lauantai 23. elokuuta 2014

Camilo José Cela: Mehiläispesä



Elokuun nobelisti Kirjasähkökäyrässä on espanjalainen Camilo José Cela (1916–2002). Cela sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1989. Celan pääteoksena pidetään Mehiläispesää, joka julkaistiin vuonna 1951 Argentiinassa, koska se ei läpäissyt Espanjan diktatuurin ajan sensuuria. Sensuurin mukaan teos sisälsi eroottisia kuvauksia. Vuoden 2014 lukulasieni avulla luettuna, kirjan eroottiset kuvaukset olivat todella laimeita. Ehkä homopari oli liikaa 1951-luvun sensuurille. Naisille ei juuri montakaan uraa ollut tarjolla kirjan kuvauksissa, joten rahat oli kerättävä elämiseen sieltä mistä sen sai. Minusta kirja oli yhteiskuntakriittinen teos, joka vertasi todella köyhien ja rikkaiden ihmisten eroja. Aika paljon kirjassa ihmiset laskivat rahoja ja mihin ne riittivät. Kirja kuvasi ihmisten arkielämää 1940-luvulla, jolloin saksalaiset sotajoukot lähestyivät Espanjaa. Lisäksi kirjan sivuilla sivuttiin salakokoontumisia, mutta aivan ohimennen.

Asiakkaat nojailevat kyynärpäillään pyöreitten pöytien kallisarvoiseen marmoriin. Nähdessään omistajattaren kulkevan ohi he tuskin enää edes vilkaisevat häneen. He miettivät hajamielisinä maailman menoa, tämän nykyisen maailman, joka ei herra paratkoon, ole lainkaan sellainen kuin se voisi olla, maailman jossa asiat menevät aina vain hullummin ilman että kukaan osaisi selittää miksi – ehkäpä kaikki johtuukin jostain mitättömästä pikkuseikasta.

Kirjan kulisseina toimi mm. doña Rosan kahvila, jonka omisti rikas ja pahasisuinen doña Rosa. Cela on tuonut esille myös tämän epämiellyttävän naistyypin, joka ei ole tarvinnut miehiä kerätäkseen omaisuutensa, mutta työntekijät vihasivat häntä. Olisin pitänyt enemmän kirjasta, jos kirjan henkilökaarti olisi ollut pienempi, sillä nyt minulla oli vaikeuksia pysytellä kaikkien henkilöiden tekemisissä mukana, mutta aika monen kirjan henkilön kanssa doña Rosa sai riidan aikaiseksi. Moni kirjassa kuvatuista henkilöistä oli Cafe doña Rosan vakioasiakas.

Aamu etenee hiljakseen, se mönkii kuin mato kaupungissa asuvien miesten ja naisten sydänten yli; se törmää melkein lempeästi vasta-auenneisiin silmiin, silmiin jotka eivät milloinkaan löydä uusia horisontteja, uusia maisemia, uusia kulisseja.
Aamu, tämä ikuisesti toistuva aamu, on kuitenkin sen verran leikkisä, että se yrittää muuttaa kaupungin kasvoja, tämän hautakammion, tämän mehiläispesän…

Kirjassa ei ole mehiläispesiä eikä mehiläisiä vaan mehiläispesä kuvasi kaupunkia ja sen ihmisiä. Doña Rosa oli ilmeisesti jonkin sortin kuningatarmehiläinen, jonka ympärillä hyöri tarjoilijat ja asiakkaat koko vuorokauden ajan. Ihmisten arkisten aherrusten taustalla vaani Hitler sotajoukkoineen, joka ei voinut olla vaikuttamatta ihmisten mielialaan, joka oli hätäinen ja päätökset tehtiin nopeaan tahtiin. Silti oli aikaa istahtaa kahvilaan, juoda kahvia ja ostaa tupakanmyyjältä tupakka tai sikari.

Camilo José Cela, Mehiläispesä ****
suom. Leila Ponkala
Otava 1989
La Colmena 1951
s. 272


6 kommenttia:

  1. Mai! Heititpä kehiin mielenkiintoisen teoksen, joka meni varaukseen. Kiitos & mainiota sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kiinnostuit tästä yli 60 vuotta vanhasta kirjasta. Celalla oli kanttia kirjoittaa aremmistakin aiheista, vaikka varmasti tiesi Francon diktatuurin sensuroivan kirjaa. Myöhemmin diktatuurin jälkeen Cela toimi lehtimiehenä, senaattorina, espanjan kielen kehittäjänä ja kirjoitti kirjoja.
      Mukavaa ja leppoisaa lukupäivää :)

      Poista
  2. Jäin nyt miettimään tuota sensuuria hienovaraisten eroottisten homokohtausten vuoksi. Kyllä se maailma näemmä muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ei tässä ollut edes homokohtauksia, ainoastaan homopari oli yksi lyhyt kirjan sivujuoni. Mutta olihan se kiellettyä Suomessakin olla homo. Sehän oli laissa kiellettyä ja luettiin mielenterveysongelmiin.
      Kirjassa moni nainen hankki rahansa makaamalla miesten kanssa tai seurustelemalla naimisissaolevien miesten kanssa, jotka elättivät nämä naiset. Seurustelevat parit kävivät sänkypuuhissa tietyissä taloissa, kun eivät päässeet muualle jne. itse sänkyhommia ei kuvailtu, joten sensuuri oli sitten aika tiukka.
      No tämä kirja on yli 60 vuotta vanha. Tykkäsin siitä, että kaikkea ei kerrottu, vaan vihjailtiin ja tietty vanhanaikaisuus leijailii kirjan tekstistä :)

      Poista
  3. Minäkin otan tästä vinkin talteen.l Kuulostaa oikein lupaavalta, sinunkin haastettasi silmällä pitäen. :) Ja espanjan kielialueen kirjallisuus osuu aika hyvin kirjamakuuni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain tämä kirja kannattaa lukea :)
      Minä olen nähnyt tämän jonkun bloggaajan blogissa ja kirjoittanut ylös, mutta enpäs enää muista kenen :)
      Kaksi haastetta tuli kuitattua tällä kirjalla :)

      Poista