Annikki Setälä: Myllytontun tarinoita

 

Vanha isä Myllytonttu istui sopessaan ja kuunteli, miten tuuli vinkui ja ulvoi myllyn nurkissa.

Annikki Setälän (1900-1970) lastenkirjan Myllytontun tarinoita on kuvittanut Rudolf Koivu (1890-1946).  Annikki Setälä oli aikansa tunnetuimpia ja tuotteliaimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita Suomessa, ja taiteilija Rudolf Koivu (1890-1946) puolestaan oli kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalaisia lastenkirjojen kuvittajia, joka itsekin kirjoitti satuja.

Myllytontun tarinoiden päähenkilö oli pieni Myllytonttu, joka asui isänsä ja äitinsä kanssa myllyssä. Ensimmäisessä tarinassa myllyn vieressä oleva puro voimistui yllättäen suureksi ja vei alajuoksun kaksi muuta myllyä mukanaan. Niiden tonttuperheet hakivat apua myllystä, jossa tietysti autettiin hätää kärsiviä. 

Harvoinpa tontuilla oli ollut niin hauskaa kuin sinä päivänä, jolloin porsas saapui myllylle.

 

 

Mylläri oli ottanut pienen possun sikolättiin asumaan, mutta Iisko-niminen possu ei viihtynyt siellä yksin, vaan karkasi jatkuvasti. Sehän nauratti kovasti tonttuja, kun possu juoksi ensin ja muu porukka perässä.

Oli pari päivää aikaa jouluun. Ilmassa liiteli suuria valkoisia lumihiutaleita, jotka tanssivat ja leijailivat ja putosivat pehmeinä peittäen alleen kaikki, mitä vain eteen sattui.

Myllytonttu sai hyvän ystävän tonttutytöstä, joka ilmestyi yllättäen heidän ovelleen joulun alla. Yhdessä he eksyivät jopa metsähiiden luolaan, mutta onneksi pääsivät sieltä karkaamaan pois. Olipas se oikea seikkailu.

Annikki Setälän lastenkirjassa Myllytontun tarinoita oli satumaailman hahmoja: tonttuja, jättiläisiä, keijuja ja metsähiisi lapsineen. Lastenkirjan tapahtumat sijoittuivat Rovaniemen seudulle, jossa kirjailija Annikki Setälä asui perheineen. Kirjailija, kääntäjä, opettaja ja radiotoimittaja Setälä perusti Rovaniemelle nukketeatterin vuonna 1948 ja kirjoitti useita nukketeatterinäytelmiä. 

Ollessaan  opettajana 1950-60 luvuilla Ivalossa, Annikki Setälä joutui kollegoidensa kanssa vastakkain, koska salli saamelaisten lasten puhua äidinkieltään, joka siihen aikaan oli kiellettyä kouluissa, joissa pyrittiin saamelaiset unohtamaan kulttuurinsa, kielensä jne. Annikki Setälällä oli selvästi sydämen sivistystä ja ymmärrystä, joka nousi myös esille Myllytontun tarinoista.

 

Annikki Setälä, Myllytontun tarinoita

Kuvitus Rudolf Koivu 

Väyläkirjat 2026

s. 92

Alkuperäisteos: Otava 1945

Lasten klassikkokirja

Syksy-talvi