Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

 

Marisha Rasi-Koskisen Katariina (2011) on hänen esikoisteoksensa. Kirjassa on useampi kertoja. Ensimmäisenä aloittaa Katariina, joka on perheen vanhempi tytär. Seuraava kertoja on pikkusisko Margareeta. Kolmas kertoja on perheen äiti Anna, jonka jälkeen kertojana on Katariinan poika. Kirjan lopussa Katariinan nuoruuden rakas Jaakob kertoo lyhyesti heidän lyhyttä yhteistä tarinaa. Kirjan lopussa on vielä Katariinan kirjoittamia lyhyitä kirjeitä läheisilleen.

Kirjan alku oli todella sekavaa tyttöjen leikkejä ja jopa nuoruuden kohelluksia. Se, että tytöt joutuivat kasvamaan melkein kahdestaan äidin ollessa viikot muualla töissä ja isän tehdessä pitkiä työpäiviä rakennuksilla, ei tehnyt hyvää lasten kehittymiselle. Katariina katosi ylioppilaspäivänään, eikä pitänyt perheeseensä mitään yhteyttä tänä aikana. Hänestä tuli lääkkeiden ja viinan liikakäyttäjä. Hän teki kaksi lasta, jotka olisi pitänyt selvästi huostaanottaa jo ihan pieninä, sillä Katariinasta ei ollut turvaa lapsilleen. Lapset kasvoivat ilman vanhempien vastuuta. Katariina sekoili yksin ja useiden miesten kanssa.

Nurinkuriseksi kirjan sanoman tekee se, että Katariinan äiti, Anna, oli lastensuojelussa töissä ja huolehti työkseen muiden lapsista, mutta omat lapset jäivät huolehtimatta. Hän poimi keskellä yötä Katariinan lapset tien vierestä, näiden ollessa pakomatkalla. Kirjan aikana Anna ei tullut tietoiseksi, että lapset ovat hänen lapsenlapsiaan.

Kirjan sekoilevan alun jälkeen luettava teksti alkaa Juhlan jälkeen kappaleesta. Tämän jälkeen lukijalle selviää, mikä kirjan sanoma on ja mistä kaikesta on kyse. Sitä ennen ei ole oikein selvää, mikä Katariinan tarinassa halutaan kertoa. Kirja olisi luettavampi, jos kirjan alku olisi selvempi ja tarinan juoni selviäisi jo alussa. Kappaleiden jako olisi mielestäni kannattanut aloittaa Annan kertomuksesta, ja koko kirja olisi selkeämpi, jos kertojaääniä olisi vähemmän. Mielestäni Anna, Katariina ja Katariinan poika olisi riittänyt. Annan kertomus on vahvaa tekstiä ja oikein mukaansatempaavaa, ja Katariinan pojan kertomus on karmea kertomus pienen pojan elämästä pikkusiskonsa ainoana turvana.

Marisha Rasi-Koskinen, Katariina

Avain 2011

s. 264

Muriel Barberry: Siilin eleganssi

 

 

 

Ranskalaisen Muriel Barberyn Siilin eleganssi oli kirja köyhän naisen yksinkertaisesta elämästä, jota hän itse piti itsensä piilopaikkana, aivan kuin olisi siili piikkiensä suojassa, yksin. Köyhä ovenvartija rouva Michel oli todellisuudessa älykäs, eri kulttuureja harrastava sivistynyt nainen, vaikka ei ollutkaan käynyt kouluja. Sivistyksensä hän oli hankkinut lukemalla, kuuntelemalla musiikkia ja käymällä elokuvissa, teattereissa, konserteissa ja taidemuseoissa. Rouva Michel ei ollut ainoastaan sivistynyt, sillä hänellä oli myös sydämen sivistystä, jonka avulla hän auttoi heikompia ja mikä koitui lopussa hänen kohtalokseen.

Ovenvartijarouvalla oli yksi ystävätär Muriel, joka toimii talossa siivoojattarena. Heillä oli yhteiset päivittäiset teehetket, mutta myös hänelle kuten muillekin talon henkilöille ovenvartijarouvan oli teeskenneltävä tyhmempää kuin olikaan. Naiset juttelivat talon tapahtumat ja päivittelivät rikkaiden omituisuuksista. Talon asukkaille ja ovenvartijalle tuli uutta jutunjuurta, kun taloon muutti japanilainen mies Kakuro Ozu, joka huomasi heti hurmaavan ovenvartijarouvan ja hänen älykkyytensä, ja pian käynnissä oli yhteisiä illanistujaisia ja älykkäitä keskusteluja kahden saman ajatusmaailman omaavan älykön kesken.

Kirjan toinen kertojahahmo oli talossa asuva 12v. Paloma, joka oli päättänyt tehdä itsemurhan 13v. syntymäpäivänään. Tyttö oli varhaiskypsä ja älykäs, suorastaan nero, eikä hänen perheensä oikein ymmärtänyt häntä, joten tyttö piiloutui aina välillä. Lopulta hän ystävystyi ovenvartijarouvan kanssa, ja löysi älykkään keskustelukumppanin itselleen. Hänen äitinsä oli vain tyytyväinen, että tytöllä oli joku joka piti häntä silmällä.

Ranskalainen alkuteos on julkaistutu 2006 ja kirja on suomennettu 2010. Kirjailija on asunut Japanissa, josta hän on saanut vaikutteita Siilin eleganssiin ruoasta, ravintoloista, kulttuurista, sisustuksesta ja vaatetuksesta.

 

Kirja oli todellinen helmi, jota ei voinut ahmaista kerralla, vaan kirjaa oli nautiskeltava vähitellen kappale kappaleelta. Vihdoin, kun onni oli kurkistamassa ja ojentamassa pikkurillinsä ovenvartijarouvalle herra Kakuro Ozun hahmossa, niin kohtalo puuttui peliin harmittavasti. Olisin toivonut rouva Michelille suuren onnen 💖 Rakastin tätä tarinaa 💖 

 

Muriel Barbery, Siilin eleganssi 💖💖💖💖💖

suom. Anna-Maija Viitanen 💖💖💖💖💖

Gummerus 2010

s. 374

L'Élegance du hérisson 2006

Ranska

Elokuva (Le herisson 2009)

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Kun haluat lukea todella jännittävän kirjan, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita, lue Lars Keplerin Paganini ja paholainen ( 2010, suom. 2011). Nimi Paganini johtuu viuluista ja musiikista, joista kirjan sivuilla välillä nautittiin. Musiikki toi kirjan väkivaltaisuuteen tiettyä pehmeyttä, kun tunnettu asekauppias teki pahuutta ja sairaita tekoja, mutta nautti antiikkiviulujen keräilystä ja klassisesta musiikista. Pahastakin voi poimia hyvän siemenen. Pahan kuolema ei kuitenkaan poistanut väkivaltaisuuksia, vaan saamme seurata niitä kirjan jatko-osassa Tulitodistaja, joka ilmestyy syyskuussa 2012.

Paganinin ja paholaisen pääosassa oli suomalaissukuinen rikoskomisario Joona Linna, joka esiintyi jo Keplerin Hypnotisoijassa (2009, suom. 2010). Joona Linna poti lamauttavia migreenikohtauksia, joiden aikana hän menetti kehonsa hallinnan, mutta hän ei halunnut sekoittaa päätään lääkkeillä. Migreenikohtaukset toivat poliisintyöhön omia jännitysmomentteja, kun vaaratilanteessa pitäisi toimia, mutta Linna oli toimintakyvytön.

Kirjan väkivaltaisuudet oli aiheuttanut valokuva. Kuva oli asesopimustilaisuudesta, jossa nostettiin maljoja kaupoille. Kaupat eivät kestäneet päivänvaloa, joten kuva oli vaarallinen. Kuva lähetettiin nuorelle rauhanaktivistinaiselle, joka joutui suunnattoman ajojahdin uhriksi. Kirjassa seurattiin naisen pakenemista ja hänen perässä kulkijaa ”ongelmanratkaisijaa”. Ongelmanratkaisija ei kaihtanut kenenkään surmaamista, joten lukijalle on jännittäviä lukuhetkiä tiedossa.

Odotan seuraavaa Keplerin kirjaa innokkaasti. Disan ja Joonan suhde vaatii korjaustoimenpiteitä ja kirjan lopussa esitetty väite siitä, että miksi Joona teeskentelee, että hänen tyttärensä on kuollut, loi uusia tietoja mahdollisista aiheista, mitä seuraava kirja sisältää. Myös asekauppiaan poika voi olla yksi tekijä, joka voi aiheuttaa joitakin vaaratilanteita seuraavassa kirjassa.

 

Lars Kepler, Paganini ja paholainen ****
suom. Elina Uotila
Tammi 2010

Joona Linna-sarjan dekkari 

 

Hypnotisoija 

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat

 

 

 

 

 

 

 

Yacoupian-talon tarinat (2002) on Alaa al-Aswanin egyptiläisestä elämänmenosta kertova kiehtovan jännittävä kirja, joka suomennettiin vuonna 2009. Kirjan asukkaat liittyivät taloon, joko talon asukkaina, vierailijoina tai työntekijöinä. Talo oli kymmenkerroksinen ja se rakennettiin jo vuonna 1934, joten se oli päässyt rapistumaan.

Kirja alkoi yli 60v. Zaki al-Dasuqin, eli  Zaki-beyn päivästä, kun hän odotti rakastajattarensa saapumista. Kirja loppui kertomalla hänen häistään nuoren Busainan kanssa.  Zaki-bey asui siskonsa kanssa isänsä omistamassa asunnossa. Sisko alkoi juonia Zaki-beyn päänmenoksi kaikenlaisia juttuja, jotta saisi itse kaiken omaisuuden isän kuoltua.

Nuori Busaina asui talon katolla olevissa peltisissä varastorakennuksissa perheensä kanssa, ja joutui altistumaan työnantajien seksuaalisille ahdisteluille ja jatkuville potkuille, kun ei suostunut seksiin heidän kanssaan. Busainan poikaystävä halusi kiihkeästi poliisikouluun, mutta ei päässyt, koska isä oli talonmies Yacoupian-talossa. Opisto halusi lahjuksia ja parempiosaisten nuoria kouluunsa. Busainan ja poikaystävän välit katkesivat, koska poikaystävästä tuli kiihko-islamilainen ja Busaina oli menettänyt uskonsa köyhyyden ja miesten ahdistelun vuoksi.

Kirjan alussa aurinko paistoi ja huumori kukki. Myös homoseksuaali Hatim Raśid löysi rakkauden, mutta kirjan loppuosassa rakkaus muuttui murhenäytelmäksi. Kaikki kirjan päähenkilöt joutuivat kokemaan hyvää ja lopuksi pahaa. Pahin sattui Suadille, joka otettiin toiseksi vaimoksi, mutta mies kielsi tulemasta raskaaksi. Suad tuli raskaaksi ja mies lähetti lääkärit keskellä yötä tekemään abortin Suadille ja otti eron hänestä.

Kirja avasi esille arabialaista kulttuuria, joka on väkivaltainen ja naista alistava. Osa ihmisistä oli kiihkouskovaisia ja toiset viettivät länsimaista elämää ravintoloissa juoden alkoholia ja käyttäen huumeita. Pinnan alla kyti, ja islaminuskoiset kouluttivat sotilaita vallankaappaukseen ja terroritekoihin. Kansa oli kyllästynyt rikkaiden rahanahneuteen ja köyhien köyhyyteen. Tasa-arvo ja demokratia puuttuivat kokonaan. 

Iso uhka syntyi amerikkalaisten hyökätessä naapurimaahan Irakiin. Busainan entinen poikaystävä Taha menehtyi marttyyrikuolemassa, kun hän osallistui terroritekoon. Hän ehti kokea pidätyksen ja sotilaiden raiskaukset ennen maanalaiseen terrorijärjestöön liittymistä.

 

Egypti eli kirjan kirjoittamisen aikaan sotilasdiktatuuria ja presidentti Mubarak oli vallassa. Nyt tuo kymmeniä vuosia vallassa ollut iso kiho on syösty vallasta. Kirjan mukaan iso kiho otti neljänneksen jokaisesta liikeyrityksestä itselleen. Kiinnostavaa olisi tietää onko korruptio yhtään hellittänyt tämän päivän Egyptissä. Haluaisin nähdä myös kirjasta tehdyn elokuvan.

 

 

Alaa al-Aswani, Yacoupian-talon tarinat ****
suom. Sampsa Peltonen
Wsoy 2009
s. 286
Imārat Yaʿqūbīān 2002

Kairo

Egypti 

Elokuva: Yacoupian - Talo Kairossa  2006

Peter von Bagh: Junassa

Peter von Bagh on kirjoittanut pienen kirjan aiheesta, jossa keskitytään junan ja elokuvan yhteiseen tarinaan. Junassa (2011) ei keskitytä onneksi pelkästään elokuvien juniin, vaan liitetään junat myös kirjallisuuteen, taiteeseen ja valokuviin. Kirjan ensimmäinen kappale sisälsi 1800-luvulta Juhani Ahon Rautatien ja Sakari Topeliuksen Talvi-iltojen tarinoiden kuvauksia uusista junamatkoista Suomessa. 1800-luvun Suomessa juna oli kansan keskuudessa halkoja syövä hevospeto, joka kulki rautaista tietä pitkin.

Junan tarina alkoi 1820-luvulla ja elokuvan tarina 1895. Peter von Baghin mukaan kumpaakin katsellaan ja kumpikin liikuttaa ihmismieltä, junan ikkuna toimii kuin valkokangas. Junassa  sisälsi runsaasti ensimmäisten elokuvien historiaa ja mitä oli ennen elokuvia, optisia keksintöjä ja katselulaitteita. Kirjan mukaan ensimmäinen yhteys junan ja elokuvan välillä oli Hale´s Tours – viihdenumero, jossa ihmiset istuivat junavaunuissa ja heidän edessä kierrätettiin kuvia kaukaisista paikoista. Ihmiset kiersivät siten maailman 1900-luvun alussa.

Kirjassa oli runsaasti kuvitusta, joka helpotti kirjan lukemista, sillä kirja sisälsi runsaasti eri maiden elokuvien kuvauksia. Suomalaisia elokuvia oli suhteellisen vähän mukana. Viimeisin elokuva-analyysi oli Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä 2002. Analyysi alkoi siten, että parhaissa tarinoissa on hyvä alku ja loppu, eikä muulla ole edes ihmeemmin väliä. Ilmeisesti Peter von Bagh pitää kyseistä elokuvaa parhaana elokuvana lopettaa kirjansa ja elokuvan juonessa parhaana alkua ja loppua. Ne ovat elokuvan junakohtaukset. Tällä sanomalla von Bagh sitoi kirjan alun ja lopun, jotka käsittelivät junan ja elokuvan yhteistä tarinaa.

Kirjan luettavuus kärsi kirjan pienestä koosta ja osa valokuvista oli liian epätarkkoja pieninä kuvina. Hieno ja asiantunteva pieni tietoteos olisi ansainnut julkaisua isommassa koossa.

 

Peter von Bagh, Junassa ****

2011 

Tietoteos 

Elina Tiilikka: Myrsky

Elina Tiilikka ei ole lähtenyt helpoimmalle tielle kirjoittajan urallaan. Esikoisteos Punainen mekko oli omaelämäkerrallinen kertomus työstä prostituoituna.

Myrsky (2011) kertoo kuvauksen maanis-depressiivisestä tytöstä, joka ei hoida sairauttaan perinteisin keinoin lääkityksellä ja terapialla, vaan luottaa omaehtoiseen jaksamiseensa. Myrsky on päähenkilön nimi ja hän on perinyt sairauden äidiltään ja isoäidiltään.

Myrskyn sairaus on myös kuin myrsky, sillä maaniset vaiheet ja depressiivisyys vaihtelevat runsaasti. Mukana kulkee myös sairauden luoma mielikuvitushenkilö, otus, henkilö, saatana, joka puhuu kaikkea pahaa ja saa Myrskyn toimimaan holtittomasti. Äänien kuuleminen voi liittyä sairauteen tai huumeiden ja sienten liikakäyttöön.

Myrsky ei halua lääkitystä, koska hän rakastaa hypomaniaa ja sen tuomaa rohkeutta tehdä mitä haluaa. Loppukirjassa mania saa aikaan todellisen kontrollin menetyksen päähenkilölle, sillä Myrsky tappaa ihmisen ja vierittää tapon miesystävänsä piikkiin.

Myrsky on koko ajan tietoinen tekemisistään, joten jokin järjen hippu kulkee kuitenkin mukana tuohon tappamiseen asti. Tappamisen suunnittelu kenties kulki mukana, koska Myrsky piti puukkoa taskussa ja ryösti aiemmin puukon kanssa laukun yhdeltä naiselta. Tappaminen oli vain seuraava etappi hulluuden voimanäytölle, ”minä olen messias ja voin tehdä mitä vain, enkä jää kiinni”.

Olisi mielenkiintoista kuulla mielenterveysalan asiantuntijan mielipide kirjan päähenkilöstä ja hänen sairaudestaan.

Elina Tiilikka, Myrsky

Maria Eriksson: Mian salaisuus

Mian salaisuus (2006) on jatkoa kirjoille Uhatut ja Turvapaikka, mutta nyt kirjoittajana on ainoastaan Maria Eriksson. Aiemmat kirjat Maria teki yhdessä Liza Marklundin kanssa. Ensimmäinen kirja oli todella hyytävä ja siinä kerrottiin seikkaperäisesti päähenkilön Mian ja hänen tyttärensä Emman kokemasta perheväkivallasta. Kirjoittaja oli selkeästi Liza Marklund. Turvapaikka-kirja oli sekavammin kirjoitettu ja siinä oli runsaasti lukijaa hämääviä, mutta samalla kiusallisia virheitä vuosiluvuista. Kerronta oli myös sekavaa. 

Uhatut-kirjassa Mia ja Liza aloittivat yhteistyön ja kirjan kirjoittamisen. Turvapaikka-kirjassa aloitettiin Turvapaikkakirjan kirjoittaminen, joka nyt hämää Mian salaisuus-kirjassa, koska siinä aletaan myös kirjoittaa Turvapaikka-kirjaa. Mutta samalla ennen kirjan kirjoittamista, Mia kertoo ystävilleen ja tuleville sukulaisilleen, että on kirjoittanut jo kaksi kirjaa, jotka on julkaistu Ruotsissa.

Välillä Mia kertoo olleensa Andersin kanssa 13vuotta, välillä 15 vuotta. Pojalleen Michaelille (kirjassa Daniel) Mia kertoo kaikenlaista miksi ei voinut pitää yhteyttä, joka ei oikein vaikuta järkevältä. Poika luuli, että äiti on kuollut, salaisuuksia salaisuuksien päälle. Kirjasta sai vaikutelman, että se oli jälleen salaisuus ja kaikkea kerrottiin, mutta salaillen. Uhatut ja Turvapaikka olivat salaisuuksien verhoamia ja niistä oli poistettu Mian vanhin poika Michael, jonka Mia jätti Ruotsiin.

Perheväkivalta jättää jälkensä ja Mia ja Anders erosivat. Mia löysi pian Jeffin ja oli tosi yllättynyt, kun Jeff sanoi häntä lihavaksi. Kyllähän ihminen itse näkee oman muuttumisen, jos viitsii katsoa peiliin. Mia oli syyttelemässä ystäväänsä, että tämä ei ole kertonut hänelle, että hän on lihava. Samaa katkeraa syyttelyä Mia käy entistä miestä Andersia kohtaan, että tämä on laiska ym., vain hän itse on kyennyt pelastamaan perheen, Anders ei ole tehnyt mitään perheen elättämiseksi.

Kirjan hieno yksityiskohta oli Mian ajattelu omasta pojastaan, jonka jätti Ruotsiin, muistelu pienestä pojasta. Poika oli joutunut käymään psykologin luona juttelemassa ongelmistaan. Lopulta Mia ottaa Jeffin painostuksesta Michaeliin yhteyttä, ja poika tuli vierailulle Yhdysvaltoihin. Heidän juttelunsa oli kirjan koskettavin kohta.

Mia vaikuttaa kovalta ja katkeralta. Hän syyttää herkästi amerikkalaisia naisia lihavuudesta, kotiäitiydestä, valmisruoista ym. Mia tarvitsisi enemmän omaan peiliin katsomista ja omien tekojensa ajattelua, pehmenemistä. Minua jäi vaivaamaan myös Manuel-poika, joka oli Turvapaikka-kirjassa, ja jota Mia perheineen auttoi koulutuksessa. Kirjassa olisi ollut hyvä, jos siinä olisi ollut maininta Manuelin kohtalosta.