Camilla Läckberg: Enkelintekijä

Camilla Läckbergin Fjällbackan kylästä kertova kirjasarja on saanut kahdeksannen dekkarinsa Enkelintekijä. Kirjasarjan pääosassa pyörii aviopari kirjailija Erica ja paikkakunnan poliisi Patrik Hedström. Pariskunnalle on siunaantunut kolme lasta, joten rikostutkimuksiin on vaikea paneutua, mutta onneksi Erican anoppi tulee apuun aina tarvittaessa. Toivottavasti Erica laittaa pian lapset päivähoitoon, sillä anoppi on sen verran ilkeämielinen, että veikkaan lehmänhermoisen Erican sietokyvyn katkeavan jatkuvasta nalkutuksesta.

Fjällbackan vieressä olevalle saarelle muutti asumaan Ebba ja Mårten. He surivat pientä poikaansa, joka oli kuollut. Surutyönä he korjasivat Ebban vanhaa kotitaloa ja suunnitelmissa oli tehdä talosta majoituspaikka turisteille. Ebban suvusta löytyi kaikenlaista ikävää monen sukupolven ajalta, joten Erica oli utelias ja innokas tutustumaan pariskuntaan, sillä hän suunnitteli kirjoittavansa kirjan Ebban suvun vaiheista. Erica tutustutti myös pitkään masentuneena olleen siskonsa pariskuntaan, sillä Anna suunnitteli sisustusalan yrityksen perustamista ja Ebba ja Mårten toivoivat apua sisustussuunnitteluun. Pian sisustussuunnittelut saivat jäädä, sillä saarella alkoi tapahtua kaikenlaista ikävää. Joku ei ilmeisesti halunnut Ebban jäävän Fjällbackaan tai oli jostakin syystä suuttunut Ebballe.

Ebba kyykistyi ja katsoi lähempää. Hänen kulmansa painuivat kurttuun. Irronneiden lautojen alta oli paljastunut tumma läikkä. Tervaa, oli hänen ensimmäinen ajatuksensa. Sitten hän tajusi mitä sen täytyi olla.

”Näyttää ihan vereltä”, hän sanoi. ”Valtavalta verilammikolta.”

Läckberg kuljetti tarinaansa kahdessa tasossa: nykyisyydessä ja Ebban suvun vaiheissa alkaen 1908-luvulta. Vuonna 1908 Ebban isoäidin isoäiti pidätettiin ja häntä kutsuttiin tekojensa vuoksi enkelintekijäksi. Ebba oli hieman erilainen enkelintekijä, sillä hänellä oli verkkokauppa, jossa hän myi itse tekemiään enkelikoruja. Suvun vaiheet kiertyivät siten menneisyydestä nykyisyyteen enkelintekijä-nimityksen vuoksi.

Enkelintekijä - kirjassa pyörittiin Ebban lapsuusaikana tapahtuneen katoamismysteerin parissa ja tämän päivän ikävissä tapahtumissa, joissa kohteena oli selkeästi Ebba. Läckberg on kirjoittanut dekkaristaan turhan laajan, jossa hän kertoo lukijoilleen kaiken, joten sekä menneisyyden että nykyisyyden ikävien tapahtumien tekijät olivat koko ajan lukijalle tiedossa, joka teki kirjasta turhan lepsun, sillä mitään yllättävää ei juuri tapahtunut. Tiivistämällä kirjasta olisi saanut jännittävämmän, kun kaikkea ei olisi kerrottu ja lukijalle olisi jätetty jotakin mielikuvituksen varaan. Ebban suvun tarina oli toki mielenkiintoinen, muuten kirja ei säväyttänyt.

Camilla Läckberg, Enkelintekijä **

suom. Outi Menna

Gummerus 2013

Änglamakerskan 2011

s. 482

Annika K plokkaus
Leena Lumin plokkaus
Norkun plokkaus

Simona Ahrnstedt: Unelmia & yllätyksiä

 

 

 

”Tosiasia kuitenkin on, että naisella on heikompi fysiikka”, kreivi vastasi ja silmäili avoimesti Beatricea. ”Naisen keho on herkkä ja joutuu helposti pois tasapainosta. Hänen ei pidä rasittaa itseään eikä aivojaan tarpeettomasti.” Rosenschiöldin hailakat silmät pysähtyivät Beatricen povelle, ja Seth tunsi sisällään kiehuvan. Hän oli vähällä nousta pystyyn ja kuristaa Karinin huomattavimman vieraan. ”Kyse on pelkästään terveestä järjestä ja tieteellisestä tosiasiasta”, kreivi totesi lopuksi.

Ruotsissa asuva tsekkiläissyntyinen psykologi Simona Ahrnstedt on kirjoittanut upean esikoiskirjan, joka on historiallinen rakkausromaani Unelmia & yllätyksiä. Kirja pureutui syvästi 1880-luvun porvaris- ja aatelisperheen tytärten ja naisten asemaan miesten käskyvallan alla. Kirjassa sivutaan myös seuraneitien ja palvelusväen sekä prostituoitujen asemaa. Tuohon aikaan oli jo naisyrittäjiä varsinkin vaatetuspuolella, joka tässä kirjassa näytteli suurta osaa, sillä varsinkin juhliin hankittiin uusia vaatteita varallisuuden mukaan.

Kirjan perusteella tuon ajan nainen teki yleensä mitä isät, veljet, holhoojat ja aviomiehet määräsivät pukeutumista ja käyttäytymistä myöten. Kasvatus oli ankaraa ja siihen kuului väkivaltainen piiskaaminen. Naisilla ei ollut omaa rahaa käytössä, vaan he elivät miesten armoilla. Aatelis- ja porvarisperheiden tyttöjen ja naisten asema oli kodin seinien sisällä  miesten ottaessa kutsut vastaan juhliin ja vierailuihin ja päättäessä missä käydään. Naisilla oli lupa poistua talosta tietysti seuraneidin mukana, jos miespuolisia sukulaisia ei ollut mukana. Naispuolisten leskien asema oli hieman helpompi, jos mieheltä jäi omaisuutta ja muita perijöitä ei ollut. Ilman omaisuutta naisleskien oli palattava omaistensa luokse asumaan.

Miesten tärkeimpiä tehtäviä oli hankkia tyttärilleen puolisot, joista oli hyötyä miesten omalle asemalle, ja rakkausavioliittoja sallittiin harvoin, tytöt oli kasvatettu tottelemaan. Huolimatta näistä rajoitteista, kirjan sivuilla oli runsaasti rakkautta ja romantiikkaa, sekä suuria tunteita, jopa hieman erotiikkaa. Pari henkilöä harrasti ilotaloja ja paheellista elämää juopotellen ja käyttäen huumeita, ja yleensä ilotalojen naiset jäävät heidän jäljiltään huonoon kuntoon. Kirjassa oli siis nimen mukaan runsaasti unelmia ja yllätyksiä, jotka eivät välttämättä olleet sieltä mukavimmista päästä.

Kirjan päähenkilö oli Beatrice, joka eli setänsä porvariskodissa holhottina. Setä oli päättänyt poikansa avustuksella pönkittää omaa asemaansa naittamalla 18v. Bean kuusikymppiselle kreiville. Avioliitto oli pakkoavioliitto, sillä setä kiristi Beaa sillä, että jos Bea ei suostu, niin hänen 17v. tyttärensä Sofia suostuu. Sofia oli vastarakastunut Johaniinsa. Bean ei auttanut muuta kuin suostua, vaikka hänen sydämensä sykki Sethille. Sofia meni naimisiin Johaninsa kanssa, ja erilaisten viivytysten jälkeen Bea vihittiin kreivin kanssa.

Seth ja Beatrice evät voineet unohtaa toisiaan, ja aina tavatessaan heidän tunteet suorastaan kiehuivat, sillä molemmat olivat vahvaluonteisia. Kirjaa lukiessa juonenkäänteet vaihtuivat moneen kertaan ja aina löytyi uusia esteitä Sethin ja Beatricen rakkauden väliin. 

 

Tästä kirjasta löytyy rakkautta ja romantiikkaa jokaiselle rakkauskirjojen ystävälle höystettynä ongelmilla ja vastoinkäymisillä. Lisäväriä toi 1880-luvun ajankuvaukset, tavat ja kulttuurit sekä käyttäytymissäännöt, jotka loivat esteitä varsinkin naisten käytökselle ja kasvatukselle mm. koulutukselle, jota ei suosittu. Tämä oli ihanan koukuttava lukukokemus. 

”Ai jaa, en tainnutkaan kertoa siitä”, Beatrice sanoi tyynesti. ”Olen perustanut rahaston. Se jakaa lahjakkaille nuorille naisille tarkoitetun Aurore Löwenströmin säätiön opintostipendin ensimmäiselle stipendiaatilleen kuukauden kuluttua. Isoäidiltä perimäni rahat menevät siihen yhdessä niiden rahojen kanssa, jotka sain myydessäni Rosenholmin. Isoäiti olisi arvostanut sitä, eikö vain?” Beatrice mietti. ”Kreivi Rosenschiöldin suhteen olen hieman epäilevämmällä kannalla. Kreivi ei liiemmin kannattanut naisten vapautumista ja oikeutta opintoihin, mikäli muistan oikein.”

 

 

Simone Ahrnstedt, Unelmia & yllätyksiä ****

Karisto 2013

Suom. Tytti Träf (7-146) ja Auli Hurme-Keränen (147-465)

Överenskommelser 2010

s. 462

Feelgood

1880-luku 

Marja Björk: Puuma

Marja Björk on syventynyt Puuma kirjassaan ns. vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhteeseen. Viime aikoina naista, joka seurustelee nuorempien miesten kanssa, on alettu kutsumaan puumaksi. Tähän puuma-teemaan liittyy muitakin asioita kuten bailaamista, miesten vaihtoa, ulkomaan matkoja ulkomaisten miesten luokse ja kotona yleensä odottelee se miesressukka, joka ei tyydytä naista sängyssä. Jotenkin tämä Björkin puuma-nainen vaikutti kotikutoiselta ja itsekin hieman ressukalta, kuin olisi eksyksissä. Aivan kuin elämän tarkoitus olisi se alapään tyydyttäminen ja jatkuva miesten vaihtaminen.

Tikkitakki lensi eteisen matolle. Hänellä oli polttava pissahätä, vaikka hän oli käynyt vessassa töistä lähtiessä. Hän yritti potkaista kenkiä jalasta, mutta se vei liikaa aikaa. Pissa valui housuihin.

Tena Lady Mini – paketti oli tyhjä. Hän hamusi kaapin periä ja puristeli sinisiä muovikääreitä. Ei ainoatakaan liuskaa jäljellä. Nettikauppa oli ainoa mahdollisuus ostaa inkontinenssisuojia huomaamattomasti. Vastapäisestä pikkukaupasta hän osti harvoin, koska kassajonossa saattoi olla naapureita tai nuoria naisia.

Kirjan sisältö voi hieman hämmentää lukijaa, sillä kirjassa syvennytään miestenmetsästyksen ohella myös muihin teemoihin mm. päähenkilön Mallan lapsuuteen, josta hänen pitkäaikaisin ystävä Orvokki oli lähtöisin. Yllättävintä Mallan ja Orvokin ystävyydessä oli se, että Orvokki oli romani. Mallan lapsuudenaikaisen kesänviettopaikan naapuritalo oli vuokrattu Orvokin perheelle. Kirjassa siis syvennytään myös romanikulttuuriin, tapoihin ja elämänmenoon. Orvokki on se henkilö, joka ei hylkää, vaikka kaikki muut hylkäisivät. Lisäksi Orvokki yritti pitää Mallan uskon piirissä lukemalla Jumalan sanaa aina kun he olivat yhdessä. Puuma on kolmas kirja, jonka olen lukenut tänä vuonna, jossa käsitellään romani-teemaa. Astuit väärään autoon – dekkarissa oli rikostutkija, joka oli puoliksi romani ja Näkymättömät – kirjassa oli etsivä, joka oli puoliksi romani. Romani-kulttuuri on itselleni vierasta, koska en tunne yhtään romania. Näissä kirjoissa olen päässyt hieman tutustumaan heidän tapoihin ja kulttuuriin, joka poikkeaa suomalaisesta kulttuurista.  Esimerkiksi kuolema yhdistää romaniheimon ja iso joukko suree yhdessä kuollutta.

-Keitä tänne tulisi? Malla sanoi.

-Rakas Jeesus teijän kanssa Että minä kärsin. Te kaajeet hautaatte ihmisen kuin rotan. Kai tänne nyt suku ja ystävät kokoontuu. Missä sinulla on käsipyyhe? Ei missään.

-Mitä tässä pitäisi tehdä?

-Nyt ei tehdä mitään. Istutaan ja ollaan ja itketään jos itkettää. Ja kuuntele kun minä sanon. Jos ei olisi hautajaiset, niin minä sanoisin sulle suoraan, että oot jo vanha akka. Sinä luulet, että minä en tiedä. Sinä et enää edes pety, kun sinun miesjutut menee mönkään. Niin olet sielultasi kuivettunut. Lopetat tähän päivään ja teet parannuksen.

Björk on kirjoittanut kirjan vaihdellen Mallan nykyistä elämänmenoa ja lapsuudenkuvauksia. Oman osansa kirjassa annetaan Mallan äidille, jonka esimerkin mukaan Malla elää elämäänsä. Ystäväpiirikin on muodostunut samanikäisistä naishenkilöistä, joita vaivaavat vanhenevien naisten vaivat. Mallalla on koko ajan haku päällä, vaikka hän asuu mukavan miehen kanssa. Loppujen lopuksi Malla ei ole viitsinyt edes tutustua mieheensä ja hänen harrastuksiinsa ja yhteisiä harrastuksiahan heillä ei ole. Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen mies on edelleen naimisissa entisen vaimonsa kanssa. Lyhytaikainen yöpaikka Mallan luona muuttui parisuhteeksi aivan huomaamatta.

Björk kirjoittaa elävästi vanhenevan naisen elämästä, joka on muuttunut aivan yllättäen kuumiksi aalloiksi, virtsankarkailuksi, punaisiksi laikuiksi kaulalla ja kuivaksi emättimeksi. Kirjailija tuo herkästi esille kaiken sen salailun vanhenemisesta, jota Malla yrittää tehdä. Kirja on erinomainen esimerkki naisesta, joka on niin hukassa omassa elämässään. ***

Marja Björk, Puuma

LIKE 2010

s. 203

Björk Marja: Lainaa vain

Björk Marja: Poika

Björk Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu

Björk Marja: Posliini

Leena Lumin plokkaus
Hannan plokkaus

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus

Virolainen Indrek Hargla on kirjoittanut historiallisen jännityskirjan Tallinnasta: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (2012). Kirjan tarina sijoittuu ajassa kauas taaksepäin, aina 1400-luvulle asti. Tallinnan asukkaat alkoivat kuiskia kummituksesta, sillä kolme ihmistä oli puhunut kummituksesta ja sen jälkeen he olivat kuolleet kukin omalla tavallaan. Oikeudenpalvelijoiden mielestä he olivat kuolleet tapaturmaisesti, mutta kaupungin terävävaistoinen apteekkari Melchior haistoi palaneen käryä ja alkoi tutkia tapauksia. Kirja on toinen osa Indrek Harglan keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvassa Apteekkari Melchior – sarjassa. Ensimmäisen osan nimi on Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (2011). Kolmannen osan nimi on Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär (2013).

”No, miten on, herra apteekkari?” Peter kysyi. ”Viemmekö me hänet Nigulisten hautausmaalle pensaan alle aamuun saakka, vai haluatteko te vähän leikellä häntä?”

”Mahdollisesti”, Melchior urahti. Niin nuori tämän pojan ei pitäisi myöskään olla, ettei antaisi siementä. Melchior työnsi ruumiin säkkikangasta ylöspäin ja paljasti hänen keskiruumiinsa. Hän hätkähti. Myös lähemmäksi kumartunut Peter ahmaisi ilmaa ja kuiskasi: ”Pyhä Katariina ja karvainen perkele!”

Apteekkari Melchior perheineen oli kunnioitettu henkilö kaupungissa, sillä hänen tekemänsä rohdokset auttoivat vaivaan kuin vaivaan, jos ei ulkoisesti hierottuna, niin viimeistään sisäisesti nautittuna. Jos ei tipat auttanut, niin sitten ei auttanut mikään. Rohdostensa lisäksi apteekkari antoi ohjeita ja neuvoja sekä kuunteli tarkkaavaisesti kaupunkilaisten huolia ja juoruja. Rouva Keterlyn oli yhtä ahkera kuuntelija ja kertoi miehelleen naistensaunan juttuja.

Kun tämänkertaiset murhatutkimukset olivat kiivaimmillaan, sai Keterlyn hoitaa apteekin sekä lapset ja apteekkari kiersi kyläilemässä, sillä 1400-luvulla ei ollut puhelimia ja tietokoneita, joten nopeimmin uusimmat tiedot sai, kun meni puhuttelemaan asiaankuuluvia henkilöitä. Apteekkari sai kävellä ympäri Tallinnaa, sillä hän kävi naapureissa, luostarissa, eri krouveissa ja pari kertaa kaupungin ulkopuolella. Rouva Keterlyn, joka muuten oli mainio naisihminen ja ymmärsi miehensä murhatutkimukset, motkotti miehensä poissaolosta. Apteekkari oli kuitenkin sänkyhommissa sen verran aktiivinen, että Keterlyn pysyi hyvällä tuulella.

Rataskaivonkadun kummitus on melkein oikea kummitustarina, mutta apteekkari ymmärsi, että kummitustarinan taustalta löytyy elävät ihmiset. Kummituksilla ei ole tapana puukottaa ketään, joten se avasi apteekkarin silmät murhien yhdistämiselle. Kirjassa liikuttiin muutaman henkilön ympärillä, joten itselleni oli aika helppoa keksiä oikeat murhaajat. Lisäksi kirjassa jahkailtiin pitkät tovit, joten hypin välillä useammankin sivun yli. Kirjassa oli hyviä yksittäisiä kohtauksia ja varsinkin apteekkarin rohdokset olivat mainioita, mutta tarinankerronta oli jäykkää. **

Kun Keterlyn oli mennyt, Melchior sekoitti itselleen nopeasti tuopillisen juomaa, ja hän pani siihen monia aineita ja rohtoja, joita tavallisesti ei pannut – kuivattua kyyn lihaa, rupikonnankiviä, tilkan kieloviiniä, unikon siemeniä ja ruusuöljyä. Hän toivoi sen auttavan, sen piti auttaa. Se oli vastenmielisin juoma, mitä Melchior oli koskaan juonut, mutta sen piti auttaa.

Indrek Hargla, Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus

suom. Jouko Vanhanen

Moreeni 2012

Apteeker Melchor ja Rataskaevu viirastus 2010
s. 326

Mila Teräs: Telma ja kuiskausten koulu

 

 

Mila Teräksen Telma-sarja on jatkunut kolmannella kirjalla, jonka nimi on Telma ja kuiskausten koulu (2012). Aiemmat sarjassa ilmestyneet kirjat ovat Telma ja tarinoiden talo (2010) ja Telma ja salaisuuksien saari (2011). Mila Teräs on kirjoittanut neljä nuorten romaania, kaksi kuvakirjaa lapsille ja Telma - sarjan. Telma - sarjan ensimmäiset osat ovat käännetty myös saksaksi.

Mila Teräs on filosofian maisteri ja opiskellut filosofiaa ja psykologiaa, joka näkyy kirjan juonikuvioissa, eli lasten ulkopuolisuudesta, peloista, mielikuvituksesta ja ystävystymisestä, joista on syntynyt lasten ajatusmaailmaa kutkuttava kirja. Kirjan päähenkilö, Telma, on tarkkaavainen ja herkkä tyttö, joka havainnoi ympäristöön kuuluvia ihmisiä herkillä tuntosarvilla. Erilaiseksi koetulla ja ulkopuolelle jätetyllä lapsella on yleensä aikaa tarkkailla muita, jos hän ei ole kuten Rillamari, joka syventyy lukemaan kirjoja. Kirjat ovat Rillamarin ystävät, koska hänetkin jätetään ulkopuolelle.

Telma on kirjassa ensimmäisellä luokalla koulussa. Kirjassa kerrotaan kaveripiirin ulkopuolelle jätettävistä tytöistä, joihin Telma kuuluu. Kirjailija on puuttunut ajankohtaiseen aiheeseen, koska kaveripiirin ulkopuolelle jättäminen on myös koulukiusaamista. Veeralla on syntymäpäivät ja hän jättää kutsumatta Telman ja Rillamarin. Kotona Telman paha mieli purkautuu kiukutteluna ja lopulta itkuna. Onneksi Telman äiti on viisas ja keksii mielenkiintoisen vierailumatkan saarelle, Tyrskyluotoon, jotta Telman paha mieli saa lohdutusta.

Telma ja hänen paras kaverinsa Eetu matkustavat Tyrskyluotoon setä Sateen laivalla Fantasoksella. Laivalla on heidän lisäkseen vain yksi matkustaja, joka on noita, Maribet Korpivuori. Edellisellä reissullaan lapset olivat noidan pihalla omenavarkaissa ja noita oli yrittänyt ottaa heidät kiinni. Laivassa oli parempi olla noidalta piilossa. Saareen saapuessa noidan taskusta tipahti pieni esine, jonka Telma pisti taskuunsa, koska noita meni jo menojaan. Telman ja Eetun hyvä ystävä Villiina oli rannalla vastassa. Villiina asui Pumpernikkelin talossa ja leikkiessään siellä Telmaa ei harmittanut mikään, ei edes Veeran syntymäpäivät. Tietysti saaressa tapahtui mielenkiintoisia juttuja mm. vierailu noita Maribet Korpivuoren luokse, mutta se kannattaa lukea kirjasta.

Koulussa oli tarkoitus järjestää kirpputori, jolla kerätään rahaa luokkaretkeä varten. Telma ja Eetu saivat kerättyä kovasti tavaroita saaren reissulta ja jatkoivat keräämistä ahkerasti sen jälkeenkin. Tavaroiden seassa oli mm. unikone, jossa oli kolme erilaista vaihetta: toiveunet, sekalaiset unet ja varoitus. Niinhän siinä kävi, että pari uteliasta ei voinut olla kokeilematta konetta ja miten siinä sitten kävi? Loput voi lukea kirjasta. Kirjan taka-osassa on kehotus: lue itse, mutta kyllä vanhemmat voivat lukea kirjaa nuoremmillekin lapsille, sillä koulu kiinnostaa lapsia ja tässä kirjassa on pari kunnon seikkailua, joista lapset varmasti pitävät. Kirjan nimi ja kuvitus olivat oikein onnistuneita ja kirjan teksti oli lapsille sopivan isokokoinen.

 

Mila Teräs, Telma ja kuiskausten koulu

Otava 2012

kuvitus: Karoliina Pertamo

s. 126

Lastenkirja

Telma-sarjan 3. osa