sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies

Iso rakkula silmäkulmassa oli paisunut, ja se oli saanut ympärilleen seurakseen muutaman pienemmän. Virusten armeija marssi jo pirunsiltaa pitkin kohti toista silmää.

Jokaisen tuttavapiirissä on joku henkilö, joka saa herpes-tulehduksen huuleensa aina silloin tällöin, yleensä stressitilanteessa. Tulehdus on kivulias ja hoidot eivät vie herpestä pois elimistöstä, kun se on sinne kerran pesiytynyt. Toimittaja Kimmo Oksasen herpes oli kiukkuista lajia, sillä hän oli nuorempana sairastanut kerran koko kasvoille levinneen herpestaudin, mutta parantunut ennalleen. Herpes oli kuitenkin ollut jossakin muodossa elämänkaaressa mukana ja näyttänyt kyntensä aina välillä.

Oksasen kirja Kasvonsa menettänyt mies kertoi omaelämäkerrallisen tarinan viisikymppisenä sairastetusta hengenvaarallisesta herpestaudista, joka alkoi toisesta silmästä, levisi nopeasti toiseen silmään kasvoille, korviin, kaulalle ja alapäähän sokeuttaen ja tukkien korvakäytävät. Tulehtunut iho sai seuraksi bakteeritulehduksen ja yhdessä muodostivat kammottavan sairauden, joka söi ihon kerroksia syvältä.

No kiva, tätäkö odottelu tarkoitti? Tuntitolkulla pidetään ruuatta, juomitta ja lääkkeittä, ilman tietoa siitä, mitä minulle on tapahtumassa ja mitä minulle tehdään, ja sitten tullaan kertomaan, että kohta ehkä kuolen.

Kimmo Oksasen Kasvonsa menettänyt mies kertoo selkeästi sairauden kulusta ja hoidoista ja ihmeellisestä sairaalarumbasta, kun lääkärit pallottelivat häntä sairaalasta toiseen. Sairaudesta on kulunut kuusi ja puoli vuotta, mutta jälkihoidot jatkuvat edelleen leikkauksineen. Huolimatta kirjan takana annetuista kiitoksista, kirjasta huokuu ihmetys siitä, että lääkäreillä ja hoitohenkilökunnalla oli sairauden hoidosta todella heikosti tietämystä.

Ei ole ihme, että huuliherpeksen hoito on ihan lapsenkengissä, vaikka se on todella yleinen vitsaus. Sama virus jylläsi kauhistuttavalla tavalla Kimmo Oksasen kasvoilla ja kehossa ja teki hänestä tunnistamattoman henkilön, henkilön, joka kulki pitkään piilotellen kasvojaan huivin takana. Kirja on sairauskertomus, mutta se on myös paranemiskertomus. Kirjassa muistellaan vanhoja hyviä ja huonoja aikoja, mutta myös eletään tässä päivässä. Kimmo Oksanen on kiitollinen uudesta mahdollisuudesta elää elämäänsä.

Paratiisi on toiset ihmiset, yhdessä eläminen. Helvetti on yksinäisyys. Mies, joka rakasti kasvojaan ja menetti ne, luuli, että hän oli menettänyt kaiken. Mutta se oli kaiken alku. Uusi syntymä tyhjästä.

Kimmo Oksanen, Kasvonsa menettänyt mies *****
WSOY 2015
s. 265


7 kommenttia:

  1. Luin Oksasen kirjailijahaastattelun joskus Hesarista ja kiinnostuin tästä kirjasta jo silloin. Nyt kiinnostus vahvistui vielä, täytynee hankkia tämä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä mun bloggaus ei tee oikeutta kirjalle, sillä se oli todella hyvä. Kirjassa käydään läpi myös lapsuutta ja nuoruutta sekä työelämää toimittajana ja tietysti kirjailijan elämää, sillä hän on kirjoittanut mm. romanikerjäläisistä kirjan. Oksanen avaa elämänsä haavat auki lukijalle, samalla kun hän avaa sairautensa kulun. Suosittelen.

      Poista
  2. ps. sivulla 42-44 kerrotaan sairaalassa tehdystä näytteenotosta ja Oksanen kirjoitti näytteenottajan olevan sairaala-apulaisen. Tämä ei ole mahdollista Suomessa, sillä näytteet ottaa joko opistokoulutuksen käynyt laboratoriohoitaja tai ammattikorkeakoulun käynyt bioanalyytikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisesta en ole kuullutkaan!
      Minäkin sain ystävättäreltäni huuliherppeksen, kun join samasta juomalasista kuin hän! Olen kuitenkin varonut, ettei se tarttuisi toisiin ihmisiin; ja myös itseeni (silmät ja sukuelimet).

      Poista
    2. Ilmeisesti herpes leviää silloin, kun se on aktiivisena. Ei kannata juoda samasta lasista, niin kuin huomasit, sait ikuisen rasitteen herpesviruksesta. Käsienpesu taitaa olla vielä tarkempaa, jos huulessa on herpesrakkula.
      Oksasen iho oli atooppinen, joten sellaiseen ihoon tulevat herkästi kaikki bakteeritulehdukset, koska iho kutiaa, sitten tulee raavittua ihoa kynsillä, joiden alla on oikea pöpöjen valtakunta. Kun iho menee rikki, pöpöt pääsevät tekemään tuhojaan.

      Poista
  3. Myönnän lukeneeni jokaisen haastattelun, mitä olen Oksasesta löytänyt. Nyt kiinnostaa sekä tämän sairauden faktat että miehen vahvuus selvitä tästä henkisesti kasassa.

    Sisareni kaatui viime yönä ja vietiin ambulanssilla sairalaan. Hän on nyt kotona, mutta valokuvaajamies otti kuvia, joista en siskoani helposti tunnista. Kasvot ovat tärkeä osa identiteettiä, joten se panee miettimään monenlaista.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvot ovat todella tärkeät ihmisen identiteetille, mutta mitä jos ihminen sokeutuu, eikä koskaan näe enää itseään tai muita tai mitään muutakaan. Oksanen oli osan ajasta sokea, koska herpesviruksen rakkulat peittivät silmät ja täyttivät korvat, joten hän ei kuullut välillä mitään. Luin blogikaverin arvion kirjasta ja varrasin heti kirjan kirjastosta
      en tiennyt hänestä aiemmin, enkä ollut nähnyt haastatteluja. Kirjan luettuani kävin netissä lukemassa haastatteluja ja näin hänestä kuvia ennen ja jälkeen sairauden.
      Kirjasta huokuu kuitenkin tietynlainen sarkasmi ja jopa huumoria pilkahti siellä täällä kirjassa esim. urologin vastaanotolla. Täytyy sanoa, että nauroin, sillä kuvaus oli niin aidonoloisesti kerrottu ja tapahtuma oli humoristinen. Oksasella on todella sanankäyttö hallussa ja tykkään hänen tarinankerrontatyylistään.

      Ikävä juttu tuo siskosi kaatuminen.

      Poista