maanantai 10. heinäkuuta 2017

Siiri Enoranta: Surunhauras, Lasinterävä



Leana pysähtyi katsomaan kirkkaanvihreää kyynärvartensa mittaista liskoa, joka vasta yritti tointua nukutusta yöstä, se pälyili Leanaa ulkonevilla silmillään. Hän juoksi taas ja väisti tiheänä paikoillaan surisevan hyttysparven, juoksi taas ja loikki kaatuneiden, sammaloituneiden puunrunkojen yli. Leana tunsi reitin kuin oman sydämensä, sillä tavalla kuin sen saattoi tuntea, läpikotaisin mutta ei koskaan kokonaan.

Siiri Enoranta aloittaa vuoden 2016 Topelius-palkinnon voittaneen teoksensa Surunhauras, Lasinterävä tapahtumalla, joka muuttaa kirjan henkilöiden elämää Surukauriin saarilla. Leanan pienempi lapsi Uli haluaa pois saarilta, sillä hänen kantamansa suru on valtavan suuri taakka, liian suuri taakka pienelle kuusivuotiaalle pojalle. Niinpä Uli lähettää pullopostia ja pyytää hakemaan hänet pois uskomattoman kauniilta saarelta, jossa surukauriit ennustavat jokaiselle kuusivuotiaalle lapselle tulevaisuuden, sen jälkeen kukaan ei näe surukauriita. Jokainen lapsi tietää jo pienenä mikä hänestä tulee aikuisena, mutta Ulille ei sekään ole selvinnyt. Hän vain itkee ja suree.

Ulin isosisko Linania on myös kirjan päähenkilöitä ja hän kokee suuren muutoksen elämässään kohdatessaan Mereian, Sarastuksen lasittaren. Mereia saapui Sarastuksen Lasinkirkkaan prinsessan Sadeian seurueessa valtamerialuksella Surukauriin saarille. Sadeia halusi itselleen surukauriin, mutta kohtasi rakkauden, jota ei ollut uskonut kokevansa koskaan. Siispä lähtö Surukauriin saarilta oli vaikeaa. Sadeia vei mennessään surukauriin.

”Ennustatko sinä minulle surua?” Sadeia kysyi. Hän ei tiennyt mitä oli odottanut kauriin tekevän, mutta jokainen sekunti, jonka kauris vietti niityllä merkitsi enemmän tuskaa, ainakin jos uskoi Surukauriin kansan ihmisiä.

Paluu Sidrineialle oli ikävä, sillä Sadeian poissa ollessa valtakunta oli vallattu ja valtaajat asuivat Sadeian kotipalatsissa Sarastuksessa. Valtaajat olivat miehiä. Sidrineiassa naiset hallitsivat ja olivat valta-asemassa. Miten nuori Sadeia selvisi valloittajista ja mikä surukauriin kohtalo oli? Kirjan huikean kaunis tarina koukutti elämän- ja ihmiskuvauksilla, joita ei ole, mutta joita voisi olla. Fantasianomainen tulevaisuuskirja toisistaan tietämättömistä ihmisistä, erikoisista uskomuksista ja kulttuureista, rakkaudesta ja surusta, vallanhimosta ja pakkomielteistä, ihmisten alistamisesta, kirja on täynnä toiseutta ja erilaisuutta, vastakohtaisuuksia ja hyvän ja pahan vertausta.

Onko mahdollista kahden toisistaan poikkeavan kansan olevan samoista esi-isistä lähtöisin. Siiri Enoranta kuvaa teoksessaan Surunhauras, Lasinterävä ihmislajin kehittymistä eri olosuhteissa. Kirja on todellinen lukuhelmi, joka sisälsi Surukauriin saarten uskomattoman kaunista kuvailua. Mielestäni luontokuvaukset ovat tekstin kielikuvien ja tarinaan liittyvien erikoisten sanojen ohella unenomaista ja satumaista luettavaa.  Surunhauras, Lasinterävä on kaunein tarina mitä olen lukenut fantasiakirjallisuudesta.

Älä anna tämän olla minun syytäni, Uli pyysi ääneti kauriilta ja koukkunokikkaalta, älä anna kaiken olla tuhoutunut, hän pyysi mereltä, joka pystyisi valtavalla suolaisella kidallaan sammuttamaan minkä tahansa tulivuoren.

Siiri Enoranta, Surunhauras, Lasinterävä *****
Wsoy  2015
s. 473
Fantasia

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Surukauriin saarilla ovat käyneet mm. SuketusMaria, Kirjanurkkaus, Linnea, Reta ja Niina

12 kommenttia:

  1. Pidän Enorantaa yhtenä tämän hetken parhaista nuortenkirjailijoista. Hän luo tekstejä, joista kokenutkin nuori lukija voi nauttia. Enorannan kielelliset taidot houkuttavat ja haastavat aikuista lukijaakin. Pidin tässä tarinassa eniten siitä, miten kauniisti Enoranta käyttää kieltämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surunhauras Lasinterävä on kaunis tarina, jota hieno teksti korostaa rauhallisella tavalla.
      Olen samaa mieltä kanssasi, että Siiri Enoranta on yksi tämän hetken parhaita nuortenkirjailijoita. Olen lukenut Nokkosvallankumouksen ja tämän uusimman kirjan ja pidin molemmista.

      Poista
  2. En tiedä miksi, mutta minut tämä jätti jotenkin vähän kylmäksi. Taisin lukiessani miettiä, että tarina on hieman ennalta-arvattava, ja loppuun olin pettynyt. Siitä olen samaa mieltä, että Enorannan kieli on kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkosvallankumous oli todella hurja ja väkivaltainen dystopiatarina ja olin ilahtunut, kun tämän tarinan sanoma oli väkivallaton yhteiselo ja keskustelukulttuurin kehittäminen eri vallanpitäjien välillä. Kirja sisältää paljon eri teemoja ja se on yhteiskunnallinen fantasiakirja. En kyllä yhtään olisi arvannut loppua ja minusta se oli hieno. Kieli on kaunista <3

      Poista
  3. Kaunein tarina fantasiakirjallisuudesta. Kuulostaa ihanalta, pistän nimen ja kirjan mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit kirjasta Paula <3
      Tämä on ollut pitkään kirjahyllyssä odottamassa. Nyt kun luin kirjan, niin ihmettelen, miksi ohitin aina kirjan ja luin jotakin muuta...

      Poista
  4. Minä en ole tätä Enorannan romaania lukenut, mutta kuulosti todella hienolta kirjalta ja otan sen lukulistalleni! Enorannan kieli on kyllä kaunista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirjaa ilolla. Se oli ainakin itselle oikea lukuelämys. Kieli on kaunista ja kuten jossakin mainittiin, kokeilevaa nuoruuden kieltä. Kaunista. Ihastuin uusiin sanoihin :)

      Poista
  5. Kuulin Siiri Enorannasta vaiheessa jossa typerän ennakkoluuloisesti luulin että fantasiakirjallisuus ei muka olisi minun lajini. Miten typerä ihminen voikaan olla 😀Hänen kirjojensa kieli on kuulemma tavattoman kaunista. Olen ohimennen tavannut kirjailijan itsensä pari kertaa julkkareissa, tosi vaatimaton kiva ihminen. Onneksi kustantamon edustajat ylistivät hänen kirjojaan kun hän itse ei kehunut itseään 💕Siitä hänelle vitsailinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aivan lumoutunut näistä kahdesta erilaisesta fantasiakirjasta, jotka kertovat sen miten monipuolinen kirjailija on tarinankerrontataidoillaan.
      Suosittelen kirjoja lämpimästi. Nokkosvallankumous on raaka dystopiakuvaus ja tämä Surunhauras, Lasinterävä kaunis, mutta sisälsi silti syvällistä sanomaa.
      Kiva kun olet tavannut kirjailijan.

      Poista
  6. Luin tämän myös ihan vastikään ja ihastuin, vaikka en juuri fantasiakirjallisuutta enkä sen puoleen paljon nuortenkirjallisuuttakaan lue. Pitää ilman muuta lukea myös Nokkosvallankumous.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Nokkosvallankumousta. Se on ihan erilainen maailma, dystopia, mutta siinä on myös fantasiaa. Taisin jopa ehdottaa ilmestymisvuoden parhaimmaksi blogistanian kuopuskirjaksi :)

      Poista