maanantai 2. kesäkuuta 2014

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa



 On jälleen kesäkuun alku ja luonto heräilee valtavalla vauhdilla kukoistukseensa. Omenapuut kukkivat valtoimenaan, syreenit salaperäisen siniliiloina tai punertavina ja alppiruusut aloittavat kukoistuskautensa upeissa väriskaaloissa. On aika rakastua ja pitemmälle ehtineet viettävät kenties kesähäitä. Nicolas Barreau virittelee meidät romantiikan nälkäiset rakkauden aaltopituudelle Pariisin kuuluisilla kaduilla ja silloilla.

Nicolas Barreaun toinen suomennettu teos on Pieni elokuvateatteri Pariisissa. Ensimmäinen suomennettu teos oli Rakkausromaanin resepti, josta pidin kovasti. Sen vuoksi odotin tätä toista kirjaa kovasti, sillä uusi rakkausromaani Pariisista kiehtoi mieltäni, mutta Pienen elokuvateatterin tarina ei sytyttänyt minua, kuten Rakkausromaanin resepti teki. Missä syy, sitä en tiedä, mutta tällekin kirjalle löytyy varmasti lukijakuntansa, vaikka itse jäinkin kaipaamaan suurempaa intohimoa.

Kirjan pari kohtasi toisensa vain muutaman ohimenevän kerran. Kirjan päähenkilöllä, Alainilla, oli elokuvateatteri Pariisissa. Pari tutustui toisiinsa, kun Mélanie kävi katsomassa elokuvia joka keskiviikko. He ehtivät käydä vain kerran treffeillä, kun jotakin tapahtui, ja Mélanie jätti tulematta toisille treffeille. Alain etsi ympäri Pariisin Mélanieta, mutta hän ei tiennyt tytön sukunimeä eikä osoitetta, saatikka puhelinnumeroa, joten etsintä oli vaikeaa.

Samaan aikaan elokuvateatterissa alettiin filmata elokuvaa ja elokuvateatteri suljettiin yleisöltä. Alain sai muuta ajateltavaa ja seuraa elokuvan ohjaajasta ja kauniista näyttelijättärestä. Jätän juonipaljastukset tähän, ja lukijat voivat itse ottaa selvää miten Alainin rakkauselämä jatkui? Kirjassa mainitut 25 elokuvaa on lueteltu kirjan lopussa ja muutaman niistä olin katsonut itsekin. Kirjan vahvuutena oli Pariisin katuelämän, nähtävyyksien ja kahviloiden kuvaaminen, joten välillä tuntui kuin kävelisin itse näillä kuuluisilla kaduilla ja silloilla. **

Suutelimme, ja sekunnit muuttuivat vuosiksi ja vuodet kappaleeksi ikuisuutta. Suutelimme vanhan katulyhdyn alla, joka loisti yllämme kuin kuu kuiden keskellä. Suutelimme eräällä Pariisin kauneimmista silloista, joka sen hetken kuului vain meille kahdelle, lensimme korkeuksiin, ylös taivaalle, ja Pariisista tuli tähti tähtien joukkoon.

Nicolas Barreau, Pieni elokuvateatteri Pariisissa
suom. Veera Kaski
Tammi 2014
Eines Abends in Paris 2012
s. 314


6 kommenttia:

  1. Luulen, etten tule tätä lukemaan, mutta kirjan nimi on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molempien kirjojen nimet ovat ihania ja kansikuvat myös, vaikka ehkä niissä on liikaa toistoa: Tyttö takaapäin kuvattuna, punainen takki päällä.

      Poista
  2. Minulla on tämä juuri lainassa, ja ajattelin aloitella kirjaa tänä iltana. Minäkin tykkäsin kovasti Rakkausromaanin reseptistä, ja sen imussa tämän lainasinkin. Harmi, ettei kolahtanut sinulle - mielenkiinnolla odottelen, mille kannalle itse kallistun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että sinulle kolahtaa. Uskon kuitenkin siihen, että kirja on monen lukijan mieleinen kirja.

      Poista
  3. Minäkin ihastelen kirjan nimeä ja kantta, vaikka kirjaan en välttämättä tulekaan tarttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että yleensä kirjan nimi ja kansikuva ovat ne, jotka kiinnittävät kirjassa ensimmäisenä huomioni. Sen jälkeen luen takakannen tekstin ja kirjan ensimmäisen sivun. Kun varaan kirjastosta kirjan, en voi lukea takakantta enkä ensimmäistä sivua, joten varaan kirjan pimennossa. Nyt luotin ensimmäisen kirjan tarinaan, joka oli todella minun makuuni tehty :)

      Poista