Milja Kaunisto on kirjoittanut historiallisen trilogian turkulaisesta Olavi Maununpojasta, joka on aito historiallinen henkilö. Kirjasarjassa suurin osa opiskelijoista, maistereista, tohtoreista ja rehtoreista on aitoja historiallisia henkilöitä. Olavi Maununpojan opinnot, virat ja lähetystötehtävät sekä aika Sorbonnen rehtorina sekä englantilaisen kansakunnan puheenjohtajana ja rahastonhoitajana, kirkolliset tehtävät Suomessa, Turun piispanistuimen vastaanotto ottoisältään Maunu Tavastilta ym. on kuvattu historiankirjojen mukaan. Ranskan-vuosiensa jälkeen Olavi Maununpoika oli oikea kosmopoliitti, sillä hän matkusteli mm. Baselissa ja Roomassa. Milja Kaunisto on tehnyt perinpohjaista tutkimustyötä kirjasarjansa luomisessa ja kootessa niistä kiinnostavan kolmen kirjan sarjan. Ensimmäinen kirja on nimeltään Synnintekijä, toinen Kalmantanssi ja kolmas Piispansormus.
Piispansormus alkaa vuodesta 1429 ja päättyy vuoteen 1461.
Totisesti Jumala oli hyvä ja oikeudenmukainen, koska hän oli antanut minun kärsiä Helvetin tulisessa järvessä syntieni sovitukseksi. Olin kärsinyt, jotta ansaitsisin näin suuren onnen. Enää ei edessäni olisi kuin hyviä ja vaivattomia aikoja. Olin oman elämäni herra.
Niinhän se Olavi luuli. Piispansormuksen alussa Olavi Maununpoika eli herroiksi Serviéresin kreivin linnassa, makoillen päivät ja loppuajan syömällä ja juomalla hyvin. Opinnot Sorbonnen yliopistossa olivat tauolla ja elämässä oli taianomaista rakkautta, mutta myös traagista mustasukkaisuutta. Sitten tuli se lopullinen päivä vastaan, jolloin Olavi Maununpojan veltto elämäntyyli sai kertakaikkisen lopun ja hän palasi häntä koipien välissä takaisin Pariisiin. Ei rakkautta eikä ylellistä elämää, vaan ankaraa ja köyhää yliopistoelämää. Olavin ottoisä pystyi jälleen huokaisemaan helpotuksesta, kun Olavin opinnot jatkuivat. Olavi Maununpoika sai Kalmantanssin lopussa piispa Cauchonin "talutushihnaansa" ja sai hänestä suosittelijan kuten myöskin kuninkaan puolison äidistä, mutta totuus valkeni hänelle ajan mittaan kuka talutti ja ketä. Piispansormuksen nimi tuli sormuksesta, jota Olavi kantoi sormessaan.
Nykäisin katseeni pois hävyn riettaasta rusotuksesta, joka oli itkeneille silmilleni ja järkkyneelle mielelleni hämmentävä näky, enkä antanut katseeni levätä runsailla rinnoillakaan, vaan pakotin itseni katsomaan neitoa silmiin.
Milja Kauniston huikeissa historiallisissa kirjoissa kulutetaan aikaa petipuuhissa ja ne kuvaillaan väliin aika villillä tavalla. Ihmiset olivat todella estottomia ja ilmaisivat halunsa selvästi. Olavi Maununpoika harrasti mieluusti petipuuhia, mutta toisinaan hänet pakotettiin niihin. Aika oli myös noitavainojen aikaa ja Piispansormuksessa hänelle läheinen ihminen joutui polttoroviolle. Piispansormus on huikea tarina Olavi Maununpojan aikuiselämästä ja siihen liittyvistä väliin dramaattisista seikkailuista. Pohjolan pitkä vaalea mies ei taipunut vaikeimmissakaan tilanteissa, vaan seisoi selkä suorana katsellen elämää eteenpäin. Vanhana oli sitten aikaa muistella.
Tahdon muistaa lantioluittesi muodon, joka tuo mieleen jonkin ylvään soittimen, kapeat nilkkasi, valkean selkäsi, huulesi punaisina minun kuivia huuliani vasten.
Milja Kaunisto, Piispansormus ****
Gummerus 2015
s. 461
