torstai 6. elokuuta 2015

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut


Olen odottanut Harper Leen Kaikki taivaan linnut teosta siitä asti, kun tiesin kirjan olevan olemassa. Kirjailijan esikoisteos Kuin surmaisi satakielen (1960) palkittiin aikoinaan Pulizer-palkinnolla, mutta sitten se jäi Harper Leen ainokaiseksi kirjaksi, kunnes tämän teoksen käsikirjoitus löytyi ihmeellisesti jostakin. Kaikki taivaan linnut kertoi aikuiseksi kasvaneen Jean Louise Finchin jokakesäisestä lomasta kotikaupunkiinsa Maycombiin 50-luvun Alabamaan. Jean Louise, tuttavallisesti Scout, oli ensimmäisessä kirjassa pieni ihmettelevä rasavilli tyttö. Luonteenpiirteet eivät olleet hävinneet aikuistuneesta Scoutista, vaan mukaan oli tullut aikuismaista päättäväisyyttä, jopa härkäpäisyyttä, mutta villit temput olivat yhä hallinnassa.

"Jean Louise, mitä ihmettä sinä ja Henry Clinton oikein meinaatte - uimalla keskellä yötä alasti joessa? Koko Maycomb puhuu siitä tänään."
Jean Louise painoi pään polviinsa ja yritti herätä. "Kuka kertoi?"
"Mary Webster soitti heti aamunkoitteessa. Sanoi, että teidät oli nähty ilkialasti joessa viime yönä kello yksi!"

Jean Louise oli pienestä asti ollut kaupungin puheenaihe, sillä hän keksi veljensä kanssa kaikenlaisia tempauksia. Kirjan sivuilla Jean Louise muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan sekä ihmisiä, joita liittyi hänen tuttavapiiriinsä ja perheeseen. Eräs lapsuudenystävä Dill, tuli joka kesä isotätinsä luokse asumaan vastapäätä Jean Louisen lapsuudenkotia. Dill alias Truman Capote oli oikeassa elämässä Harper Leen lapsuudenystävä ja jokakesäinen leikkikaveri. Lukiessani näiden kolmen veijarin, Scoutin ja veljensä Jemin sekä Dillin leikeistä, nauroin kippurassa, sillä Harper Leellä oli kyky kirjoittaa hauskasti ja erittäin elävästi. Kirjan sivuilla minulla tipahtelivat kyyneleetkin, kirja on siis tunteiden tulkki.

"Sinulla pitäisi olla sen verran älliä, ettet leikkaa ruohoa paljain jaloin. Fink Sewelliltä meni tuolla pelillä kolme varvasta tohjoksi, ja Atticus tappoi takapihalta metrin pitkän käärmeen vasta viime syksynä. Jestas, millaista käytöstä - moni voisi luulla ettei sinulla ole tolkun päivää!"
Jean Louise virnisti tahtomattaan.

Jean Louisen täti oli oikea matroona ja yritti pitää veljentyttönsä kurissa ja herran nuhteessa. Alabamaisen pikkukaupungin käytössäännöt olivat tädillä hallussa, juorut myös. Täti oli vanhoillinen, mutta hellämielinen ja hoiti Atticuksen taloutta raudanlujalla otteella. Mustathan oli vapautettu ja pyysivät kovaa palkkaa työstään, joten taloustyöt kannatti tehdä itse. Aikaisemmin joka perheessä oli mustat kotiapulaiset tekemässä kotityöt. Kun ei ollut varaa maksaa palkkaa mustille kotiapulaisille, he muuttuivat roskaväeksi valkoisten silmissä. Kathryn Stockettin Piiat teos antaa hyvän kuvauksen mustien kotiapulaisten kohtelusta 60-luvun Missisippissä.

Kirjan loppupuoli on vakavahenkisempää pohdiskelua mustien oikeuksista. Jean Louise oli kasvatettu tasa-arvoiseksi mustien kanssa, mutta nyt hän tuli näkemään kotikaupungissaan nousseen mustien ja valkoisten tasa-arvotaistelun epäsuhdan. Etelävaltiot eivät olleet vielä valmiita luopumaan valkoisten herruudesta. Isänsä Atticuksen mielipiteet olivat aina olleet Jean Louiselle tärkeitä, mutta hän tuli huomaamaan, että poliittisesti hän ja isä olivat eri puolilla pöytää. Kaikki taivaan linnut oli erittäin valveutunut ja sen voi jopa liittää tämän päivän Euroopassa käytäviin maahanmuuttajakeskusteluihin ihmisarvoista ja perustuslaista sekä moraalisista pohdinnoista oikeudenmukaisuudesta. Kirjassa käytiin vauhdikasta dialogia puolesta ja vastaan. Mieleenkiintoinen 50-luvun kirja ajalta, jolloin poliittinen kuohunta oli jo alkanut, suosittelen. ****

Harper Lee, Kaikki taivaan linnut
suom. Kristiina Drews
Gummerus 2015
s. 286
Go Set a Watchman


14 kommenttia:

  1. Hyvä postaus.

    Olen lukenut kirjan ja postaan siitä sitten joskus.

    Minusta tätä voi verrata Euroopan keskusteluun, mutta minä olen verrannut tätä ja aiempaan teosta nimeenomaan tilanteeseen USA:ssa nyt, nyt tarkoittaa siis tiedotusvälineiden raportoimasta tilanteesta.

    Tasa-arvon ideaaliin ei varmasti koskaan päästä, mutta sitä pitää minusta tavoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :)
      Tämä on jälleen kirja, jonka haluaisin hyllyyni ja lukea joskus uudelleen, aika nopsasti, sillä siinä oli tätä yhteiskunnallista pohdintaa niin paljon, josta olen kiinnostunut.

      Poliittinen kuohunta oli päällä jo tuolloin, mutta eiihän se siitä ole rauhoittunut, huolimatta siitä, että kansakunnalla on musta presidentti. Kauheuksia kuulee mustien oikeuksista ja mm. vankiloissa on suurin osa mustia. Kiinnostuksella odotan postaustasi ja ajatuksiasi nykyamerikan tilasta.
      Yhdysvalloista tulee todella vähän tietoa suomalaisessa mediassa, joten täytyy turvautua ulkomaisiin uutispalveluihin. Suomi on sellainen lintukoto ja siksi uutisointi pitäisi uusia kokonaan.

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitat tässä Scoutin lapsuusmuistoista ja hänen suhteestaan muun muassa tuohon ah niin sovinnaiseen tätiinsä...

    Pidin tästä kirjasta todella paljon. Luen tämän varmasti uudellenkin, yhdessä Kuin surmaisi satakielen -teoksen kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :)
      Näistä kirjoista voisi ottaa minkä näkökulman tahansa, sillä kirja sisälsi aika paljon eri teemoja. Rotukeskustelut oli yksi vallitseva molemmissa kirjoissa, mustien oikeudet. Historiallinen näkökulma ja toisaalta perhearvot ja -suhteet. Tietysti myös rakkaus ja ystävyys.

      Minäkin pidin näistä kirjoista, mutta ensimmäinen Kuin surmaisi satakielen oli parempi. Kaikki taivaan linnut oli alussa jopa ylihumoristinen, mutta onneksi siitä löytyi tämä vakavampikin puoli kuten ensimmäisessä kirjassa.

      Poista
  3. Kiinnostava esittely. Olen nyt jostakin käsittänyt (voisitko valaista, olenko väärässä), että tässä teoksessa Atticus on rasisti. Jos näin on, tämä tulee olemaan minulle kova pala, ehkä en edes voi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä valaise, vaan saat itse lukea. Uskon, että pidät kirjasta. Scout on päähenkilö ja Atticus sivuhenkilö.
      Mutta näissä kummassakin kirjassa esiintyy rasismia, joka on tuolle ajalle tyypillistä.
      Olihan suomalaisetkin natsien ystäviä sota-aikana. Moni nainen lähti natsin matkaan ja jäi sille tielleen tai teki lapsia ja nyt sitten elävät sulassa sovussa muiden keskellä. Hyvän ja pahan vertailu on aina hyväksi. Ihmiset tekevät virheitä, jokainen.

      Poista
    2. Mutta mutta mutta kun Atticus on mulle melkein Martin Luther Kingin kirjallinen vastine. En vaan kestäisi pettyä häneen, kun alkaa jo olla plakkarissa melkoinen määrä ihan henk.koht. osaksi tullutta rasismia.

      Poista
    3. Sen verran voin kertoa, että Scout pettyi isäänsä ja esitti aikamoista draamagueenia, mutta leppyi aika oudolla tavalla, erään toisen henkilön avulla, mutta jota itse en hyväksy. Sitten juotiin jälleen viskiä ja silleen...päätä itse tuon aikakauden rasismin varjossa oliko Atticus rasisti vai ei.
      Henk.koht.rasismi kuulostaa pahalta. Yleensä ihmisten kiusaaminen ja varsinkin kaikenlainen henkinen ja fyysinen väkivalta on paha juttu.
      Vaikka Yhdysvalloissa on musta presidentti, silti siellä on todella paha rasismiongelma.

      Poista
  4. Olin ajatellut jättää tämän väliin, mutta tuo Dill herätti mielenkiintoni.Ehkä sittenkin on luettava jossain vaiheessa. En nyt vain haluaisi tuota aihetta heti perään. Mutta tuo Capote...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dill on hyvä tyyppi ja hänet tavattiin jo ensimmäisessä kirjassa. Luinpa jostakin, että Capote auttoi ensimmäisen kirjan kanssa Harper Leetä, ehkäpä hän on auttanut myös tämän toisen kirjan kanssa...
      Voi olla liian rankkaa lukea lyhyen ajan sisällä rotusyrjinnästä, mutta luet sitten kun pystyt.

      Poista
  5. Hmm, lähden lukemaan tätä lähes suuremmalla mielenkiinnolla kuin klassikkoesikoistaan. Kirja tuli tänään minulle. Mielenkiintoistahan tietenkin on, että tietyllä tapaa keskustelemme vielä tänäkin aikana samoista aiheista ja kenties mietimme Scoutin lailla mitä minkin ajatuksen takana on... No paremmin sitten kun olen lukenut kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sain klassikkoesikoisen käsiini, tiesin, että se on erittäin hyvä kirja, ja lukeminen oli todella helppoa. Tämä uusi jännitti, koska ensimmäinen oli todella hieno kirja. Kirjat ovat aika lailla erilaisia. Scout on aikuinen ja kirjan näkökulma on aikuisen näkökulma. Edellisessä maailmaa katseltiin lapsen silmin.
      Teknologia kulkee ihmisen edellä, sillä tietynlaista taantumista näen ihmisten ajatuksissa ja käytösmalleissa, niin Suomessa, Euroopan maissa, itäisessä naapurimaassa, Yhdysvalloissa, arabimaissa ym.
      samat aiheet ovat tapetilla nykyisin, mutta aika ikävällä tavalla.

      Poista
  6. Mai, sait minulta kesähaasteen, täällä : '
    http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/08/kesahaaste.html

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :) Käyn kurkkaamassa mitä olet keksinyt kesähaasteeseen :)

      Poista