Dekkariviikkojen kunniaksi luin ruotsalaisen kirjailijan Mons
Kallentoftin viidennen Malin Fors-sarjan dekkarin Viides vuodenaika. Aiemmat sarjan dekkarit ovat Sydäntalven uhri, Suvisurmat, Syyskalma ja Kevätkuolema. Minusta tuli sarjan
fanittaja heti luettuani ensimmäisen Malin Fors kirjan. Kirjat ovat
psykologisia trillereitä, joissa jännitys tiivistyy tiivistymistään ja Malin
käy vuoropuhelua kuolleitten kanssa. Malinilla on siis intuitiivisia kykyjä,
jotka ovat tässä viimeisimmässä kirjassa mielestäni eniten esillä. Ehkä niitä
henkiolentojakin on eniten tällä kertaa, sillä tämä on ehdottomasti kaikista
väkivaltaisin kirja kirjasarjasta. Kirjassa ei suoranaisesti mässäillä
väkivallalla, mutta uhreja on useampi. Kirjoissa pikemminkin pohditaan rikosten
syvimpiä syitä ja motiiveja, miksi tämä tapahtui ja miten tämä saadaan
loppumaan. Kaikki alkoi Maria Murvallista, joka esiintyi jo ensimmäisessä Sydäntalven uhrit dekkarissa.
Maria Murvall. Mykkä
ja poissaoleva huoneessaan Vadstenan sairaalassa. Poissa tolaltaan.
Linköpingiläinen 36v. rikoskonstaapeli Malin Fors oli
yrittänyt selvittää Maria Murvalliin kohdistunutta tragediaa, kunnes
samantyyppisiä kidutusrikoksia alkoi löytyä useampia. Minkälainen sadisti oli
henkilö, jota Malin jahtasi. Tällä kertaa päärikollinen pysyi pimennossa kirjan
loppuun asti, joten minulla oli jännitettävää kirjan loppusivuille asti, sillä Malinin
piti saada päärikollinen kiinni. Rikollinen löytyi sadistisissa lempipuuhissaan,
kun Malin yllätti hänet.
Juuri tämä selitysten
puute saa naiset pelkäämään niin kovasti. Että he lopuksi pakenevat tai
haluavat kuolla, pakenevat elämästä vaikka heidän ruumiinsa on todistettavasti
elossa. Se että minun käyttäytymisestäni puuttuu logiikka, ettei siihen mitä
minä teen ole mitään syytä.
Tässä kirjassa Malin oli raitis alkoholisti ja kamppaili
koko ajan viinanhimoa vastaan. Malin seurusteli Peterin kanssa ja oli todella
rakastunut. Tällä kertaa Kallentoft ei pihistellyt rakkaudesta ja sain lukea
suudelmista, halauksista ja rakkauselämästä, joista Malin nautti Peterin kanssa.
Peter halusi vakiintua ja lapsen Malinin kanssa. Miten heille kävi voi lukija
ottaa selvää. Kirja oli todella jännittävä ja välillä mietin, että
henkiolentojen jutustelua oli liikaa, sillä toivoin, että Malin saisi roistot
kiinni nopeammin. Olen lukenut jälleen yhden loistavan Malin Fors –dekkarin ja
jään odottamaan seuraavaa… ja myös niitä henkiolentoja.
Mons Kallentoft, Viides
vuodenaika
suom. Laura Beck
WSOY 2014
Den femte årstiden
2011
s. 496
Kiitos esittelystä Mai, mutta taidan jättää nämä jännärit väliin...
VastaaPoistaKaunista viikonloppua sinulle! ♥♥
Ymmärrän hyvin, että et halua näitä lukea...
PoistaViimepäivät täällä on satanut, joten sitä kauniimpaa ilmaa odottelen minäkin :)