torstai 22. tammikuuta 2015

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - Erityinen elämäni

Hei Marja

Ohitin kirjasi monta kertaa, kuten ohitin sinut Saarijärvellä muutaman kerran. En osannut yhdistää kirjan kansikuvassa olevaa kaunista naista siihen kadulla sähköpyörällä liikkuneeseen vammaiseen naiseen, jonka vierellä liikkui avustaja tai ystävä, sillä näin sinut kaukaa. Tuohon aikaan kävin välillä Saarijärvellä pitämässä koulutuksia. Tapasin myös terveyskeskuksessa yllättäen maalaislääkärin, josta jutustelet kivasti omasta erityisestä elämästäsi kertovassa kirjassasi, Häivähdyksiä. Jokin jäi kuitenkin vaivaamaan ja tartuin kirjaasi viime viikolla, ja kun luin takatekstin, halusin lukea koko kirjan hoitovirheineen, hoitoineen kaikkineen. Halusin tietää miten neliraajahalvauksesta pystyy kuntoutumaan siihen pisteeseen, että kirjoittaa kirjan otsaan liimatun hiiren avulla, sillä sinun kätesi ovat halvautuneet, et pysty puhumaan ja ainoa kommunikaatiokeinosi ovat silmäsi. Yksi silmänräpäys tarkoittaa kyllä ja kaksi ei.

Vain kauniit silmäripseni toimivat ja niiden räpäytysten voimalla ponnistin itseni tähän uskomattomaan seikkailuun - elämään.

Sinä satuit saamaan tuntemattomasta syystä aivorunkotukoksen 42-vuotiaana, jonka jälkitilana halvaannuit päästä jalkoihin, menetit puhekyvyn ja toinen korvasi kuuroutui. Järki, tunteet ja kehon tunto säilyivät ennallaan. Olit sama Marja, mutta oman kehosi vanki. Jos oireesi olisi huomattu aiemmin Jyväskylän keskussairaalassa ja liuotushoito aloitettu aiemmin, et olisi neliraajahalvautunut, kenties tekisit tänäkin päivänä työtä Karstulassa erityisopettajana, auttaisit oppilaita, kun nyt olet itse autettavana. Sinä koit hoitovirheen, jonka kanssa elät elämäsi jokaisen päivän.

Aiempi vakaa uskoni lääkärien antamaan hyvään hoitoon on nyt romutettu. Luotan sen sijaan oman kehoni tuntemuksiin ja niiden mukaiseen hoitoon. Lääkäreitä toki kuuntelen, mutta näinä halvauksen jälkeisinä vuosina olen vihdoin tajunnut, miten yksilöitä me kaikki olemme, myös lääketieteellisesti.

Onneksi sinulla oli hyvä ystävä, joka kehitti sinulle ensimmäisen kommunikaatiotaulun, jonka avulla pystyit voimiesi mukaan kommunikoimaan, sillä kommunikaation edistämiseksi ei sairaalan puolesta tehty mitään. Toivottavasti tänä päivänä siihen kiinnitetään huomiota, mutta halvaantumisvuotena kymmenen vuotta sitten siihen ei paneuduttu, ennen kuin pääsit Käpylään.

Sinulla on ollut enkeleitä elämässäsi, mutta olet joutunut myös taistelemaan mm. siitä, että sait muuttaa omaan kotiisi asumaan Käpylän kuntoutusjakson jälkeen. Taistelit myös siitä, että hoitovirhe tunnustettiin. Sisukkuutesi näkyy Saarijärvellä tänäkin päivänä, sillä päätit hankkia sinne kävelysimulaattorin, joka maksoi 65 000 euroa, nostan sinulle hattua. Kävelysimulaattori mahdollistaa halvaantuneiden kuntoutusta. Järjestit konsertteja ja myit paitoja ym. Et jäänyt vain neljän seinän sisälle, vaan olet ahkeroinut kovasti. Elät kaunista elämääsi, matkustelet ja harrastat konserttimatkoja ym.

Äitini sanoi aina:"Älä anna katkeruudelle sijaa elämässäsi. Katkeruus tappaa rakkauden."
Mielestäni tämä on hyvin sanottu. Elämässä tulee katsoa eteenpäin ja menneestä elämästä kannattaa poimia tietyt helmet sydämensä kätköihin. Niin teen ainakin itse. Elämä jatkuu, samoin erään Marjan uskomattomat seikkailut! Vaikeuksien kautta tähtiin...

Häivähdyksiä on hieno kirja. Itkin ja hymyilin sen seurassa. Kutsuit sitä neljänneksi lapseksesi, pojaksi. Kiitos, että sain ihailla kaunista poikaasi, jonka olet otsahiirellä kirjoittanut kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen, eläen.

Kaikkea hyvää sinulle Marja,

Mai


Marja Korhonen, Häivähdyksiä - Erityinen elämäni *****
Myllylahti 2014
s. 234


10 kommenttia:

  1. Blogitekstisi on hieno Marjan kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla. Marjan Häivähdyksiä tulisi monen lukea, sillä silloin huomaa, miten hyvin omat asiat ovat. Katsoin myös Youtubesta Marjasta tehdyn videon, jossa hän makaa sängyllä. Hän on todellinen naissankari, jota ihailen suunnattomasti :)

      Poista
  2. Kiitos kirjeestä, Mai!
    Oli ihanaa lukea kiirjeesi Marjalle, joka aina vain hymyilee!
    Moni ihminen siinä tilanteessa ei sitä tekisi...
    Noin ½ -vuotta sitten katsoin teeveessä ohjelman, jossa Marja Korhonen kertoi sairaudestaan. Olisi hienoa lukea tuo kirja, meillä kaikilla on Marjalta paljon oppimista!
    Hieno postaus, kiitos Mai! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :)
      Lue ihmeessä tämä kirja. Todella kannustava ja tsemppaava kirja, vaikka siinä kerrotaan myös vakavasta sairaudesta ja ikävästä hoitovirheestä.
      En ole nähnyt ohjelmia, mutta yritän katsoa, jos niitä näytettäisiin uusintana.
      Vammaisellakin on oikeudet elää täysipainoista elämää.
      Olet oikeassa siinä, että omat pikku vaikeudet surkastuivat mitättömiksi Marjan ongelmien edessä, joita hän ei pidä ongelmina :)

      Poista
  3. Lukisin, mutta en yritä, koska en pystyisi. Olen lukenut paljon Marjasta. Itkisin kirjan märäksi, mutta olen ylpeä hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkin minäkin ja hymyilin, olin vihainen ym. tämä kirja on tunteisiin vetoava, mutta samalla raikas tuulahdus energistä naista :)

      Poista
  4. Ihailen Mariaa yli kaiken. moni olisi antanut tuossa vaiheessa jo periksi, antautunut katkeruuteen...

    Hieno arvio kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ihailen. Voi olla, että itse katkeroituisin ja haluaisin kuolla pois, mutta Marja matkustelee, kirjoittaa kirjan ja seikkailee...siinä ohessa harrastaa liikuntaa, hoitaa kauneutta ja käy kosmetologilla ts. hoitaa omaa hyvinvointia, joka ainakin minulla tahtoo unohtua.

      Kiitos Kaisa Reetta :)

      Poista
  5. Voi Luoja...Mikä nainen ja mikä teskti<3 Olen lukenut häenstä lehdissä kaiken, kuin myös sisukkaasta toimittajasta, joka kantoi lakanoita alakertaan pyykkiin ja asstui lakanan kulmalle ja putosi tunnetuin seurauksin. Meillä on vastaavat raput ja pyykkiuone alakerrassa: Nyt meillä ei kanneta lakanoita enää alas, ne heitetään sinne.

    Jaksan ihailla molempia naixia. Heidän sisukkuutensa tuo tähtiä monien taivaalle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :) Ihailen heitä molempia ja molemmat ovat aikaansaavia ihmisiä vammoistaan huolimatta. Pysähtyminen vammautumisen kautta on avannut heidän ajatustoimintansa toimimaan eri tavalla, mutta rakentavalla tavalla. Keskiössä ei ole vain minä itse, vaan se miten voi autta muita vastaavissa oloissa olevia. Kuten Pekka Hyysalo tekee, kuntouttaa itseään ja elää sitä elämää mikä on tällä hetkellä. Menneisyyttä ei kannata murehtia, kuten Marja Korhonen kirjoittaa, vaan poimia sieltä ne helmet matkalle mukaan <3

      Poista