keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Milja Kaunisto: Corpus - Kuolema ja kurtisaani

 
 
 
 
Tunsin hänen äänensä jo kaukaa, vaikka huoneessa kävi voihkimassa moni muukin nainen. Tunsin äänen ja seurasin sitä. Seisoin yön pimeydessä, painoin otsani paksuun tammioveen ja vapisin, sillä saatoin vain kuvitella, mitä markiisi teki hänelle.

Ylläoleva lainaus on Milja Kauniston Purppuragiljotiini-sarjan toisen kirjan, Corpuksen ajatus, jota ajatteli yön yksinäisyydessä Isidore, entinen pyövelin kisälli. Isidore oli palkattu markiisi Saden eli kansalainen Saden porttolan, Maison de Luxen turvamieheksi. Pääasiassa hän toimi porttolan emäntänä toimivan entisen kreivittären Mariannen turvamiehenä sekä taloon sijoitetun pienen pojan turvamiehenä. 
 
Sade, Marianne ja pieni poika olivat koko ajan vaarassa joutua giljotiinin uhreiksi aatelistaustansa vuoksi. Vallankumous oli muuttunut veriseksi ja ilmiantojen perusteella kuka vain joutui tuomareiden listoille, myös tuomarit itse, sillä lait muuttuivat melkein päivittäin. Ylimmäisenä vallankahvassa hääri Maximilien Robespierre, joka oli juopunut vallasta. Hän oli myös Maison de Luxen ahkera vierailija, sillä laki oli määrännyt kaikki muut porttolat suljettaviksi.

Corpuksessa elettiin 1790-lukua, Ranskan verisen vallankumouksen aikakautta. Kirjan päähenkilöt olivat samat kuin Luxuksessa. Marianne oli muuttunut Saden käsittelyssä tahdottomaksi nukeksi huumausaineiden vuoksi, joilla Sade oli koukuttanut Mariannen. Marianne kuunteli apaattisena, mutta vihaisena uutisia kuninkaan teloituksesta, sillä sehän oli tulossa. 
 
Kuningasperhe oli viety vallankumouksen jälkeen vankilaan odottamaan tuomiota. Ranskasta löytyi kuitenkin rojalistikaupunkeja, joten sota oli edessä, ennen kuin koko maahan saatiin tasavalta. Myös muista maista oli tullut sotajoukkoja vastustamaan tasavaltalaisia. Tässä kohdin kirjaa astui esille Napoléon Buonaparte, joka oli kuuluisa voitoistaan ja eteni nopeaa vauhtia kapteenista prikaatinkenraaliksi. Jossakin vaiheessa Isidoresta tuli hänen turvamiehensä ja perheen turvamies. Lopulta Isidore lähetettiin takaisin Pariisiin, jossa hän näki Mariannen. Tapaaminen oli täynnä tunteita.

Ei hetkenkään rauhaa. Tuo sonni köhii oveni ulkopuolella yötä päivää. Joskus kuulen hänen pieraisevan, ja jos haistan tarkasti, saatan arvata mitä hän on syönyt kunakin päivänä. Se on päiväni ainoa viihdyke. Olen ollut tässä kirotussa latriinissa jo viisi viikkoa. Ei kirjoja! Ei viiniä! Vain minä ja piereskelevä vartija, jonka luonne ja älykkyys ovat idiootin tavernanpitäjän ja jonka hiki haisee kaalilta.

Kirjan päähenkilöt ja heidän puheensa olivat karikatyyrisiä näin nykyihmisen silmin katsottuna: Sade oli oikea liero, Marianne-Marie nenästä vedettävä asiassa kuin asiassa ja Isidore tuo sankari hirviön hahmossa (ettei vaan olisi vanhaa satua kaunottaresta ja hirviöstä käytetty kirjojen pohjalla). Herran pelko oli ollut suuri sekä taivaallisen että aatelisen herran. Vallankumous poisti myös uskonnon ja kansa oli hukassa. Tavallisten köyhien ihmisten ajatukset ja teot olivat edelleen selviytymistä ja kituuttamista päivästä toiseen. Olot olivat vain pahentuneet vallankumouksen jälkeen, sillä Ranska tarvitsi miehiä, rahaa, ruokaa ja vaatteita armeijalle, ja muu kansa sai kituuttaa kuten ennenkin. 

Milja Kaunistolla on uskomaton rehevyys ja kansanomaisuus kirjoissaan, jotka koukuttavat lukemaan, vaikka kirjoilla on hiukan liian runsas sivumäärä. Kirjan kuvaukset haistaa, maistaa, kuulee ja näkee historiallisessa Ranskassa. Kirjojen miljöökuvaukset ja naisen aseman kuvaukset ovat myös hyvinkin aidonoloisia. 
 
Corpus jäi koukuttavaan kohtaan, joten aion lukea myös Purppuragiljotiinin kolmannen osan. Luxus ja Corpus antavat hyvän kuvan elämästä ja yrityksestä selviytyä Ranskan vallankumouksen väkivallan verisissä pyörteissä. Corpuksessa aateliset ja hyväosaiset olivat suorastaan moukkamaisia alempiaan kohtaan ja vapisivat pelosta siitä mitä on tulossa. 
Tulossa oli vapaus, veljeys, tasa-arvo tai kuolema


Milja Kaunisto, Corpus ****
Gummerus 2017
s. 575
Purppuragiljotiini osa 2
historiallinen romaani

Ranska 1790-luku

Feelgood 

Milja Kaunisto: Luxus
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Milja Kaunisto: Piispansormus




4 kommenttia:

  1. Aloittelin tätä teosta mutta en saanut samaa otetta kuin ekaan osaan. En tiedä mikä lie syynä, mutta odotan hetken jospa se lukuinto tähän palaa. Hyvä postaus .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther <3

      Toisinaan kirjalle pitää antaa aikaa. Toisinaan tietää melkein heti, että nyt ei kiinnosta. Vein itsekin tänään pari sellaista kirjaa takaisin kirjastoon, joista tiesin heti alussa, että ei ole minun kirjoja. Kirjoja kyllä riittää jokaisen makuun.
      Lukuiloa <3

      Poista
  2. Kiitos Milja Kauniston kirjan esittelystä, Mai!
    Mikäpä myisikään yhtä hyvin kuin 'synti'! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili ♥♥
      Milja Kaunisto osaa kirjoittaa historiallisia kirjoja värikylläisesti, eikä hän ujostele kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta.
      Olin kyllä myyty heti ensimmäisen kirjan luettuani. En vielä vertaa kirjasarjoja keskenään, mutta tykkäisin vahvemmista naishenkilöistä kuin Kauniston kirjojen naiset ovat.
      Kirjoissa on paljon muutakin kuin syntiä. Niissä on historiaa ja myös rakkautta. Ajankuvaukset kiinnostavat ja tietysti aidot historialliset henkilöt, joita näissä hänen kirjoissa on.

      Poista