Liisa Rinteen esikoiskirja Odotus on herkkä ja samalla arkinen kuvaus adoptioperheestä ja siihen kuuluvista henkilöistä. Parisuhteessa tulee jossakin vaiheessa kysymykseen lapset, suunnitellaan tulevaisuutta ja siihen kuuluvat lapset tai sitten ei. Odotus teoksen kipeä kysymys oli miksi me ei saada lapsia. Sisarusten perheisiin syntyy lapsia, mutta meille ei. Voi vain kuvitella miten kipeä asia lapsettomuus on. Toiset haluavat luopua lapsestaan jostakin syystä. Todella hieno asia on, että lapsestaan luopuneen henkilön lapsi saa hyvän ja rakastavan perheen. Odotus kuvaa adoptiolapsen odotusta ja sen jälkeistä perhe-elämää. Jostakin syystä palaset eivät oikein loksahtaneet kohdalleen, eikä adoptiosta puhuttu lapselle.
Räväytin paperit Ailan eteen vihaa roiskuvin askelin.
Me itse tiesimme toisin.
Sinä liu´uit papereiden välistä ja istuuduit kanssamme ruokapöytään. Hiljaa ja totisena sinä istuit, vaikka me kuinka yritimme sulkea sinut piirin ulkopuolelle. Otat sä lisää? Miten sun päivä meni? Ens viikolla alkaa syksy. Silti sinä olit. Sinusta tuli tunnelmaa viilentävä tosiasia, jota ei voinut enää pyyhkiä pois. Ei edes Aila, vaikka hän kuinka huiski rätillä ja suihkutti Blendillä perään.
Aila yritti rakastaa Emiliaa, mutta Emilian mielestä se ei riittänyt. Lasse piiloutui autotalliinsa ja jätti riitelyn äidin ja tyttären väliseksi asiaksi. Lasse olisi voinut elää parisuhteessa ilman lapsia, mutta lapsiasia oli Ailalle tärkeää. Kun Emilia tiesi adoptiosta, ei hän enää kutsunut Ailaa äidiksi. Mielikuvitus täytti ajatukset ihanalla äidillä ja Emilia etsi katseellaan oikeaa äitiä joka paikasta. Äidin etsintä tuli ajankohtaiseksi, kun hän odotti esikoistaan. Lukija voi lukea kirjasta miten etsintä onnistui.
Vedit viivan yli ja hylkäsit. Et välittänyt. Miten saatoit olla välittämättä?
En voi ymmärtää, miksi teit niin. Mitä tapahtui, minä halusin kysyä, ravistella sinua, jotta sinä kertoisit minulle miksi. Miksi minä en kelvannut sinulle?
Kirjan teemat ovat hyvin yhteiskunnallisia. Kirjassa kuvataan sitä, miten perhettä tutkitaan sopivatko he adoptiolapsen vanhemmiksi. Kirjassa seurataan myöskin lapsensa pois antaneen naisen elämää ja syitä siihen miksi hän antoi lapsen pois. Ja sitten monien vuosien jälkeen tuo lapsi ottaakin itse yhteyttä. Näinhän siinä voi käydä. Tekemäänsä ei saa tekemättömäksi. Kirjassa ei suoranaisesti syytellä yhtään osapuolta, mutta kirjan tarina antaa paljon mietittävää puolin ja toisin. Kirja on todella ajankohtainen aihepiiriltään, sillä tv:ssä pyörii tositv-ohjelmia henkilöistä, jotka etsivät vanhempiaan ja uusin ohjelma on nimeltään Adoptio. Kiinnostava kirja ja kiinnostava aihepiiri.
Liisa Rinne, Odotus ****
Atena 2015
s. 181
Arvostelukappale
Arvostelukappale
