Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Satakielen kuolema

"Olipa kerran kaksi sisarta", hän aloittaa selkeästi - kuin lausuisi runoa. "Kaksi sisarta, joilla kummallakin oli niin kaunis lauluääni, että satakielen oli vaiettava, kun he lauloivat. Toinen sisar lauloi ensin keisarille ja syöksi samalla lukuisia ihmisiä turmioon. Tämä harmitti toista sisarta, joka alkoi myös laulaa."

Tanskalainen kirjailijapari Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis ovat jatkaneet Nina Borg-sarjaansa dekkarilla Satakielen kuolema. Sarjassa on ilmestynyt jo neljäskin dekkari, joten valitettavasti joudun odottamaan vuoden seuraavaa suomennosta. Sarja on erittäin korkealaatuinen dekkarisarja. Kirjan kuvioissa näkyy myöskin Ukraina ja vanha venäläisyys, johon yritettiin ujuttaa uutta Neuvostoliittoa, kommunismia, kolhooseja, tasa-arvoa, mutta aika oli 1934-1935 ja liian aikaista uudelle aikakaudelle. Muutosvastarinta oli kova. Kirjan satakieli oli venäläisperheen tyttö. Perheessä oli kaksi tyttöä, jotka lauloivat itsensä ihmisten sydämiin, mutta toinen lauloi paremmin. Näiden tyttöjen tarina oli yksi kirjan kantavimmista voimista, joka aiheutti paljon pahaa ihmisille, jotka tiesivät heistä, sillä he eivät halunneet salaisuuksiensa tulevan julkisuuteen.

"Voi pikkuista", hän vain sanoi, istuutui lapsen viereen ja veti tämän itseään vasten. Rinan luottamus aikuisten maailmaan oli vain ohut pintakerros, ja pelko lymyili hyvinäkin päivinä sen alla kuin ikirouta. Nyt hauras luottamus oli murentunut kokonaan. Hento ruumis ei halunnut kontaktia, se vain anatautui Ninan liikuteltavaksi.

Rina oli Natasan 8-vuotias tyttö. Hänen ukrainalainen äitinsä oli pakomatkalla kotimaastaan, sillä hänen toimittajamiehensä oli astunut korkea-arvoisten henkilöiden varpaiden päälle ja tapettu. Tanskassa hän tapasi paikallisen miehen, joka kustansi elämisen, mutta maksu oli lopulta liian korkea ja Natasha joutui vankilaan. Rina oli sijoitettuna maahanmuuttajille tarkoitetussa asuntolassa, parakeissa. Ukrainasta tuli pari poliisia kuulustelemaan Natasaa, mutta kun Natasa näki heidät, hän karkasi.

Ninalla ei luultavasti ollut aavistustakaan siitä, että Søren oli yrittänyt jutun jälkimainingeissa suojella häntä ja hänen jokseenkin laitonta verkostoaan. Verkosto tarjosi lääkärinhoitoa, majoitusta ja muita välttämättömyyksiä paperittomille maahanmuuttajille ja muille laitapuolen kulkijoille, joihin Nina kumppaneineen suhtautui Sørenin mielestä joskus hiukan liian hyväuskoisesti. Mutta hitto vieköön... ei ihmistä pitäisi rangaista siitä, että he tarjosivat humanitaarista apua.

Nina on ammatiltaan sairaanhoitaja ja hän on todella kunnianhimoinen ja sisukas auttamispyrkimyksissään, jopa oman terveytensä kustannuksella. Hän on eronnut edellisen kirjan jälkeen miehestään ja heidän kaksi lastaan asuvat isänsä luona. Isä ei halua lasten olevan äitinsä kanssa tekemisissä niin kauan, kun hän tekee auttamistyötään. Edellisten kirjojen jälkeen on jo selvinnyt, että maahanmuuttajien vanavedessä kulkee rikollisuus. Ninan ex-mies ei halua rikollisia lastensa lähelle. Jos Nina on lähellä, ovat rikollisetkin lähellä.

Nina Borg-sarja jatkuu edellisestä kirjasta, joten suosittelen aloittamaan lukemisen Poika matkalaukussa - dekkarista, joka voitti Vuoden paras tanskalainen dekkari-palkinnon. Kirja kertoi surullisen lapsikauppatarinan. Kysyntä aiheuttaa myyntiä, joten kuka on loppujen lopuksi pahin rikollinen, kun yksinhuoltajaäidin lapsi varastetaan ja myydään tanskalaiseen perheeseen. Kirjailijakaksikon seuraava Nina Borg-dekkari oli Hiljainen huomaamaton murha, joka pureutui romaneihin ja heidän asuinoloihinsa. Romanit maksoivat maltaita päästäkseen Tanskaan ja he joutuivat asumaan likaisessa, haisevassa, ihmisille vaarallisessa autokorjaamossa ja pakoilemaan poliisia. Lisäksi joku oli tuonut mukanaan säteilevän pommin, jonka avulla aikoi rikastua.

Natasan ja Rinan tarina jäi auki, kuten se on ollut auki koko kirjasarjan. Nina on väsynyt auttamistyöhönsä ja autettaviinsa, hän on väsynyt siihen, että ei voi elää normaalielämää ja olemaan läsnä lastensa elämässä. Seuraava dekkari tuo ilmeisesti esille jotakin uutta Ninan elämässä, ehkä yksityiselämä tuo hänelle joitain onnenmurusia, sillä hän jos kuka on ansainnut onnea. Satakielen kuolema on vauhdikas tarina, josta ei puutu väkivaltaisia tilanteita. Alussa en ymmärtänyt kaukaisen historian yhtymäkohtia nykyisyyteen, mutta se tuli kyllä selväksi loppukahinoinnissa.  Kaaberbøl ja  Friis tekevät loistavaa yhteistyötä Nina Borg-sarjassa. 

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis, Satakielen kuolema ****

suom. Aino Ahonen

Siltala 2015

s. 377

Nattergalens død 2011

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Iloisen apinan bloggaus