Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

Kuusitoistavuotiaana Jackson liittyi armeijaan. Hän uppoutui uuteen elämään palavasieluisena kuin soturimunkki, joka on löytänyt kurin siunauksen. Hän oli murtunut, ja hänet oli koottu uudelleen, ja hän antoi kaiken uskollisuutensa ja rakkautensa uudelle karulle perheelleen. Armeija oli ankara, mutta edellinen elämä oli ollut paljon ankarampaa. Jackson oli helpottunut, kun hänellä viimein oli tulevaisuus. Millainen tahansa.

Brittiläisen Kate Atkinsonin dekkarilla on nimi, jonka voi dekkarissa kuvitella tarkoittavan joko hyvää tai pahaa. Joka lapsia ja koiria rakastaa on kirjailijan neljäs kirja, jonka päähenkilönä on ex-poliisi Jackson Brodie, ja kirjan kuvioihin liittyy siis koiria ja lapsia. Kirjan tapahtumat kulkevat nykyajassa ja välillä muistellaan 70-luvun tapahtumia. Jackson Brodie tekee elannokseen yksityisetsivän hommia ja nykyinen tehtävä on etsiä eräälle Uudessa-Seelannissa asuvalle henkilölle tiedot vanhemmista ja sukulaisista, sillä hänet on adoptoitu. Asiahan ei olekaan niin yksinkertainen kuin sen voisi kuvitella olevan, sillä 70-luvun tapahtumiin liittyi rikos, jota useammalta taholta yritetään peitellä. Niinpä Jackson Brodie kohtasi seinän joka puolella, mutta ex-poliisina osasi yhdistellä asioita pienistäkin vihjeistä, joten seinät alkoivat murentua ja totuus pikkuhiljaa tulla esille.

Jacksonista tuntui kuin hänen suussaan olisi yön yli pesinyt hiiri. Ehkä montakin hiirtä. Hississä oli peili, ja matkalla alas Jackson tarkasteli elähtänyttä kuvaansa jo toisen kerran samana aamuna. Hän ei voinut kuvitella, että hänen naamataulunsa tekisi järin hyvää vaikutusta Linda Pallisteriin. ("Mistä lähtien olet miettinyt hyvän vaikutuksen tekemistä?" hän kuuli Julian sanovan. Sen Julian, joka asui hänen päässään.)

Joka lapsia ja koiria rakastaa oli ensimmäinen Atkinsonin kirja, jonka luin, joten alkuun olin ihmeissäni, että voiko näinkin kirjoittaa dekkareita, sillä minun oli pakko nauraa aina välillä, sillä teksti oli niin hauskaa. Tämä dekkari sisälsi sellaista kohellusta ja naurettavia kohtauksia plus hassuja tyyppejä, että tätä lukiessa ei kauhian paljon tarvinnut jännittää. Kirjan kuvioissa suurin piirtein kaikki tekivät rikoksia, joten kirjailijan tärkein teema oli mielestäni se, että ihminen on rikollinen ja paha, kun sellainen tilaisuus tulee kohdalle, että oma  moraali hyväksyy oman pahuuden kyseisessä tilanteessa. Lisäksi mieleeni tuli sananlasku: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sekin olisi sopinut kirjan nimeksi.

Oli hän nähnyt pahempaakin, mutta se ei ollenkaan vähentänyt hänen edessään levittäytyvän asetelman vastenmielisyyttä. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa järkytykseen. Hän mietti, pitikö ajatella kuin poliisi vai kuin rikollinen. Sama asia, niin kuin hän oli aina arvellutkin - käänteisesti vain. Hän kaivoi laukusta nenäliinan ja pyyhki kaikki kahvat ja ovenpielet. Harmi, ettei hän ollut vielä tullut hankkineeksi kosteuspyyhkeitä. Hänestä oli luultavasti jäänyt jälkiä, hius, kuollutta ihoa, kalansuomu.

Tykästyin Kate Atkinsonin Joka lapsia ja koiria rakastaa dekkariin ja sen elähtäneeseen päähenkilöön Jackson Brodieen. Ilmeisesti sarja jatkuu siitä mihin jäikin, koska viides kirja on jo julkaistu Briteissä. Kirja jätti avoimia juttuja auki kutkuttamaan mielikuvitusta. Ehkäpä jopa luen aiemmat sarjan kirjat, ja luultavasti saamme joku päivä kirjoihin pohjautuvan The Case Histories -tv-sarjan Suomeen.

ps. Ozzy ei jyrsi kirjaa kuvassa, vaan asettui kauniisti kirjan viereen ja ajatteli varmaan, että mamin höpsötyksiä, jälleen :)

Kate Atkinson, Joka lapsia ja koiria rakastaa ****
suom. Kaisa Kattelus
Schildts & Söderströms 2015
s. 389
Started Early, Took My Dog 2010