Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

Kristiina Harjulan esikoisromaani Pispalan kiviä (Karisto 2013) luo lukijan eteen 50-luvun pihapiirin, jonne pieni Raili-tyttönen saapuu äitinsä kanssa asumaan. Railin äiti Mirjami oli kohdannut lipeväkielisen miehen, jolle sai lapsen, mutta joka ei olisi ollut tietääkseenkään lapsesta, ellei Martta-mummu, isänäiti, olisi löytänyt Mirjamin lähettämää kirjettä ja pakottanut poikaansa ottamaan Railin ja Mirjamin huostaansa. Anoppi oli miniälleen kova, mutta Railiin tämä ruokakaupan pitäjä ihastui ensisilmäyksellä. Mummusta tuli Railille tuki ja turva elämässä, sillä isästä ja äidistä ei siihen ollut.

Lapsen syntyminen ja sen vuoksi naimisiin meneminen ei ole helppo asia, jos tunteet puuttuvat ja ihmiset ovat liian erilaisia. Siitä syntyy kohtuuttomasti riitoja ja pienen lapsen elämä riitaisassa avioliitossa on kamalaa. Monesti Raili joutui sijaiskärsijäksi vanhempien riitelyn vuoksi. Loppurysäys Railin vanhempien avioliitolle oli naapuriin muuttanut Eedit, jonka luona Railin isä alkoi viihtyä entistä enemmän.

Kirja on historiallinen kuvaus sodanjälkeisestä Pispalasta, jossa sota on vielä jokaisen aikuisen mielessä. Ihmiset muistelevat sodassa kaatuneita ja ikäviä tapahtumia sekä miten se vaikutti ihmisten mielenterveyteen. Sota ei voi olla vaikuttamatta ihmisten mieliin ja monesti puheissa puhuttiin punaisista ja valkoisista. Pispalan asukkaat olivat punaisia, joita valkoiset jahtasivat, vangitsivat ja teloittivat kansalaissodan aikoihin.

Kirjailija on luonut kirjaan elämänmakuisen tunnelman, jota katsellaan pienen Railin näkökulmasta, pieni tyttö ihmetteli ja kummasteli ääneen ja mielessään aikuisten puheita ja usein ajettiin pois aikuisten jaloista. Onneksi pihalla oli leikkikavereita, joiden kanssa leikkeihin tulivat aikuisten väliset asiat.

Railin äidin mielenterveys järkkyi miehen uskottomuuden vuoksi. Mirjami joutui mielisairaalaan. Äidin sairaus ja isän häipyminen toisen naisen matkaan, ei voinut olla vaikuttamatta Railin käytökseen, mutta onneksi oli mummu, joka oli tukena ja turvana. Lapsilla on hyvä mahdollisuus kasvaa ja kehittyä normaalisti, jos lähipiiristä löytyy joku tällainen turvallinen aikuinen, joka ei jätä lasta yksin.

Kirjan ihmiset olivat rehellisen aitoja, kouluttamattomia, sodan katkeroittamia ja köyhyydessä eläviä, mutta Railille kaikki toivoivat parempaa elämää. Kirjan lopun tapahtumat kerrotaan todella tiivistetysti, joka ei oikein sopinut kirjan alun rehevään kertomistapaan. Pikaloppu verottaa muuten hienoa historiallista tarinaa. Epilogi oli kuitenkin aika hauska ja sopii loppuun hienosti. ***