Jostakin syystä en aikonut lukea kovasti mainostettua
”Piiat” kirjaa, josta on jo tehty elokuva vuonna 2011. Ehkä minua häiritsi kirjan nimi. Ystävän
suosituksesta luin kirjan ja pidin siitä todella paljon. Aihe on 1960-luvun
alkupuolen Mississipistä ja koskee mustia kotiapulaisia ja heidän valkoisia
työnantajia, lähinnä rikkaita kotirouvia, joiden päätehtävänä oli käskyttää ja
huonosti kohdella palvelusväkeään, joka näkyy myös Suomessa vielä tänä päivänä
työelämässä. Kirjasta näkee selkeästi, että kenellä oli valta, se käytti sitä
joko hyvällä tai huonolla tavalla.
Piiat kirja on Kathryn Stockett´n vuonna 2009 kirjoittama
kirja alkuperäisnimeltään The Help. Kirjassa valkoihoinen Miss Skeeter asui
kotonaan ja halusi kirjoittajaksi, mutta 60-luvulla naisten paikka oli hankkia
aviomies ja lapsia, eikä käydä töissä. Hän onnistui kuitenkin saamaan jalkansa
sanomalehden ovenrakoon ja hänen piti tehdä palstaa, jossa käsitellään
kotitöitä, joita Skeeter ei osannut itse tehdä. Kotona kotityöt oli tehnyt
musta kotiapulainen, joten avukseen palstanpitämiseen Skeeter onnistui saamaan mustan
kotiapulaisen Aibileenin, jolla oli niksit joka pulmaan. Lopulta yhteistyö
syveni ja pari alkoi tehdä yhdessä kotiapulaisten kirjaa.
Hanke oli tosi uskalias rotusorron pahimmalla seudulla. Mustilta
ihmisiltä puuttuivat oikeudet ihmisarvoon ja tasa-arvoon, esim. kotiapulaisille
tehtiin omat vessat jonnekin piiloon autotalliin, he eivät saaneet käydä
valkoisten kirjastossa, kouluissa, päivähoidossa, lääkärissä, sairaalassa. Kirjaa
tehtiin salassa ja suurella pelolla, sillä ympärillä olevia mustia
pahoinpideltiin, hirtettiin ym. päivittäin. Ihmetyttää, miten pitkä ja
valkoinen, huomiota herättävä nuori nainen kävi miltei päivittäin mustien
alueella, eikä se herättänyt viranomaisten tai valkoisten asukkaiden epäilyjä.
Kirja on fiktiota, joten se onnistui suuresta pelosta huolimatta.
”Yule Maylla oli
oikein hyvä asianajaja” Pascagoula kertoi. ”Mutta kaikki sanoivat, että
tuomarin vaimo on miss Holbrookin hyvä ystävä ja että tavallinen rangaistus on
kuusi kuukautta, mutta miss Holbrook sai venytettyä sen neljäksi vuodeksi. Se
juttu oli ratkaistu ennen kuin se alkoikaan.”
Kirja herättää ottamaan selvää Missisipin mustien
oikeuksista tänä päivänä, mikä on muuttunut ja mitä on tullut tilalle.
Huolimatta kirjan aiheesta, kirja onnistuu olemaan välillä humoristinen ja
lämmin, hyvät ihmissuhteet kuvataan realistisesti. Pelottavinta on seurata
sitä, miten kiusaamisilmiö ei-suosittua ihmistä kohtaan leviää ja minkälaisia
valheita ja juoruja levitellään aivan estottomasti. Kiusaaja on keskellä
kaikkea ja pystyy siihen, koska on suosittu, sillä jos et nuoleskele kiusaaja,
olet seuraavana hänen hampaissaan. Miten ihmeessä me ihmiset joudumme
kiusaajien koukkuihin?
Kathryn Stockett, Piiat *****
suom. Laura Beck
Wsoy 2011
s. 611
The Help 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti