Osallistun tällä runokirjalla P.S.Rakastan kirjoja runohaasteeseen

Lahjakirjaehdotuksia

Joulun aikaan on mukava rauhoittua kirjan ääreen. Lahjakirja on aina mukava saada. Eräänä vuonna kävi niin, että äitini lahjoittama kirja minulle olikin veljelleni tarkoitettu kirja ja veljeni sai minulle tarkoitetun kirjan. Näitä hauskoja sattumuksia on mukava muistella jälkeenpäin. Meidän perheessä on luettu aina ja lahjoitettu kirjoja lahjaksi. Eräänä vuonna poikani sanoi, että hän ei halua kirjalahjaa. Olin jo ostanut jalkapalloilusta kertovan kirjan. Kirja oli niin mieluisa, että sen luki koko kaveripiiri ja jopa pikkuveljeni, joka ei yleensä lue kirjoja. Kirjan valitseminen on siis taitolaji ja kohteen mieltymykset kannattaa ottaa huomioon. Sain itse lahjaksi yhtenä vuotena Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, ja siitä se rakkaus hänen kirjoihinsa syttyi. 

Olen koonnut muutaman kirjan helpottamaan lahjakirjan valintaa, sillä olen lukenut kirjat ja tehnyt niistä esittelyt. Bloggauksen lukeminen helpottaa joskus kirjan ostopäätöstä. Kirjavalintoihini ovat vaikuttaneet tietysti omat mieltymykset, mutta myös blogin lukijoiden kiinnostukset, joita seuraan tilastosta. Klikkaa kirjan nimeä, niin pääset lukemaan arvostelun.

Vuoden lempikirjani on Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarah. Idean kirjaansa Rosnay sai pienestä tytöstä, jolla oli tähti rinnassa ja jonka elämä järkkyi 16. heinäkuuta 1942.

Muita kirjasuosikkejani vuonna 2014 ovat:

Delijan Sahar: Jakarandapuun lapset

Kinnunen Tommi: Neljäntienristeys

Müller Herta: Hengityskeinu

Pohjola Tanja: Lintu pieni

Saisio Pirkko: Betoniyö

Sjǒn: Poika nimeltä kuukivi

Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia

Laxness  Halldόr: Salka Valka

Krien Daniela: Vielä joskus kerromme kaiken

Jansson Tove: Kesäkirja

Aslam Nadeem: Sokean miehen puutarha 

Miehiseen makuun löytyy:

Giordano Paolo: Ihmisruumis

Hemingway Ernest: Kirjava satama

Kyrö Tuomas: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Lipasti Roope: Rajanaapuri 

Tervo Jari: Revontultentie 

Historialliset kirjat:

Vuori Kristiina: Disa Hannuntytär

Kähkönen Sirpa: Graniittimies

Kytömäki Anni: Kultarinta

Kaunisto Milja: Kalmantanssi

Hiidensalo Venla: Karhunpesä

Heino Jyrki: Kello

Jännityskirjat:

Kallentoft Mons: Viides vuodenaika

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Nesbø Jo: Isänsä poika

Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit

Holt Anne: Kuollut kulma

Hurma Nina: Hatuntekijän kuolema

Tietokirjat:

von Orlow Melanie: Hyönteishotelli - Rakenna koti pölyttäjähyönteisille 

Paavilainen Sinikka: Kyynelvaunut

Kirstinä Leena: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa

Dosen Stephanie: Kauneimmat luontoneuleet

Tilli Paula: Toisin - Minun Asperger - elämäni 

Lastenkirjasuosikit:

Jansson Tove: Muumien suuria ja pieniä seikkailuja 

Kunnas Mauri: Koirien Kalevala

Malila Sami ja Tove Jansson: Muumilaakson puutarhakirja

Mikkanen Raili ja Valojärvi Laura: Iivari-tonttu karkuteillä

Moomin Characters: Viidakko Muumilaaksossa

Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Mäkinen Mikael: Peikot ja kadonneet etanat

Nuorten kirjoista suosittelen:

Autio Maria: Varjopuutarha

Green John: Tähtiin kirjoitettu virhe

Green Sally: Puoliksi paha

Leyson Leon: Poika joka pelastui- Schindlerin listan kuopus

Bowen James: Katukatti Bob

O´Donnel Lisa: Mehiläisten kuolema

Parkkonen Linnea: 112 - vihaan itseäni 

Toivotan oikein hyviä lukuhetkiä kirjojen ja tarinoiden parissa. 

Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah

 

 

 

Tyttö sulki oven veljen pienten, kalpeiden kasvojen edestä ja väänsi avainta lukossa. Sitten hän sujautti avaimen taskuunsa.

"Tulen päästämään sinut sieltä. Lupaan sen."

Olen sanattoman ihastunut tähän Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarah teokseen. Tätä olen koko vuoden odottanut ja kaivannut, sydäntäkoskettavaa tarinaa, joka koskettaa kaikkia tunteitani ja jossa on hieman romantiikkaakin mukana, ihan pikkiriikkisen. Minun on vaikea aloittaa kirjan sisällön kertomista, sillä siinä on niin paljon kerrottavaa. Lukekaa tämä ja kertokaa mitä piditte. Lupaan, että tämä kirja koskettaa. En tiedä missä vaiheessa kyyneleet aloittivat polkunsa poskillani, mutta kirjan tarina puhdisti kaikki tunnelukkoni auki. Nimeni on Sarah on huikea tarina pariisilaisesta juutalaistytöstä.

Isä supisi, että edessä oli kovat ajat. Heidän piti olla rohkeita ja varuillaan. Isä käytti outoja, tuntemattomia sanoja: "leirit", "ratsia, iso ratsia", "pidätykset aamuyöllä". Tyttö ihmetteli, mitä se kaikki tarkoitti. Isä mumisi, että vain miehet olivat vaarassa, eivät naiset eivätkä lapset, ja että hän piiloutuisi joka yö kellariin.

Sarahin isä oli väärässä, koko perhe oli vaarassa. Kaikki juutalaiset olivat vaarassa, sillä ranskalaiset avustivat natseja keräämään juutalaiset keskitysleireille kuolemaan, toiset vietiin suoraan kaasukammioihin. Kirja kertoi Sarahista, joka pakeni ja selvisi, mutta ei pystynyt koskaan unohtamaan tapahtumia. Hän ei pystynyt koskaan unohtamaan pikkuveljeään, jonka lukitsi komeroon.

Tyttö ajatteli veljeään, joka oli isossa, pimeässä komerossa. Hän olisi halunnut halata tätä, tuntea kuuman, pienen vartalon sylissään, suudella vaaleaa kiharapäätä, palleroista kaulaa. Hän puristi taskuunsa piilotettua avainta kaikin voimin.

"Sama se, mitä muut sanovat" hän jupisi itsekseen. "Kyllä minä pääsen täältä jollain konstilla ja pelastan hänet. Kyllä minä jotain keksin."

Kirjan tarina kulki kahdessa tasossa eli Sarahin tarinassa, joka alkoi kesäkuun 16. päivänä 1942 ja Julian tarinassa, joka kuusikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitti lehteensä juttua tuon kyseisen päivän tapahtumista. Tutkiessaan taustatietoja artikkeliaan varten, Julia löysi tietoja, jotka liittivät hänen miehensä perheen läheisesti tuon päivän tapahtumiin ja Sarahiin. Ranskalaiset eivät halunneet muistaa tuota kymmenien vuosien takaista päivää ja sitä samaa salailua Julian miehen perhe halusi ylläpitää edelleen. Julia oli eri mieltä ja sai selville Sarahin tarinan ja miehensä perheen tarinan. Julia löysi Sarahin avaimen.

Otin kuoresta ohuen, repaleisen muistivihkon, haalistuneen piirustuksen ja pitkän messinkiavaimen, joka sitten kilahti lattialle.

Tatiana de Rosnay kirjoitti keski-ikäisen Julian tarinasta koskettavan, sillä Julian avioliitto oli kriisissä ja muitakin ongelmia kehittyi matkan varrella. Loput voit lukea tästä hengästyttävän hienosta ja liikuttavasta kirjasta, jota tuskin pystyin laskemaan käsistäni ennen viimeistä sivua. Viisi tähteä on liian vähän tästä häikäisevästä tarinasta, tarina itse on tähti. 

 

Tatiana de Rosnay, Nimeni on Sarah *****

Bazar 2014, 2. painos

s. 354

Sarah´s Key 2006

Kirja on aiemmin ilmestynyt suomeksi nimellä Avain (WSOY 2008)

Pariisi 1940-luku

Pariisi 2000-luku

Ranska 

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä 

Joululahja-arpajaisten voittajat

 

Ozzy heiluttaa kuvassa iloisena häntäänsä, joten joululahja-arpajaiset on pidetty ja lahjakirjat lähtevät matkalle heti, kun saan voittajilta osoitteet. Arpajaispurkkina toimi kiva peltinen Muumikeksipurkki. Ihme ja kumma, keksit olivat vielä syömättä purkin sisältä. Ostin siis keksipurkin purkin vuoksi :)
No poistin keksipussin ja laitoin arpalaput sisälle. Arvonnassa ei kauan nenä tuhissut minulla eikä Ozzylla. Dadaa rumpujen päristystä ja voittajat ovat:

1. Ahle: Mustonen, Jääleinikki
2. Villasukka kirjahyllyssä: Hemingway, Kirjava satama
3. Sannabanana: Saramago, Elefantin matka
4. Ulla: Lehtinen, Tuhansien aamujen talo
5. Elegia: Minervudόttir, Nukentekijä
6. Pihi nainen: Takala, Ole hyvä 
7. Klaara: Mustonen, Paimentyttö
8. Kirja-aitta: Rönnbacka, Rakennus 31
9. Kaisa Reetta: Pohjola, Lintu pieni
10. Lentoemo: Onkeli, Selityspakki

Onnittelut voittajille! Toivottavasti saan osoitetiedot piakkoin sähköpostiini t. Mai :)
maimalaak@gmail.com

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa

 Olen kirjoittanut elämäni runoihin. Runot ovat minulle ominainen tapa ilmaista kokemuksiani.

Sydämellinen onnentoivotus tänään syntymäpäiviään viettävälle 90-vuotiaalle Kirsi Kunnakselle. Kirsi Kunnas, sinä olet se minun lapsuuteni mielikuvituksen kannustaja, tukija ja opettaja. Sinun ansiostasi minusta tuli runotyttö, enkä varmasti ole ainoa. Kirjojasi on luettu yhä uudelleen ja uudelleen lapsille kotona, päiväkodeissa ja kouluissa. Runoistasi ja loruistasi voi löytää jokaiseen tilanteeseen luettavaa.

Leena Kirstinä on tehnyt valtaisan työn kirjoittaessaan Kirsi Kunnaksen pitkän uran  Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa teokseen. Teos on laaja ja sisältää paljon muutakin kuin vain Kirsi Kunnaksen elämänkerran. Kirsi Kunnas syntyi kulttuuriperheeseen, sillä sekä isä että äiti olivat kuvataiteilijoita. Kirsin vanhemmat olivat Tulenkantajia ja elivät boheemia elämää. Vanhemmat olivat avarakatseisia ja perheen ovet olivat avoinna ulkomaalaisille vieraille. Isän kuollessa Kirsi oli vasta neljävuotias. 

12-vuotiaana tulivat tyttökirjat, Salme Setälä, Anni Swan, Mary Marck sekä Louisa M. Alcott Pikkunaisineen. "Kirjailijan nimen luimme Alilan (sisko) kanssa Luinen Ämmä Alkotti", Kirsi muistaa. Lucy Maud Montgomeryn Anna-sarjasta hän piti mutta ei Pienestä runotytöstä. Kun Kirsi sai uuden koulukirjan, hän luki sen ensin kokonaan läpi, erityisesti tiheään painetut kohdat, joissa oli tarinoita. Jännittävät, juonellisesti monipolviset Jalna-kirjat houkuttivat sarjallisuudessaan. Jane Austen, Bronten sisarukset sekä John Galsworthy, jonka Omenapuu on jäänyt erikseen mieleen, tarjosivat sijaiskokemuksia, toteuttivat halun elää toisten elämää, kun omassa elämässä ei tapahtunut paljon. Kirsi oli myös utelias tietämään, mitä muut ajattelevat. Muiden ajatuksiin pääsi kirjojen kautta.

Kirsin perhe vietti talvet Helsingissä ja kesät Nauvossa, joka on Turun saaristoon kuuluva saari. Nauvoa ympäröivästä merestä tuli Kirsille läheinen ja merellä läsnäoleva tuuli tuli Kirsin runoihin mukaan. Kirsi Kunnas on kirjoittanut myös useita aikuisille suunnattuja runokirjoja. Leena Kirstinä on arvioinut Kirsi Kunnaksen runoja teoksessaan. Arvioinnit ovat perusteellisia ja tekevät kirjasta näiltä osin enemmän tieteellisen kuin elämänkerrallisen teoksen. Esim. seuraavasta tekstinpätkästä minulla ei ole hajuakaan mitä se tarkoittaa:

Metalepsis ei siis perustu vertaamiseen kuten metafora eikä nimityksenvaihdokseen kuten metanymia, vaan siinä tuodaan esiin etäinen - usein ajallinen - suhde kuvan ja kuvattavan välille.

Kirjassa on kuitenkin paljon Kirsi Kunnaksen elämänkertatietoja, kuten hänen sairastumisensa tuberkuloosiin ja pitkät parantola-ajat, jolloin jäi aikaa kirjoittamiselle. Kotona ei ollut puhelinta, joten yhteydenpito pidettiin kirjoittamalla kirjeitä.

Voittaakseen mielipahansa ja estääkseen liiallisen surkeilun täyttävän kirjeen sivut Kirsi keksi itselleen sivupersoonan, jolle hän antoi nimen Haitula, koska se oli kooltaan pieni. Alun alkaen hän kuvitteli Haitulan tytön ääneksi, joka keskeytti marinan.

Kirsi voitti tuberkuloosin ja on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Lukijat voivat tutustua hänen elämänkuvioihinsa tämän teoksen sivuilta. Kirsi Kunnas avioitui Jaakko Syrjän kanssa ja heillä on kaksi poikaa Mikko ja Martti. Kulttuuriperintö on jatkunut näiden poikien elämässä, sillä he perustivat nuorina suositun Eppu Normaali - bändin.

Jaakolta on myöhemmin tivattu, oliko se rakkautta ensisilmäyksellä. "Ei ollut", hän on vastannut. "Sen vuoksi avioliitto onkin kestänyt 57 vuotta, ja tutustuminen jatkuu yhä."

Leena Kirstinä, Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa

WSOY 2014

s. 431

Katjan bloggaus
Hennan bloggaus
Rouva Huun bloggaus

Kaksi päivää jäljellä joululahja-arpajaisiin

  

Joululahja-arpajaiset

Joululahja-arpajaisaikaa on jäljellä kaksi päivää 13.12-14.12.14

Kaikki mukaan arpajaisiin haluavat nyt on viimeiset päivät aikaa osallistua. Arvonnan suoritan 15.12.14 ja ilmoitan tuloksista heti päätuomari Ozzyn hännänheilautuksen jälkeen, joka tarkoittaa sitä, että arpajaiset on oikeudenmukaisesti suoritettu.

 Joululahja-arpajaisiin voi osallistua blogini lukija. Yhden arvan saat rekisteröitymisestä. Toisen arvan saat, kun kerrot mitä joulu merkitsee sinulle. 

Ilmoita mistä kirjoista olet kiinnostunut:

 

 

              Enni Mustonen: Jääleinikki

              Ernest Hemingway: Kirjava satama (Nobel)

                Jose Saramago: Elefantin matka (Nobel)

            Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo

              Guðrún Eva Minervudόttir: Nukentekijä

               Riikka Takala: Ole hyvä

              Enni Mustonen: Paimentyttö

               Christian Rönnbacka: Rakennus 31 (dekkari)

   Tanja Pohjola: Lintu pieni

   Kreetta Onkeli: Selityspakki (lastenkirja) 

 

       

     

Hyvää arpa-onnea ja lukuiloa kaikille Kirjasähkökäyrän lukijoille!

Toivoopi 

Mai