Tove Jansson: Taikurin hattu

Taikurin hattu jatkaa blogissani Tove Janssonin 100-vuotisjuhlaa. Kirjablogeissa luetaan ja kirjoitetaan tänä vuonna ahkerasti Tove Janssonin muistoksi hänen kirjoittamia kirjoja, sarjakuvia ja hänestä tehtyjä elämänkertoja. Olen blogannut tänä vuonna Suuresta Muumikirjasta, Muumilaakson puutarhakirjasta, Nukkekaapista, Kesäkirjasta, Kuvanveistäjäntyttärestä ja Taikatalvesta. Taikurin hattu on aina kuulunut lempikirjoihini, sillä siinä esiintyvät ihastuttavat Tiuhti ja Viuhti, pelottava Mörkö ja salaperäinen Taikuri.

Portailla hän tapasi Tiuhtin ja Viuhtin, jotka istua kyyröttivät auringonpaisteessa.

- Heiti hei, sanoi Tiuhti.

- Hei hei, sanoi Muumipeikko, sillä nyt hän oli oppinut ymmärtämään heidän kieltään (vaikka hän puhuikin sitä vielä kankeasti).

- Oletko sinäti itkenytti?Viuhti kysyi.

- Äh, sanoi Muumipeikko. – Nuuskamuikkunen on lähtenyt pois.

- Sepäti ikävääti, sanoi Tiuhti myötätuntoisesti. – Ilahduttaisiko sinuati, josti saisitti pussatati Tiuhtia kuonolleti?

Taikurin hattu on jaettu Johdantoon, kuuteen lukuun ja Viimeiseen lukuun. Viimeinen luku joka on hyvin pitkä ja kertoo Nuuskamuikkusen lähdöstä ja miten salaperäisen matkalaukun Sisältö paljastui sekä lisäksi miten Muumipeikon äiti sai takaisin käsilaukkunsa ja iloissaan järjesti suuren juhlan ja lopuksi miten Taikuri saapui Muumilaaksoon. Kirjan jokainen luku on aloitettu yhtä selventävästi kuin viimeinen luku, joten lukija tietää hieman etukäteen mitä on luvassa. Mielestäni Taikurin hatun tarinankaari on erittäin hieno ja se on aina yhtä hauska ja yllättävä lukukokemus.

Kirjan alussa löytyi hattu, jota Muumipappa sovitti päähänsä, mutta se oli liian iso hänelle. Onneksi Muumipappa ei pitänyt hattua kauan päässään, sillä tavarat, jotka sinne joutuivat, muuttuivat salaperäisesti, jopa Muumitalo muuttui vähäksi aikaa joksikin muuksi. Tiuhtin ja Viuhtin saavuttua Muumitaloon, heidän perässään tuli myös Mörkö. Onneksi Muumimamma keksi keinon, millä Mörkö saatiin lähtemään pois, sillä Mörkö toi kylmyyden mukanaan. Elokuussa Muumimamma päätti järjestää juhlan ja näihin juhliin saapui punasilmäinen Taikuri mustalla pantterilla ratsastaen. Tässä tarinankaari kaikessa lyhykäisyydessään, mutta pääsin kirjan seurassa hauskoihin ja koskettaviin kohtauksiin ja löysin itseni seikkailemassa vedessä, ilmassa, saarilla ja vuorilla ja lystiä oli. Kirjan lukemiseen tarvitaan vain vähän rohkeutta ja uteliasta mieltä.

Tove Jansson, Taikurin hattu

suom. Laila Järvinen

suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010

kuvittanut Tove Jansson

WSOY 2010 20. painos

Trollkarlens hatt 1948

s. 140