torstai 1. marraskuuta 2018

Samuel Bjørk: Poika pimeästä


Hän painoi epätoivoisesti jarrua, sydän hakkasi kurkussa, kädet puristivat rattia rystyset valkoisina, maailma melkein hajosi hänen silmiensä edessä ennen kuin auto lopulta pysähtyi.
Vanha mies haukkoi henkeä.
Mitä tämä oli?
Tiellä hänen edessään seisoi pieni poika.
Liikahtamatta.
Huulet sinisinä.
Kauriinsarvet päässä.

Norjalaisen Samuel Bjørkin Poika pimeästä jatkaa huippujännittävien psykologisten trillereiden sarjaa, joiden päähenkilönä toimivat rikostutkijat Holger Munch ja Mia Krüger. Toinen absolutisti ja toinen on ollut kuusi kuukautta selvin päin. Kaksi erikoista, kompleksista henkilöhahmoa ja heidän lisäksi murhia tutkivaan ryhmään kuuluvat Curry, Ylva, Gabriel ja Anette. Tähän dekkariin on murhatutkimusten lisäksi ujutettu pahan poliisin kiikkiin saattaminen - voisikohan se paha poliisi olla Holger Munchin ryhmässä? Ainakin sisäinen tutkinta on sitä mieltä, että kyseinen poliisi on niin kauan syyllinen, kunnes todistetaan syyttömäksi.

Tunturijärveltä löydetään nuori balettitanssijan pukuun pukeutunut nainen murhattuna. Tästä lähtee kinkkinen murhatutkimus, joka muuttuu matkan varrella sarjamurhaksi. Murhaaja tuntuu tietävän poliisien tutkimuksista aika paljon, liekö sisäpiirin tietoa, vai mistä onkaan kysymys? Aivan kuin murhaaja ohjaisi poliiseja, mutta miten se on mahdollista?

Ensimmäiseen sarjan dekkariin Minä matkustan yksin liittyi uskonnollinen lahko, hoitokoti ja pienet tytöt. Toinen dekkari Yölintu jatkoi siitä mihin ensimmäinen jäi, ja siinäkin oli uskonnollinen lahko, hoitokoti, mutta pikkutyttöjen tilalla olivat nuoret tytöt. Nuoret tytöt toivoivat turvallisuutta ja rakkautta, joka heidän elämästään oli puuttunut. Poika pimeästä on myös eräänlaisen kaltoin kohtelun uhri. Elämä on ollut turvatonta, eikä siinä ole ollut rakkautta. Rakkaudenkaipuu on lopulta muuttunut joksikin muuksi, mutta siitä tarkemmin voit lukea dekkarin sivuilta.

Kylmäävää kyytiä jälleen. Dekkarin alussa ja lopussa Mia on lähdössä kauas pois. Saapa nähdä pääseekö hän matkalle, jonne haaveilee, vai löytyykö hänen erikoistaidoille jälleen kysyntää, niin että matkat siirtyvät ja jäävät unholaan. Tällä hetkellä ulkona on sen verran kylmäävät ja pimeät ilmat, että itsekin haaveilen aurinkoisimmista rannoista ja maisemista. Poika pimeästä on koukuttava ja puhutteleva trilleri. Traumaattinen lapsuus vaikuttaa koko elämän ajan, ehkä siinä on tämän kirjan tärkein sanoma.

Älä hätäänny Mia.
Hän on ottanut sinut vangiksi mutta ei tappanut.
Sen täytyy merkitä jotain.

Samuel Bjørk, Poika pimeästä ****
Suom. Päivi Kivelä
Otava 2018
s. 363
Gutten som elsket rådyr 2018

Bjørk Samuel: Minä matkustan yksin
Bjørk Samuel: Yölintu  

8 kommenttia:

  1. Minulta taitaisi mennä yöunet pitkäksi aikaa jos tuon lukisin.
    Kosolti kauhua ja tuskaa, alkaa jo tukka nousta pystyyn 😀
    Sopivaa kaamosajan lukemistoa niille jotka sen kestävät. Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan oikein sopiva tukka-lookki, hiukset pystyssä, kun juhlitaan Halloweenia.
      Kyllä tämän kirjan kestää, ei se mikään kauhukertomus ole. Poliisien tutkimustyötä sen vuoksi, että rikolliset saadaan kiinni.

      Poista
  2. Pitääpä tutustua tähänkin kirjailijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Minä koin heti sielujen sympatiaa, sillä nämä ovat psykologisia trillereitä, joista pidän. Kirjoista nousee vakavampi aihe taustalta. Syillä on seurauksensa.

      Poista
  3. Samuel Bjørk on niitä dekkaristeja, joihin en ole vielä tutustunut. Psykologiset trillerit ovat minunkin mieleeni, joten tätä täytyy ehdottomasti kokeilla. Kannattaako lukeminen aloittaa sarjan ensimmmäisestä osasta?

    Hyvää pyhäinpäiväviikonloppua sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä sarjaa, koska ne ovat psykologisia trillereitä ja niissä tarkastellaan tapahtumien syy-seuraussuhteita. Mitä lapsille tapahtuu lapsuudessa voi johtaa aikuisuuden ongelmiin.
      Kannattaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.

      Mukavaa pyhäinpäiväviikonloppua <3

      Poista
  4. Bjørk tuottaa tosiaan laadukasta jälkeä ja hänellä on kaiken muun hyvän ohessa ympättynä aina joku yhteiskunnallinen tms. teemakin, kuten tässä lapsuuden traumojen selkäreppu ja nyt meillä Suomessakin tapetilla ollut poliisin korrupteituneisuus.
    Kaikeksi onneksi ylivoimainen määräosa poliisivoimistamme urakoi vähenevin resurssein hartiavoimin ja rehellisesti parhaansa mukaan töitään turvaamiseksemme! Talviaurinkoa loppuviikollesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen poliisihenkilöstöä on vähennetty koko ajan, mikä minusta on kamalaa esim. kansainvälinen rikollisuus on levinnyt netin kautta ikävillä tavoilla. Epäluotettavat henkilöt poliisissa pilaavat alan maineen valitettavasti.
      Jännityksellä odotan seuraavaa dekkaria.
      Aurinko paistoi tänään mukavassa pakkassäässä. Samanlaista jatkoa toivoo hän!

      Poista