Viime kesäkuussa kaikki kuitenkin suistui raiteiltaan ja melkein menetin henkeni. Luulin, että tuo kauhutarina oli saatu lopulliseen päätökseensä, eikä se enää kummittelisi kaikkien mielessä. Olin täysin väärässä. Kuin olisin juossut kiitävää junaa karkuun, mutta helpotuksesta huokaistuani jäänyt sen alle seuraavassa mutkassa.
Riistetty on Patricia Cornwellin uusin trilleri Kay Scarpetta-jännityskirjasarjassa. Teos on 23. ja olen lukenut ne kaikki. Blogistani löytyvät uusimmat sarjan kirjat eli Punainen usva 2012, Paljaat luut 2013, Tomuksi ja tuhkaksi 2014 ja Samaa verta 2015.
Kirjat jatkuvat siitä mihin ne ovat jääneet, eli tällä kertaa kahden kuukauden päähän edellisistä tapahtumista, jolloin kuolinsyytutkija Kay Scarpetta oli sukeltamassa ja joutui sarjamurhaajan väijymäksi. Kyseinen sarjamurhaaja on piinannut sarjassa todella pitkään, enkä aio paljastaa jääkö hän kiinni vai ei tämän kirjan aikana. Kirja alkaa kuitenkin videonpätkillä, jotka Kay sai ollessaan työtehtävissä kuolleen uhrin kotona. Kuolema ei ollut aivan selkeä, joten Kay oli kutsuttu apuun.
Miksi Kay katseli kännykkäänsä tullutta videota työtehtäviensä aikana, jotka tarvitsevat koko keskittymiskyvyn, johtui siitä, että hänen puhelimensa oli kaapattu ja video tuli sisarentyttären hätänumerosta. Kay joutui poistumaan paikalta etsivä Marinon kanssa, sillä hätänumero tarkoitti sitä, että Lucy oli pulassa tai sitten tietty henkilö leikki heidän kanssaan.
Matkalla Lucyn talolle kävi selväksi, että uhri oli murhattu, mutta nyt muut työntekijät saivat tehdä tutkimustyöt, ja Kay suuntasi Lucyn avuksi. Sarjan lukijat tietävät, että Kay on kasvattanut Lucyn 10-vuotiaasta asti. Lucysta piti tulla FBI-agentti, mutta hän sai potkut, ja ansio siitä lankesi henkilölle, joka oli aktivoitunut ja kiusasi kaikkia Lucyn läheisiä.
Haluan hänet hengiltä lopullisesti keinolla millä hyvänsä. Silmäni eivät pysy paikoillaan hetken vertaa. Hermoni ja sydämeni ovat koko päivän humisseet jännityksestä kuin voimalinja. Vahdin peilejä Rohrbaugh-pistooli sylissäni. Odotan. Pohdiskelen.
Kayn ja Marinon palattua takaisin Lucyn talolta he huomasivat, että talolla oli käyty. He eivät menneet sisälle, ennen kuin SWAT-ryhmä oli tutkinut talon. Ryhmä ei löytänyt mitään epätavallista, ja Kay ja Marino jatkavat yhteistyötä siihen asti kunnes väkivaltaiset lopputapahtumat alkoivat piinata kirjan henkilöitä.
Kirjailijalla on aina kirjoissaan jokin teema, mitä hän kritisoi ja tuo esille, tällä kertaa se oli kyberturva, eli kaikki mitä tallennetaan, ja missä käytetään digitaalisia laitteita, on mahdollista kaapata ja se on ollut pitemmän aikaa ajankohtainen aihe, turvallisuuden lisääminen ja riskien minimoiminen.
Seuraavassa kirjassa luultavasti tilanne on pahentunut. Patricia Cornwell teki jälleen loistotyötä ja hallitsi minut lukijana alusta loppuun asti. En suorastaan uskaltanut lopettaa lukemista kesken missään vaiheessa.
Patricia Cornwell, Riistetty *****
suom. Karri Rimpeläinen
Otava 2016
s. 413
Depraved heart 2015
23. Kay Scarpetta-trilleri
Cornwell Patricia: Punainen usva
Cornwell Patricia: Paljaat luut
Cornwell Patricia: Tomuksi ja tuhkaksi
Cornwell Patricia: Samaa verta
Punaisen usvan olen lukenut, ja hyvää viihdettä oli. (: Kovin pitkäksi aikaa se ei kuitenkaan jäänyt mieleen kummittelemaan, ja näin muutamaa kuukautta myöhemmin tuskin muistan mistä kirjassa oli kyse.
VastaaPoistaNyt linkistä näkee Punaisen usvan, joten voit vilkaista mitä siinä oikein tapahtui. Eihän kaikkia kirjoja voi millään muistaa. Tämä blogi on hyvä muistikeino virkistää muistiin vanhoja luettuja kirjoja. Ennen blogia kirjasin kirjoja ylös sellaiseen lukupäiväkirjaan.
PoistaVoi vieläkö se ajojahti jatkuu?! :D Luin Cornwellin Scarpetta-sarjaa ehkä noin 15 teosta, se oli olennainen osa elämääni silloin. Olin aivan sen lumoissa, mutta sitten tapahtui jotain ja kyllästyin. Olispa jännä kokeilla, onnistuisiko jatkaminen :) Pari vuotta sitten kun muutin, lahjoitin noin 20 Cornwellia onnellisen näköiselle tytölle, joka tuli niitä hakemaan ilmoituksen perusteella. Cornwell-muistot ovat edelleen lämpimät <3
VastaaPoistaMinä jatkan Kay Scarpettan parissa niin kauan kun Cornwell jaksaa niitä kirjoittaa.
PoistaIhana lahjoitus. Voin kuvitella, että se tyttö oli todella tyytyväinen. Kirjat kiertoon ;)
Nuo sarjamurhaajathan ovat, kuten tiedät, vaihtuneet aina välillä. Silloin alkuaikoina oli se pelottava...hyvin Scarpetta on skarpannut aina tapauksesta toiseen.
Kokeile ihmeessä lukemista, tauko on voinut tehdä hyvää.
Minä omistan 17 Scarpettaa ja en jatka enää. Kaipaan niin noin 10 enswimmäisen kirjan tunnelmia. Niitä Marinon ja Kayn ruokajuttuja ja sitä, että kaikki ei ollut niin teknistä eikä hektistä.
PoistaEräs kirjoista oli niin järkyttävä, että en ole vieläkään toipunut. En muista nimeä, mutta siinä uhrina on Kayn rakastettu, jolta...
Leena, se oli varmaan sama kirja, jota itkin niin katkerasti.
PoistaTämä viimeinen kirja kertoi yhden päivän tapahtumista. Viikon päästä oltiinkin tekemässä ruokaa. Voisit pitää tästä uusimmasta perheenjäsenestä.
Uusimpia kuten tätäkään en ole lukenut,aiemmat poikkeuksetta kylläkin. Näen Cornwellin vahvuuden juuri tasalaatuisessa tuotannossa, ei floppeja välissä ja Kay Scarpettassa & Marinossa hän on luonut mahtavat ja aikaa kestävät persoonat:)
VastaaPoistaKyllä näissä kirjoissa pieniä heittoja on ollut, toisinaan huomaa, että kirjoittaminen on ollut varmaan aika puurtamista. Tähdet ovat vaihdelleet kolmesta viiteen. Tämä on kuitenkin sarja, jota elän mukana. Marino on muhkea hahmo ja Kayn turvahahmo. Ihana Benton on kuitenkin sivuhenkilö jo työnsä vuoksi. Vitsit, että minä itkin turhaan silloin kerran Kayn kanssa. Lucy on arvaamaton ja sekaantuu kaikenlaiseen. Saapa nähdä kasvaako Desi aikuiseksi tämän sarjan aikana.
PoistaMarino jotenkin tasapainottaa tätä porukkaa, joka on yliopistomaailmoista ja rikkaita ja tietysti älykkäitä.
Mää en oo lukenu vielä ensimmäistäkään näistä kirjoista. Jonain päivänä...
VastaaPoistaOnhan näitä kirjoja mistä aloittaa lukeminen. Alkupään kirjat olivat todellakin erilaisia nykyisiin kirjoihin verrattuna. Niissä oli italialainen ruokailumeininki. Aina tuli nälkä kirjojen ääressä. Italialaisuus ja ruokailun suunnittelu ja ruokailut ovat jääneet melkein pois. Päivät paiskitaan töitä syömättä ja juomatta.
Poista