tiistai 6. tammikuuta 2015

Anni Polva 100: Älähän änkee

 


Anni Polvan 100-vuotisjuhlan kunniaksi 6.1.2015 kirjabloggarit lukevat hänen kirjojaan ja kertovat muistoja Polvan tuotannosta. Omat muistoni keskittyvät Anni Polvan Tiina-kirjasarjan kirjojen lukemiseen koululaisena. Minä luin Tiina-kirjoja ja äitini luki Anni Polvan aikuisille suunnattuja kirjoja. Tiina-kirjathan olivat selkeästi tytöille suunnattuja kirjoja.

Anni Polva (Polviander) syntyi Petrogradissa nyk. Pietarissa vuonna 1915. Lapsuutensa, nuoruutensa ja opiskeluaikansa Polva asui Tampereella, mutta muutti 1938 avioiduttuaan Turkuun, jossa asui kuolemaansa asti (2003). Anni Polva kirjoitti lapsille, nuorille ja aikuisille ja hänen kirjojaan on myyty lähes kolme miljoonaa kappaletta, joista Tiina-kirjojen osuus on miljoona kappaletta. Aikuisten kirjoja Polva kirjoitti 45 kappaletta, joista ensimmäinen julkaistiin 1945, aivan kuin ennusteena tulevalle kirjailijauralle. 


Tiina-kirjojen päähenkilö oli rasavilli tyttölapsi Tiina, jolle sattui ja tapahtui kaikenlaista. Aikuisromaanien naiset ovat lujatahtoisia ja reipasotteisia, työtä pelkäämättömiä, mutta uteliaita ja jopa kiukkuisia. Rasavillistä tyttölapsesta itsevarmaksi naishenkilöksi, siinä Anni Polvan naishenkilöiden elämänkaari. Mutta rakkaus se on se vahvin teema näissä aikuiskirjoissa, niin myös Älähän änkee teoksessa vuodelta 1981. Halusin lukea kirjan äitini muistoksi, sillä hänellä oli aina hymy huulilla, kun hän luki Anni Polvan kirjoja.

Harri hymähti, työnsi lakkinsa otsalta takaraivolle ja tunsi sydämessään, ettei sellaista mimmiä löytyisikään, joka löisi Sirkun laudalta. Kunhan se ei olisi niin mustankipeä ja äkkipikainen, että sen seurassa sai aina varoa sanojaan. Tai ehkä se juuri sen takia niin mukavalta tuntuikin, kun siitä ei uskaltanut olla koskaan varma. Kylän pojat olivat kaiken aikaa kärkyllä se vieressä.

Älähän änkee teoksen rekkakuskilla Harrilla oli kiperät paikat, sillä viisikymppinen rehevämuotoinen myymälänhoitaja Hulda oli iskenyt silmänsä parikymppiseen Harriin. Harri oli niin suloinen ja rakkaus roihui Huldan rinnuksissa. Työnantajana hänellä oli mahdollisuus vaatia Harria tulemaan asuntoonsa ja Hulda käytti tilanteet hyväkseen vikittelemällä Harria. Huldalla ei ollut aavistustakaan, että talon ulkopuolella piti vahtia kaksi silmäparia Huldan ja Harrin menemisistä. 

Tosin koko maalaiskylä oli tietoinen Huldan kiinnostuksen kohteesta. Harrin tyttöystävä Sirkku kiehui ja kihisi ja oli mustasukkainen. Anni Polvan kirjoissa tunteet esitetään hieman koomisen ylikorostuneina. Kiukkukohtauksien sulattelemiseen tarvittiin aina runsaasti suukotteluja ja halailuja. Kirjaa ei voi hymyilemättä lukea, sillä koomisia tilanteita oli runsaasti. Älähän änkee kirja on oikea hyväntuulenkirja.

Kirjan kuvioissa syntyi kolme paria ja varsinkin kahden vanhemman parin touhuja lukiessa tuntui, että Anni Polva oli pistänyt kaikki sekametelisopan ainekset kirjaan ja keitteli niitä kuumalla liedellä ja nopeaan tahtiin. Selvää elokuva/näytelmä-ainesta, jos kirja olisi ilmestynyt 40-50-luvulla. Älähän änkee on hauska ja harmiton viihdekirja.

- Ei pitäisi enää tuossa iässä, voi sattua mitä vaan! kuului isännän anteeksipyytävä toteamus, kun kirkkaanpunainen lateksi valui lähekkäin oleville kasvoille. - Vaikka sanoithan sinä silloin kerran nuorena, että olet aina tuntenut vetoa punatukkaisiin naisiin.

Anni Polva, Älähän änkee
Karisto 1981 2. painos
s. 244


Osallistun kirjalla Marilen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen. Kirja kertoo maalaiskylän asukkaista ja kirjassa oleillaan myös maataloissa ja pelloilla.

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut näitä aikuis-Polviakin pinoittain esiteininä :D Niiden turvin oli helppoa siirtyä kirjastossa lastenosastolta aikuisten puolelle. Hauskoja ja harmittomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidillä oli vino pino omiakin Polvan kirjoja, joita lueskelin vähän salaa äidiltä (äiti teki vuorotöitä). Meillä oli aika tarkkaa mitä sai lukea. Polvan kirjat ovat todella viihteellisiä, iloisia ja täynnä tunteita.

      Poista
  2. Samoja tunnelmia herätti minussa Polvan Rakasta minua hiukan. Hymyä kaiken sen viattoman kohelluksen keskellä. Hauskaa, että tässä on myös hieman kypsempiä henkilöitä, ainakin iältään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiva, että kirjoissa on eri ikäisiä henkilöitä. Kyllähän se rakkaus syttyy kun on sen aika joka iässä :) Rakkaus on vähän semmoinen epävarma juttu, joka voi aiheuttaa kaikenlaista kommellusta ennen kuin se vakiintuu :)

      Poista
  3. En varmaankaan ole lukenut yhtään Polvan aikuisille tarkoitettua kirjaa. Pitäisi varmaan tutustua. Tämä ainakin vaikuttaa takuuvarmalta kesälomalukemiselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuma kesä ja kuumat tunteet. Siinähän sitä on aineksia vaikka mihin. Kyllähän Anni Polva on se suomalaisen rakkauden tulkki... miehet vie ja naiset vikisee, kunhan niitä on pussailtu tarpeeksi.
      Ehdottomasti pitää olla kesä ja kuuma, kun näitä lukee, jolloin aivot eivät ota vastaan kuin viihdettä :)

      Poista
  4. Oi sinä ehdit tuohon. En omista yhtään Polvaa ja en muistanut hakea kirjastosta. Kävin kyllä kirjastossa ja hain kolme von Baghin tiiliskiveä, enkä löytänyt edes hakemaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan ole yhtään Polvan kirjaa, mutta ehdin hakemaan, kun huomasin tämän haasteen :)
      Voi sitä lapsuutta ja Tiina-kirjoja :) Ihana muistella :)

      Poista
  5. Onpa hauska tempaus tämä Polva-päivä! Tiina-kirjat ovat varmasti keikkuneet monen lukutytön kirjapinoissa, niin myös minun. Aivan rakkainta sankaritarta Tiinasta ei minulle tullut, mutta ahmin kyllä kaikki kirjaston Tiinat :)

    Ja ihana kirjamuisto sinulla: sinä ja Tiinat, äiti ja aikuis-Polvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan rakkain sankaritar Tiina ollut, mutta hänessä on paljon Peppi Pitkätossua, joka oli minun lemppari, samoin kuin kaikki Astrid Lindgrenin kirjat...ennen niitä luin Pekka Töpöhäntiä ja Elsa Beskowin kirjoja. Anni Swanin kirjat tulivat sitten ja Viisikot...

      Polva oli selvästi kahden sukupolven kirjailija, jota meidän perheessä luettiin ahkerasti :) Myöhemmin lukumaku muuttui aika reippaasti, mutta kirjooista oli aina kiva jutella äidin kanssa. Hän luki mielellään elämänkertakirjoja ja Laila Hietamiestä, Eeva Joenpeltoa, Raija Orasta ym.

      Poista
  6. Mukava oli lukea jutustasi Anni Polvan omista elämänvaiheista! Vaikka Tiinani ja monet muutkin polva-kirjat olen lukenut, on hän itse jäänyt minulle vähän hämärään...

    Kiiitos tästä! .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi :) Jostakin syystä olen kiinnostunut kirjailijoista ja heidän elämästään. Yleensä lueskelen mitä kirjailijoista on kerrottu wikissä ja kustantajan sivuilla. Katson myös kirjailijoista tehtyjä ohjelmia, viimeksi Mika Waltarista tehdyn ohjelman. Käyn myös kuuntelemassa kirjailijoita. Yksi kivoimmista on ollut Arja Tiainen. Hän kertoi kirjoittaneensa yhden runokirjan runot vessapaperirullaan, kun ei ollut rahaa paperiin.
      Anni Polvasta on sellainen kuva, että hän on kiltti ja herttainen, mutta poikamaisen Tiina-sarjan hahmossa ja tarinoissa on Polvan omia lapsuusmuistoja :)

      Poista