lauantai 19. marraskuuta 2016

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - Miehen työt

"Koska ensimmäinen on aina paras, talo, auto ja emäntä, siitä talosta täytyy pitää huoli. Se on eri asia kuin huolissaan oleminen. Kaiken voi korjata, huonon lapsuuden ja mädät alahirret. Täytyy vain käydä toimeen."

Tuomas Kyrö on kirjoittanut Mielensäpahoittaja - Miehen työt tietoteoksen, joka sopii laittaa vaikka vävylle joululahjapakettiin, jos ei muuta keksi. Mielensäpahoittaja on yksi kirjallisuuden lempparihahmoistani. Hieman vanhempi, jo isoisäikäinen, puhumaton, lempeäluontoinen, mutta pitkävihainen, sopivasti salaperäinen ja rakastava aviomies, isä ja isoisä. Eihän nyt kaikkien tarvitse tulla kaikkien kanssa toimeen, Mielensäpahoittaja ei ole puhunut naapurinsa kanssa kuuteentoista vuoteen, mutta ei siitä sotaa ja muuta vihanpitoa kannata kehitellä. Voihan sitä asua naapureina, vaikka ei puhu mitään.

Meilläkin on seinänaapuri, yksinäinen naisihminen, kaupungin virassa kirjastossa (piti ihan käydä katsomassa, että onhan se tosiaankin asiakaspalvelutyössä, oli se), mutta ei sano päivää ja kaksitoista vuotta on asuttu seinänaapureina. Yritin aikani tervehtiä ja hymyillä, kun olen kotoisin Pohjois-Suomesta, missä puhutaan ummet ja lammet tuttujen ja tuntemattomien kanssa, mutta ei vastannut. Kyllä minä viiden vuoden jälkeen uskoin, että ei se vastaa, se on selvästi samaa sukua kuin mielensäpahoittaja.

Mielensäpahoittaja - Miehen työt tietoteos sisältää osat: Metsän huoltokirja, Talon huoltokirja, Pihan huoltokirja, Auton huoltokirja, Emännän huoltokirja, Lapsen huoltokirja ja Miehen huoltokirja. Kaikista näistä on kuvien kera hyviä ja maanläheisiä ohjeita, joita voi huumorinpilke silmäkulmassa ja hymy huulessa ottaa ohjeet vastaan tai olla ottamatta. Kuvissa on selvästi itse Mielensäpahoittaja miehen töissä. 

Kirjassa on jälleen hyviä teemoja vaikka muille jakaa, mistä aloittaa keskustelu kirjapiireissä ym. Onhan se selvää, että asioita pitää hoitaa ja huoltaa, eihän ne muuten suju, ja pääasia on uuden asian perinpohjainen ajattelu ja opettelu. Aina ei mielensäpahoittajan mietinnät ole menneet ihan nappiin, eli virheistä kannattaa ottaa oppia. Varsinkin kun mielensäpahoittaja osti vaimolleen syntymäpäivälahjaksi Upo-pesukoneen. Ohjeena on, että vaimoille kannattaa hankkia lahjaksi kukat, helyt tai yöpaita.

Emäntä uhkasi avioliiton jäävän lyhyeen, ellen suostuisi häävalssiin. Minut piti hakea vintiltä mököttämästä. Toista kertaa en ole tanssinut ja onneksi siitä ensimmäisestä kerrasta ei jäänyt valokuvia.

Miehet ovat sitten asia erikseen, sillä ne tykkäävät kaikenlaisista laitteista mitä näprätä, ei tietenkään kaikki. Oma mies on näitä näprääjiä. Se ei haittaa, koska itsekin olen. Mikäs sen mukavampaa kuin roikkua katonrajassa ja ampua naulapyssyllä lautaa kiinni tai hiomakoneella puhdistaa pintoja. Meillä on sovinnolla päätetty, että minä hoidan pihahommat, johon kuuluu nurmikko, kukat ja kasvimaat. Tulikin mieleeni, että mitähän yhteistä omalla miehellä ja mielensäpahoittajalla on: ainakin juhlapäivät muistaa hyvin ja lahjat ovat yleensä minulle mieleisiä. Tosin niitä helyjä on kertynyt jo liikaa ja sovittiin jo, ettei niitä tarvita enempää. 

Mielensäpahoittajalla on hyviä ajatuksia ja kova työmies hän on ollut aina. Tulee mieleen, että siellä jäykkyyden ja jyrkkyyden sisällä on paljon yhteistä kaikille suomalaisille ihmisillle, niin naisille kuin miehille. Puhumattomuus on paheemme. Sopu ja yhteiselo olisi helpompaa, kun tervehditään, pysähdytään vaihtamaan muutama sananen ja tarpeen tullen pyydetään anteeksi. Ruokapöydässä kauneinta on, kun sanotaan ole hyvä ja kiitos. Hyvien tapojen huoltokirja olisi hyvä jakaa joka perheeseen, niin myös mielensäpahoittajalle.


Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja - Miehen työt
Wsoy 2016
s. 143

Kyrö Tuomas: Mielensäpahoittaja; Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike; Miniä ; Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Hannelen bloggaus
Juhan bloggaus
Satun bloggaus
Jonnan bloggaus

8 kommenttia:

  1. Selailin kirjakaupassa Mielensäpahoittajan keittokirjaa. Melkein tuli paha mieli, kun oli vain äijäruokaa eikä kasvisruokaa. Kirjankin luin, en syttynyt. En ymmärrä tuollaista mökötystä ja murjotusta, vaikka itsekin olen aika negatiivinen tapaus. Jännä juttu, että tykkäät miespuolisesta ja fiktiivisestä mielensäpahoittajasta, mutta et naispuolisesta ja todellisesta mielensäpahoittajasta eli naapuristasi ;) Näin muuten elokuvankin, mutta tulin suorastaan pahoinvointiseksi leffateatterissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päinvastoin, minähän tykkään seinänaapurista ja ymmärrän kun olen lukenut Mielensäpahoittaja-kirjoja, että toiset mököttää ja toiset ei. Ei kaikki halua puhua naapureiden kanssa. Viisi vuotta se kesti minulta ymmärtää, mutta ei kun ei. Heti kun naapurimme haluaa jutella, olen valmis <3
      Tykkäsin elokuvastakin ja Antti Litja on huippunäyttelijä.

      Poista
    2. Alkoi jälkikäteen huvittaa ajatus, jos vaikka naapurisi tekee täyskäännöksen ja yhtäkkiä lyöttäytyy seuraasi, haluaa jutella ja avautua ja leipoo vaikka kakun sinulle. Sehän olisi kauhistus vai kuinka? ;)

      Itse asun kaupungissa kerrostalossa. Yritän tasapainoilla, etten olisi tungetteleva mutta en myöskään töykeä. Jotain tervehdyksen tyyppistä mutisen naapureille, jos törmään pihalla tai rappukäytävässä. Naapurit vaihtuvat niin tiuhaan, ettei aina edes tunnista.

      Poista
    3. Ihana ajatus ja aina kakut otetaan vastaan ja kahvit keitetään. Edellisessä kotipaikassa jaettiin naapureiden kanssa joululahjat, vietettiin aikaa ja tietysti juhlittiin yhdessä kaikki juhlat. Se oli siellä pohjoisessa... on täälläkin kaikenlaista yhteistä jo ehtinyt kehittyä naapureiden kanssa. Varsinkin koirakävelyt ovat mukavia naapureiden kanssa. Tämä on kiva rivitalo-,omakotitaloalue.

      Poista
  2. Vaikka pidän Mielensäpahoittajasta hahmona todella paljon, tämä ei ole aiheuttanut välitöntä kiinnostusta. Ehkä kuitenkin vielä jonakin päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kuule Krista sitä tonttuiluaikaa, joten sillä silmällä näitä kirjoja on hyvä vilkuilla. Jouluun on reilu kuukausi :)
      Minä olin heti myyty, kun kuulin radiosta ensimmäiset Mielensäpahoittaja-kuunnelmat :)
      Meillä on nimittäin lähipiirissä yksi ihan oikea mielensäpahoittaja, samanlainen vanha herra.

      Poista
  3. Mainio kirjoitus! Minä olen vältellyt näitä Kyrön Mielensäpahoittajia, joskus jotain yritin lueskella, mutta ei tullut mitään. Pitäisiköhän kirjoille antaa uusi mahdollisuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3
      Ei sitä aina voi tykätä kaikista kirjoista. Mutta olen huomannut, että äänikirjoina tulee kuunneltua kaikenlaisia kirjoja. Riippuu tietysti siitäkin, että onko mieluinen lukija. Mielensäpahoittajatkin kuuntelimme yhdessä miehen kanssa automatkoilla.
      Olen kuunnellut automatkoilla myös sotakirjoja, kun mies on halunnut uppoutua niihin. Niitä en muuten vapaaehtoisesti lue.

      Poista