Jo Nesbø: Poliisi

Norjalaisen Jo Nesbøn kymmenes Harry Hole-dekkari Poliisi piti minut jännityksessä alusta loppuun asti. Edellinen kirja Aave loppui siihen, että Harrya ammuttiin lähietäisyydellä kolme kertaa ja uusi kirja jatkoi siitä. Lukija vietti alussa aikaa sairaalan kellariosastolla, jossa nimetön potilas yritti selvitä hengissä. Poliisi tarkkaili potilasta 24 tuntia vuorokaudessa, jotta kukaan ei päässyt häneen käsiksi. Mutta murhaaja oli ovela ja potilas kuoli. Oliko se sittenkin Harry, joka kuoli?

Tällä välin joku sekopää oli alkanut listiä poliiseja entisillä murhapaikoilla. Murhat eivät ole selvinneet ja murhaajat liikkuivat vapaina tavallisten ihmisten parissa. Joku suuttui todella pahasti poliisien tutkimustavoista. Epäiltynä oli vahvasti vankilasta paennut väkivaltainen raiskaaja, sillä hän pakeni vankilasta tappamalla vankitoverin. Riittääkö raiskaajan äly yhä mielettömämmiksi käyvien poliisimurhien suunnitteluissa ja mikä hänen motiivinsa on?

Poliisilaitoksella kuohui ja ohjia piti yllä nuori Mikael Bellman, joka pääsi päällikön virkaan oveluudella ja hyödyntämällä sekä rikollisten että kaupungin poliitikkojen hyvä veli – järjestelmää. Lisäksi Bellmannilla on Truls Berntsen, joka tekee kaiken likaisen työn Bellmanin puolesta, koska rakastaa sekä Mikaelia että hänen vaimoaan Ullaa. Koska Truls on suuttunut Mikaelille, hän järjestelee kaikenlaista ilkityötä myös hänelle, mm. Mikaelin uuden talon terassin sisältä nousee oksettava haju. Truls houkutteli myös Ullan hotelliin silloin, kun hänen miehensä ja sosiaalijohtaja olivat siellä keskiviikkopalaverissa, jonka tarkoitus selvisi Ullalle heti, kun hän näki miehensä märät hiukset.

Koska kirja on kymmenes Harry Hole - dekkari, Harry oli kuin olikin elossa ja hän toimi poliisikorkeakoulussa opettajana. Tutkimusryhmä yritti houkutella Harrya tutkimukseen mukaan, mutta Harry ei suostunut. Hän halusi nauttia rauhallisesta elämästä kaukana Oslon rikollispiireistä, mutta rikolliset eivät jätä Harrya rauhaan.

Harryn ansiosta tutkijaryhmän epäilys siirtyi nopeasti raiskaajasta poliisiin, sillä poliisien tappajalla oli liikaa tietoa, jotta se voisi olla joku ulkopuolinen. Tutkijat siirtyivät seuraamaan Truls Berntseniä, sillä hänellä oli vahva motiivi poliisimurhiin, koska hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Eräs vahva tutkimuslinja liittyi myös poliisikorkeakouluun ja siellä opiskelevaan poliisikokelaaseen. Harry toi jälleen uudet näkökulmat tutkimuslinjoihin. Kirjan lopussa Harrylle tapahtui myös henkeäsalpaavia hetkiä sarjamurhaajan seurassa. Lisäksi kirjailija toi kirjan lopussa esille piilossa pysytelleen raiskaajan, jota ilmeisesti etsitään kiivaasti seuraavassa Harry Hole – dekkarissa. Tällä kertaa annan miinuksia kirjan rönsyilystä, joka teki kirjasta yli 500-sivuisen järkäleen, mutta plussaa siitä, että sarjamurhaajan henkilöllisyys pysyi salaisena tosi pitkälle.

Ne häät. Hän ajatteli, että olisi sittenkin halunnut mennä sinne. Hän ei ollut ikinä nähnyt kenenkään menevän naimisiin, ei oikeasti. Hän mietti, menisikö hän itse koskaan naimisiin. Hän yritti kuvitella tilannetta mielessään, miten hän seisoisi kirkon edessä hymyilevänä ja väistelisi riisisadetta, valkoisessa mekossa, että hänellä olisi oma talo ja kiva työ. Joku poika, jonka kanssa hän saisi lapsia. Hän yritti kuvitella miltä poika voisi näyttää.

Ovi kolahti, vessaan tuli joku.

Jo Nesbø, Poliisi ****

suom. Outi Menna

Johnny Kniga 2013

Politi 2013

s. 517

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja

Huumorin kukka se on maailman kaunehin kukka. En muista tarkalleen, kuka kyseisen lauseen on sanonut, mutta veikkaisin Loiria laulussaan saisko luvan, jossa hän tanssitti lihavahkoa naista. Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja on huumorikirja, josta tulee ainoastaan hyvälle tuulelle, joten varokaa tosikot, teitä voi alkaa naurattamaan kirjaa lukiessa. Orvokki Leukaluu on hyvin arvonsa tunteva rouvashenkilö, jonka mies asuu talon vintillä, koska he molemmat ovat itsenäisiä ihmisiä. Orvokki löysi puolisonsa Robert Sinimailaan siivotessaan yleisiä wc-tiloja. Orvokki Leukaluu on toiminut uraohjaajana, johon hän sai käytännönopetuksen opiskellessaan elämän koulussa ohjaajansa Pirren avustuksella. Pirre oli hänen lastenhoitajansa, jonka Orvokki oli valinnut 8-vuotiaana, kun vanhemmilla ei ollut hänelle aikaa. Huumori on Miina Supisen kirjan Orvokki Leukaluun urakirjan kantava voima. Kirjassa Orvokki antaa uraohjeita ihmisille, jotka ovat niitä häneltä pyytäneet.

Moikkendaal. Olen toisaalta ahkera ja jaksan ja haluan paiskia kunnolla töitä. Mutta joskus laiskottaa niin maan perusteellisesti! Mikä ammatti meikkikselle oikein sopisi? Mallinhommia on joku joskus suositellut. Tässä on kuvani. Mitä olet mieltä? Kimmo, Janakkala

Kimmo, pitelen kuvaasi, parasta aikaa käsissäni. Huh. Voi pojat. Tämä kuva auttaa soveltuvan ammattialan valinnassa aivan ratkaisevasti. Janakkalan Kimmo, olet karvainen, punanenäinen ja ylipainoinen. Yksi sana: joulupukki.

Toki Orvokki antaa ihmisille tarkemmat ja pidemmät uraohjeet, joten Janakkalan Kimmokin sai todella syvälliset neuvot joulupukin toimesta mm. miten joulua viettävän perheen luona edetään. Tietysti Orvokki varoittelee hieman naukkujen suhteen, sillä humalassa tulee tehtyä helposti virheitä. Lisäksi Orvokki kehotti Janakkalan Kimmoa tekemään sivubisnestä, sillä joulupukin hommia on vain lyhyen aikaa vuodesta. Sivubisnekseksi sopi hyvin joulukuusien kasvatus ja myynti.

Orvokin omaan elämänkouluun oli mahtunut työskentelyä banaanien poimijana Kanarialla, Tikihuonekalujen suunnittelua ja tekemistä Balilla, vakoojan, vastavakoojan ja vastavastavastavakoojan toimi eri yritysten ja valtion laskuun, merileijonien kouluttajan työ, barista, kirjanpitäjä ja suutarin työ ja taustalaulajan hommat. Näiden työtehtävien ja Pirren avustuksella Orvokki Leukaluun psykologinen silmä alkoi teroittua ja Orvokin ei pian tarvinnut edes tavata ihmistä, kun hän tiesi ihmisen vahvuudet, heikkoudet ja potentiaalisen työvoimaresurssin. Tätä taitoaan Orvokki kehitti jo kouluaikoinaan tekemällä kaikille luokkakavereille urasuunnitelman. Samalla urasuunnitelman saivat opettajatkin, jotka vaihtoivat ammattia Orvokin suosituksesta.

Kirjan sivuilla saa neljäkymmentä ihmistä uuden urasuunnitelman. Mielenkiintoisia uusia uria ovat nautti, vuokrapomo, tärinäinsinööri, pullapomo, paimen ja Peter Pan. Orvokin luova mielikuvitus pääsee oikeuksiinsa ammatinvalintatyössään ja tämä urakirja on oikea ohjekirja monelle näitä ammatinvalintakysymyksiä pohtiville ja uusia uria suunnitteleville. Uskaltaisinpa jopa väittää, että kirjaa voisi käyttää oppikirjana peruskoulun ammatinvalintatunneilla, vai onko ne poistettu opetussuunnitelmista. Jos ei, niin tälle kirjalle olisi suuri kysyntä nuorten punaposkisten herättelyssä työelämään, joille tänä päivänä on tarjolla vain lähihoitajan ja kokin töitä. Toki siivousalakin tarvitsee koko ajan työntekijöitä, mutta silloin on tehtävä myös lisäbisneksenä esim. siivousalan tuotteiden myyntiä, kuten kampaajien pitää myydä kampaamotuotteita. (Tämä on plokkajaan omaa mietintää, johon Orvokki leukaluun urakirja antoi valtavan sysäyksen ja mietinnän oman uran suunnittelusta ihan uusille urille). Pitkästä aikaa oli hauska lukea huumoria, joka oli kehitelty erilaisten uraoppaiden rinnalle. Tämä uraopas oli minun mieleeni ja aion ottaa sen ihan virallisesti käyttööni tulevalla uudella urallani.

Miina Supinen, Orvokki Leukaluun urakirja ****

WSOY 2013

s. 134

Juho Nieminen: Saattaa sisältää pähkinää

Sain Juho Niemiseltä arvostelukappaleen runokirjasta Saattaa sisältää pähkinää (2013). Sisälläni asuskeleva pikkuinen runotyttö vallan villiintyi näiden runojen seurassa. Olen maistellut kirjan runoja nyt reilun kuukauden ajan, sillä kirjan nimi laittoi aivosoluni ajattelemaan aluksi syömistä, mutta pähkinä on myös vertauskuva arvoituksille, joten runojen lukeminen muuttui runo runolta arvoitukselliseksi pohdinnaksi runojen ajatusmaailmasta ja siitä mitä runoilija haluaa minun ja muiden lukijoiden ymmärtävän sanomallaan. Niemisen edellisen runokokoelman nimi oli Muovikukkia – väliaikaista nykyrunoutta, josta Etelä-Saimaan Jussi Kaskinen kirjoitti, että se on piristävä poikkeus nykyrunoudessa. Saattaa sisältää pähkinää on mielestäni jatkanut Muovikukkien runojen linjaa erikoisuudellaan ja valtavirrasta poikkeavuudellaan. Runoissa on myös runsaasti huumoria, jonka löytää joko heti tai sitten vasta seuraavalla lukukerralla, joten runot pistävät aivosolut rullaamaan joka kerta eri tavalla riippuen omasta mielentilasta.

Havaintoja maanantailta (tositarina)

Ensimmäinen havainto:

Metsä on sadepisaroiden pajatso

Toinen havainto:

Punaiset kärpässienet

näyttävät syötävän hyviltä.

Kolmas havainto:

Koiran hampaissa roikkuu kieli

tai kinkkusiivu.

Havaintoja maanantailta on hyvä esimerkki runosta, jonka kaikki lauseet käsittelevät eri asioita, mutta ne on liitetty yhteen laskemalla ne havainnoiksi, kolme erilaista havaintoa, jolloin lauseista tulee runo, joka lisäksi saa koomisen ilmeensä koirahavainnosta.

Heräämisenpöpperö

Minulla on tapana keksiä runoja unissani. Harmi että

herätessäni harvoin muistan miten ne menivät.

Yhtenä yönä olin ovelampi enkä jäänyt odottamaan heräämistä.

Uneksin kynän ja paperia ja kirjoitin runot talteen.

Kuitenkin heti seuraavassa käänteessä

hukkasin muistiinpanoni.

Jonkinlainen nopea lintu lehahti ikkunasta ja nappasi tekstit kynsiinsä.

Sain opetuksen, ettei uneksinnan jumalia tule uhmata.

Onnekseni heti seuraavan yön unessa muistiinpanoni

taas löytyivät (ihmeellisien tapahtumien kautta).

Luin läpi aiemmissa unissa kirjoittamani runot,

ja ne olivat juuri niin loistavia kuin olin muistanut.

Heräämisenpöpperö on pieni lyhyt proosateksti, joka on puettu runomuotoon lauseiden jakamisella. Runolla on hauska nimi ja voin kuvitella runoilijan aamun, joka alkaa hankalasti. Näen itse paljon unia ja unet jatkuvat toisinaan pitäen vuosiakin väliä. Runoilija on kertonut unestaan, joka samalla on toive siitä, että runot olivat loistavia ja huomaahan lukija, että myös tämä runo on loistava. Tämän runon loisto on keskikohdan nopeassa linnussa, joka antoi runoilijalle opetuksen. Opetus on kenties se, että kynä ja paperi on aina oltava mukana, sillä se loistavin runo tai lause tulee aivan yllättäen.

Runoteoksen on kuvittanut Paula Pauliina ja Karoliina Mäkelä. Kuvitus on hieman sekavaa, koska kuvat ovat todella erilaisia ja toisistaan poikkeavia. Paula Pauliina on selkeästi merkinnyt nimensä kuviinsa, joista osa on todella huippuhyviä, kuten sivun 21 linja-auto ja sivun 101 huuhkaja. Paula Pauliinan kuvissa on jokin yhteinen tatsi runojen kanssa, en tiedä kumpi on syntynyt ensin kuva vai runo, mutta ne sulautuvat toisiinsa ja korostavat toinen toisensa hyviä puolia. Kirjassa vierailee myös runoilija Keijo Kuuttio.

Kirjan takakannen teksti oli niin hauska, että haluan tuoda esille siitä lyhyen pätkän:

Saattaa sisältää pähkinää on vaikea toinen kirja, vaikka varsinaisesti kyse on jo Juho Niemisen viidennestä kokoelmasta runoja. Ensimmäinen oli omakustanne ja neljännes ilmestyy vasta tämän jälkeen. Kolmas oli Muovin kukkia, kakkonen kuoli ja haudattiin. Niin se käy.

Siinäpä lukijoille pähkinää purtavaksi, montako kirjaa Juho Nieminen on loppujen lopuksi julkaissut. Tiedän vain sen, että kirjan seurassa hymy oli herkässä. Kiitos Juho, kun lähetit pähkinöitä purtavakseni. Voi olla, että heittelen blogissani pähkinöitäsi jälleen jonkin ajan kuluttua.

Juho Nieminen, Saattaa sisältää pähkinää

Helsinki Poetry Connection 2013

Kuvitus: Paula Pauliina ja Karoliina Mäkelä

Kansikuva: Sanni Seppä

s. 105 + bonusmateriaalia + liitteet

Sisälläni - Inside Out 2

Lisa R. Jones on kirjoittanut eroottisen kirjatrilogian Inside Out, joista ensimmäinen oli Ihosi alla ja toinen julkaistu kirja on nimeltään Sisälläni. Eroottiset kirjat lisäsivät myyntiään, kun pehmopornoksi nimitetyt Fifty Shades – kirjat tulivat julkisuuteen. Näiden kirjojen lukijat ovat selkeästi naisia, jotka kaipaavat piristystä elämäänsä näiden kirjojen avulla. Kirjat ovat vahvalla tunnelatauksella ja seksuaalisesti virittyneitä. Kirjoissa kerrotaan rakastelu- ja seksikohtauksia, jopa sadomasokistisia kohtauksia.

Ensimmäinen Inside Out kirja sisälsi kiihkeitä rakastelukohtauksia toisiinsa ihastuneiden taidemaalarin Chrisin ja taideliikkeessä työskentelevän Saran välillä. Jännitystä lisäsi Saran pomo Mark, joka myös oli kiinnostunut Sarasta. Sara meni liikkeeseen töihin, koska hänen haltuunsa oli joutunut tavarakontti, joka sisälsi taideliikkeessä aiemmin työskennelleen Rebeccan tavaroita. Sara löysi kontista eroottisia, sadomasokismia sisältäviä päiväkirjoja ja pelkäsi hänelle tapahtuneen jotakin ikävää. Ihosi alla jäi jännittävään kohtaan, kun Sara oli tutkimassa konttia ja valot sammuivat.

Olen tukehtumaisillani keskellä täydellistä pimeyttä sähkökatkon iskettyä äkkiarvaamatta varastoon, jossa olen ollut penkomassa löytääkseni johtolankoja Rebeccan olinpaikasta. Näen itseni yllättäen kammottavassa kauhuelokuvassa, jollaisia inhoan katsella, ja olen se tyttö, joka tekee kaikki väärät valinnat ja päätyy veriseksi ja hengettömäksi.

Sisälläni jatkaa siitä, mihin Ihosi alla jäi, eli pimeään varastoon. Joku pimensi varaston tahallaan, mutta miksi hän sen teki ja oliko Sara vaarassa. Ainakin Chris uskoi jonkun haluavan Saralle pahaa, ja laittoi suuret rattaat pyörimään, jotta Sara olisi turvassa. Fifty Shades ja Inside Out – kirjoissa nainen oli pienituloinen ja mies monimiljonääri, joten pian kummassakin sarjassa nainen puettiin kalliisiin vaatteisiin ja koruihin ja muutto miesystävän upeaan asuntoon kävi käden käänteessä. Kirjoista tuli mieleen vanhanajan Tuhkimo - satu, johon on lisätty seksi, johon liittyy ongelmia ja jopa väkivaltaa. Nainen ei ensin halua kipua ja sitten jopa lievästi pakottaa miehen kovaan seksiin, jotta mies olisi tyytyväinen. Mies oli isäntä ja nainen alistuja. Tukasta kiinni ja luolamies raahaa naisen luolaansa.

Inside Out-sarjan kakkososassa Sara etsi Rebeccaa ja hän oli huolissaan myös ystävättärestään Ellasta, joka lähti miesystävänsä kanssa Pariisiin, eikä ilmoittanut itsestään mitään. Chris auttoi Saraa palkkaamalla kalliin etsivätoimiston tehtävään. Huippukohtauksessa tarvittiin myös poliisien apua, kun sekä Sara että Chris jäivät aseella uhkailevan ihmisen maalitauluksi. Rebeccan kohtalo ratkesi, mutta Ellan kohtalo ei. Myös Saran ja Chrisin suhde oli vaikeuksissa. Chris oli lähdössä Pariisiin ja oli hankkinut liput myös Saralle. Ehkäpä tapaamme kolmannessa kirjassa rakastavaiset kuumissa sänkypuuhissa ratkomassa salaisuuksia ja penkomassa omia luurankoja kaapeista Pariisin taivaan alla. Sisälläni oli viihdyttävä, mutta juonenkulku ja tapahtumat olivat turhan keveitä ja väliin jopa epäuskottavia, mutta eroottiset kohtaukset olivat ihan kiitettäviä. ***

Lisa R. Jones, Sisälläni

suom. Lasse Linna

Gummerus 2013

Being Me 2013

s. 419

Kristiina Vuori: Siipirikko

Kristiina Vuori kirjoitti historiallisella esikoisromaanillaan Näkijän tytär (2012) itsensä tunnetuksi ja lukijoiden suosikiksi. Uusimmalla historiallisella romaanilla Siipirikko (2013) Vuori ottaa paikkansa muiden historiallisten kirjailijoiden rinnalla. Vertasin Näkijän tytärtä Kaari Utrion kirjoihin, mutta uusimmassa teoksessa on näkyvissä kirjailijan oma kerrontatyyli, joka pohjautuu tarkkaan historialliseen tutkimustyöhön. Minua vaivasi Näkijän tyttäressä lukuisat vanhat nimitykset eri tavaroille ja tapahtumille, mutta tässä kirjassa ne nousevat kirjan vahvuudeksi. Jos halusin tietää tarkemman nimityksen, kirjan lopusta löytyi jälleen kerran sanaluettelo ja lisäksi kyseisen ajan tarkkaa historian tietoa mm. henkilöistä. Tosi taitavaa työtä yhdistää 1300-luvun historia Siipirikon kaltaiseksi romaaniksi.

Siipirikon päähenkilö on Selja, pientilallisen tytär Sotjalasta Hämeestä, joka joutui lapsena orjaksi Ahtilan Mielo – isännälle. Mielo tappoi koko muun perheen, joten Selja oli orpo. Samalla valloitusreissulla Mielo sai saalikseen myös mahtitalon perijättären Cecilian, joka kuoli matkalla Karjalaan. Seljan kohtalo orjana ei ollut häävi, mutta koska hän osasi lukea, kirjoittaa sekä laskea, hän oli paikkansa ansainnut. Lisäksi hän oli taitava kesyttämään lintuja. Ahtiala sai tulonsa kasvattamalla haukkoja ja kotkia metsästäjiksi. Samoin kuin linnut haaveilivat vapaudesta jouduttuaan vangeiksi, Selja suunnitteli pakoreissua koko orjuutensa ajan. Lopulta pakopäivä tuli, sillä hänet pakotettiin morsiameksi miehelle, jota hän vihasi.

”Kunhan pääsemme saman nahkasen alle, olet alettu jo ennen kuin pärekruunu savuaa. Mutta älä huoli, piikaseni. Kertaalleen raivattua uraa on kerta kerralta helpompi kulkea. Ja usko kun sanon, että painan sinua kuin kukko tunkionsa munarikkainta kanaa. Eikä kotvaakaan, kun jo nämäkin”, Pessin kädet nipistivät Seljaa molemmista rinnoista haluten satuttaa mahdollisimman paljon, ”osoittavat pilvien sijasta kamaraa kohden niin kuin vikaisilla naisilla aina.”

Selja pakeni toisen orjan kanssa sekä kesyttämänsä kotkan kanssa. Pakomatkalla he kohtasivat ritari Aijon seurueen, joka oli tullut hakemaan kotkaa ja Seljaa, sillä hän uskoi Seljan olevan sukulaisensa, eikä Selja oikonut asiaa. Jos Selja olisi tiennyt mihin joutuu, toisesta vihkitilaisuudesta toiseen vihkitilaisuuteen, hän olisi avannut suunsa ja kertonut totuuden. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Lisäksi rakkaus ritari Aijoon oli tuskallista. Selja ei tiennyt, että tuska oli heidän yhteinen. Mutta ritaria painoivat synkät salaisuudet, joiden hän ei halunnut tulevan Seljan tietoon.

Ohikiitäväksi hetkeksi Selja tavoitti miehen katseen, sitten se siirtyi hänen vieressään seisovaan naiseen, kiinnittyi tähän kunnes ritarin oli pakko keskittyä tulevaan kisaan.

Jotakin lakastui Seljan sisällä. Hento nuppu, joka oli rohjennut kukoistaa saamistaan nirhaisuista välittämättä.

Hyökkilän rouva Anna. Ritarin ilmeestä päätellen hän oli se Anna, jonka nimeä ritari toisteli, kun ajatteli rakkautta.

Kirja on tuhti lukupaketti ja siinä olisi ollut jonkin verran tiivistämisen varaa. Toisaalta kirjailija on mielestäni tuonut kirjassa esille tunne- ja rakkauselämän todella hyvin. Viha, mustasukkaisuus, rakkaus, häpeä, kaikkea löytyy. Myös homoseksuaalisuus on yksi juonikuvio, joka piipahtaa kirjan sivuilla. Pieni orjatyttö pääsi elämässään pitkälle juonittelujensa avulla, mutta hän joutui kärsimään siitä kovasti. Suosittelen tätä salaisuuksien ja jännittävien tapahtumien kirjaa kaikille historiallisten rakkauskirjojen ystäville. Jään kiinnostuksella odottamaan seuraavaa Kristiina Vuoren historiallista romaania.

Kristiina Vuoro, Siipirikko *****

Tammi 2013

s. 440 + 12 s. historiaa + 8 s. sanasto

Kristiina Vuoren blogi
Marian , Norkun ja Morren plokkaukset