lauantai 3. tammikuuta 2015

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Toisena yliopistovuotenaan, heinäkuusta seuraavan vuoden tammikuuhun saakka, Tsukuru Tazaki ei ajatellut juuri muuta kuin kuolemaa.

Japanilaisen Haruki Murakamin Norwegian Wood kuuluu minun kymmenen parhaimman kirjan listaani. Olen hiukan pelännyt lukea Murakamia, etten pettyisi kovasti, sillä tuollaisen kirjahelmen jälkeen on todella vaikea kirjoittaa lähellekään yhtä hyvää teosta. Blogiystävien erinomaisten suositusten jälkeen varasin kirjan kirjastosta ja jäin odottamaan tätä hienon nimen, Värittömän miehen vaellusvuodet, ja upean kansikuvan kirjaa. Kirjan alku oli lupaava ja tuo alussa oleva lainaus on kirjan ensimmäinen rivi. Kirjan päähenkilö on Tsukuru Tazaki, joka kirjan alussa on parikymppinen. Hän oli masentunut, sillä hänen kotikaupungissa asuvat ystävänsä olivat katkaisseet ystävyyssuhteensa häneen.

Eristyneisyys ja yksinäisyys muodostuivat monen sadan kilometrin mittaiseksi kaapeliksi, jota valtava vintturi väänsi kipeästi. Jännittynyttä linjaa pitkin saapui vaikeasti tulkittavia viestejä päivin ja öin. Ääni oli kuin puiden välissä ulvova raju puhuri, jonka vuoroin voimistuva, vuoroin heikkenevä ujellus raastoi Tsukurun korvia.

Nuoruusiän ihmissuhdetragedia ei voinut olla jättämättä jälkiä päähenkilöön ja hänen oli vaikea solmia ystävyyssuhteita ja sitoutua naissuhteisiinsa. Puhumattomuus ja asioiden sulkeminen sisälle seurasivat häntä, kunnes hän tapasi naisen, johon halusi sitoutua. Naisella oli kuitenkin pyyntö, ennen kuin suhde voisi jatkua eteenpäin: Tsukurun tulisi kohdata ystävänsä ja selvittettävä vanhat ongelmat, jotta hän olisi vapaa menneisyyden painolastista.

Tsukurun naisystävä oli toimelias nainen ja hankki Tsukurun ystävien nykyiset osoitteet selville. Eräs heistä asui Suomessa asti, joten kirjassa on lyhyt jakso päähenkilön matkasta Suomeen. Hiukan ihmettelen sitä, että Suomi kuvataan tarinassa maahisten maana, joka toistetaan useampaan kertaan. Jos pääsisin juttelemaan Murakamin kanssa, kysyisin häneltä noista maahisista ja onko hän käynyt Suomessa.

Jos Sara valitsee ja hyväksyy minut, niin kosin häntä saman tien. Annan hänelle kaiken mitä minulla on annettavana, mitä se sitten onkin. Ennen kuin harhaannun synkkään metsään ja joudun häijyjen maahisten sieppaamaksi.

Värittömän miehen vaellusvuodet on värittömän, yksinelävän, keski-ikää lähestyvän miehen elämäntarina kaikessa haaleudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Nuoruusiän kriisi alussa oli kirjan huippukohta, jota kirjan juonikuvioissa ei ylitetty missään. Ystävyyssuhde nuorempaan miespuoliseen opiskelukaveriin kuvattiin hienosti, samoin seksuaalisväritteiset unet. Ystävän kummallinen katoaminen ei juuri päähenkilöä haitannut, sillä hän oli tottunut siihen, että hänet jätetään. Nykyinen naisystävä juoksutti miestä mielensä mukaan, joka häiritsi hieman, mutta hänen ansiosta selvisi nuoruusiän tragedia päähenkilölle. Puhumattomuus, salailu ja valheet nousivat kirjan keskeisiksi teemoiksi, jotka voivat aiheuttaa vaikeita henkilökohtaisia ongelmia ja näkyä ihmisen käyttäytymisessä ja vuorovaikutuksessa ihmisen loppuelämän ajan. Kirja haaleni loppua kohden ja loppu ei tuonut mitään uutta tullessaan.

Haruki Murakami, Värittömän miehen vaellusvuodet ***
suom. Raisa Porrasmaa
Tammi 2014
s. 330
Shikisai o motanai Tazaki Tsukuro to, kare no junrei no toshi 2013


13 kommenttia:

  1. En ole vieläkään päässyt selvyyteen, oliko tässä teoksessa enemmän kuin mitä ensi alkuun näytti. Jokin kiehtovuus tässä kulkee, jokin arkipäivän takainen taso, joka välillä näyttäytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä jokin hiukan yliluonnollinen haaveilu/unelmointi koko ajan päällä ja se arkielämä on hieman robottimaista. Kun olen kohdannut masentuneita ihmisiä, he eivät todellakaan peseydy ja siivoa eivätkä käy luennoilla.
      Sara oli tyyppinä todella ärsyttävä ja tuskin heidän yhteiselosta mitään tulisi.
      Norwegian Woodissa sama teema, masennus, itsemurhat, olivat todella syvällisesti kuvattuja, ja tässä ei päästy samalle tasolle. Minua häiritsi se, että ihmissuhdekuvaukset jätettiin pintapuoliseksi.

      Poista
  2. Mai, tämä on ensimmäinen Murakamini ja siis lukuvuoteni 2014 toiseksi paras kirja 87 luetun joukosta eli olin/olen aivan myyty! Miksi nyt sitten ryhdyin Murakamiin oli tämä aihe. Voi olla, että kaikille ei aukene, miten kauheaa voi olla, kun joutuu hylätyksi ilman selityksiä, se pitää sitten kokea. Tosin en suo sitä kenellekään. Murakami kuvasi kirjassa hienosti sen sisäisen tyhjyyden kauhun, mikä tuosta asiasta nousee pintaan sen kokeneelle.

    Tietenkin Monte Criston kreivin lääkkeet, aika ja hiljaisuus, ovat vahvin miekka tuotakin tuskaa vastaan, mutta aika on kuin olisi vankileirien saaristossa.

    Minusta tämä vain on juuri niitä äärimmmäisen hienovireisiä kirjoja, jotka puhuttelevat jopa pisteillään ja pilkuillaan rivien väleillään. Tämä on siis just se toinen lajityyppi kirjallisuutta josta pidän vahvojen ja rohkeiden kirjojen ohella. Tosin tämäkin kaunista alakuloa edustava teos on rohkea, kun sen ensin oivaltaa...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on vielä lukematta Norwegian Wood. Sen luettuasi ymmärrät Murakamin huikean lahjakkuuden, joka tässä kirjassa jäi värittömäksi haahuiluksi.
      Kirjan alku oli lupaava, mutta päähenkilö jäi tunnekylmän elämänsä sykliin, josta ei luvattu irtipääsyä edes lopussa.

      Poista
  3. Murakami on yksi minun suurista kirjailijarakkauksistani... Siksi odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa, enkä joutunut pettymään. Väritön oli syksyni tähti.

    Minäkin jäin miettimään Murakamin hassua tapaa yhdistää Suomi niin voimallisesti 'metsässä vaaniviin vaarallisiin maahisiin'...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vaaralliset maahiset pudottivat kiinnostukseni vieläkin alemmas, siksi siitä mainitsin.
      Minun syksyni tähti oli Nimeni on Sarah. Yllättävä kirja, joka tuli suoraan puskista. Aikaisemmalta nimeltään Avain, jota on luettu paljon kirjablogeissa ja tykätty kovasti.

      Yksi kirjarakkauteni on Murakamin Norwegian Wood, ihmeellinen, ihana, hienovireinen, syvällinen, liikuttava, koskettava, melankolinen ja niin täynnä nuoruuden lumoutta.

      Poista
  4. Kiitos postauksesta, Mai!
    Haluaisin kyllä tutustua Murakamiin, saa nähdä milloin...
    Hyvää vuotta 2015 sinulle♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili!
      Suosittelen kirjailijan tuotantoa, siitä löytyy melankolista surumielisyyttä ja arkielämän tarkkoja kuvauksia.
      Hyvää Uutta Lukuvuotta sinulle :)

      Poista
  5. Minä koin tämän kirjan vahvasti musiikin ja yksinäisyyden kuvauksen kautta. Koin, että paljon jäi kirjasta rivien väliin. Murakami maalaa herkällä pensselillä, väreillä, jotka on jotenkin poimittavissa, mutta jotka eivät lehahda kirjan kannen tavoin lukijalleen syliin. Ehdottomasti tähänastisista Murakamin kirjoista paras, minulle kolmas jonka olen lukenut. Kahdesta muusta en ollut lainkaan vaikuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli toinen ja se ensimmäinen oli maailman paras The One and The Only Norwegian Wood, jossa myös on musiikilla iso sanoma. Siinä oli myös luonnolla iso merkitys, joka kosketti ja liikutti.
      Suomi-osuus ei kyllä vaikuttanut kovin totuudenmukaiselta Värittömän miehen vaellusvuosissa. Kirjan nimi ja kansikuvat ovat upeita ja nimen osa tulee sävellyksestä, ei siitä, että päähenkilö vaelsi edes kuvannollisesti. Yksinäisyys oli kyllä käsinkosketeltavaa ja tuntui pahalta.

      Poista
  6. Minulle tämä oli toinen ja se ensimmäinen oli maailman paras The One and The Only Norwegian Wood, jossa myös on musiikilla iso sanoma. Siinä oli myös luonnolla iso merkitys, joka kosketti ja liikutti.
    Suomi-osuus ei kyllä vaikuttanut kovin totuudenmukaiselta Värittömän miehen vaellusvuosissa. Kirjan nimi ja kansikuvat ovat upeita ja nimen osa tulee sävellyksestä, ei siitä, että päähenkilö vaelsi edes kuvannollisesti. Yksinäisyys oli kyllä käsinkosketeltavaa ja tuntui pahalta.

    VastaaPoista
  7. Petyin kirjan laimeuteen, odotin enemmän. En jaksanut miettiä edes Suomi kohtausta. Odotin kirjalta paljon enemmän. Tai siis odotin Murakamilta enemmän. Norwegian Wood on niin paljon enemmän, samoja teemoja, mutta se vain vaikutti minuun niin paljon enemmän. Olen Murakami fani. Minulta on lukematta Suuri lammasseikkailu. Luen kun ehdin, mutta nyt on niin paljon muuta kuin lukemista. Tai siis muuta kuin vapaata lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin kirjailija pystyy kirjoittamaan kahta loistoteosta. Murakamilla se on Norwegian Wood.
      Tsemppiä siihen muuhun lukemiseen :)

      Poista