lauantai 15. helmikuuta 2014

Milja Kaunisto: Kalmantanssi




Milja Kauniston toinen osa Turusta kotoisin olevan Olavi Maununpojan seikkailuista on saanut nimekseen Kalmantanssi. Ensimmäisessä osassa, Synnintekijä, sain tutustua Pariisissa teologian maisteriksi opiskelevan Olavin ja hänen opiskelijakaverinsa Miraclen opiskeluun ja ajanviettoon 1400-luvun alkupuolella Sorbonnen yliopistossa. Yliopistoa johti kovalla kurilla molemmissa kirjoissa piispa Cauchon, iljettävä mies, jonka touhuista suurin osa oli kaikkea muuta kuin papille sopivaa. Nuoret opiskelijat saivat kokea sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa piispan käsissä. Nuori kreivi Miracle oli molemmissa kirjoissa piispan kiinnostuksen kohteena, mutta aatelisarvo esti pahimmat kiusat. Olavi joutui molemmissa kirjoissa tämän iljettävän piispan kynsiin, mutta Kalmantanssissa Olavi osasi jo puolustautua paremmin.

Synnintekijän lukijat tietävät kreivi Miraclen salaisuudet ja sen, että molemmat olivat ihastuneita toisiinsa. Kun Olavi sai tietää kreivi Miraclen salaisuudet, hän pakeni ja palasi isänsä luokse Turkuun. Olavi ei saanut Miraclea pois ajatuksistaan ja halusi palata takaisin Ranskaan, mutta joutui Kalmantanssin alussa ottamaan vastaan papinviran maalaiskylästä. Nuori Olavi joutui kylässä nuoren porvarisrouvan pyöritykseen ja huomasi pian olevansa syntinen pappi, joka särki jälleen siveyden valan. Paettuaan isänsä luokse ripittäytymään tekosistaan, Olavi sai isältään Maunu Tavastilta kehotuksen palata takaisin opiskelemaan Pariisiin, sillä papit saivat opiskella viisi vuotta virassa ollessaan.

Minulla oli itsellänikin nälkä, mutta tuntui röyhkeältä, ettei tuo priorinrahvattu osannut kiinnittää huomiotaan muuhun saapuessaan maailman ihmeellisimpään kaupunkiin. Päätin vaientaa kiittämättömän ja mässäilyn syntiin taipuvaisen matkakumppanini kerrasta.
”Haluatko tietää mitä minä haistan, Johannes? Et varmaankaan, mutta kerron sinulle silti. Minun nenääni turvottaa paskapaté ja kiduttaa kusikastike. Sitä korventavat sontapullat, jotka on valeltu höyryävällä virtsavinaigretilla. Ja jälkiruoaksi haistan mätämämmiä ja visvavanukasta!”

1430-luvun Pariisi haisi kirjan perusteella todella pahalle. Lisäksi pahamaineinen paisetauti oli lähestymässä kaupunkia ja iso osa kaupunkilaisista oli paennut tautia maalle, sillä paisetauti tappoi. Myös yliopisto oli tyhjentynyt ja ensimmäisen kirjan täysi yliopisto kumisi tyhjyyttään. Piispa Cauchonilla oli kuitenkin Olaville tärkeä tehtävä, sillä englantilaiset olivat vanginneet Jehanne Darcin ja Olavi joutui kuulustelemaan kyseistä neitsyttä. Kirjailija on paneutunut kirjassa 1400-luvun tapahtumiin ja Ranskan politiikkaan, johon liittyi tiukasti Kaarle-kuninkaan asevoimien mukana ratsastava Orléansin neitsyt, Jehanne Darc.

Kirjan lopussa Olavi kohtasi viimeinkin Miraclen ja innokkaat lukijat voivat ottaa selvää mitä sitten tapahtui. Kalmantanssi oli Synnintekijään hyvin sopiva toinen osa ja jään kiinnostuksella odottamaan kolmatta osaa.

Milja Kaunisto, Kalmantanssi ****
Gummerus 2014
s. 397

2 kommenttia:

  1. Sinulla oli kiva juttu Synnintekijästä. :) Minä olen nyt alkanut lukea tätä sarjaa aivan väärinpäin kun aloitin Kalmantanssista, mutta onpahan kertomuksen seuraavat tapahtumat selvillä, jos innostunut lukemaan myös Synnintekijää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika :) Synnintekijä oli täynnä syntisiä juttuja, joita teologian opiskelijat eivät saisi missään nimessä tehdä mm. juopottelua, ylensyöntiä ja irstailua. Naiset olivat pahinta mitä Olavi tiesi...
      Ovatko ne ajat tuosta paljon muuttuneet...ihmisluonto taitaa olla pysynyt aika vakiona, suvaitsevaisuus vain on venynyt...ehkä..

      Poista