sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesähaaste







Sain Kaisa Reettalta Kirjoista ja muista kertomuksista-blogista kesäisen haasteen pari viikkoa sitten. Elokuu uhkaa saavuttaa syyskuun ja minä vain nautiskelen helteistä... onhan ne kestäneet koko elokuun ajan. Kivasti kesä on mennyt. Kuvasta näkee mitä olen puuhannut. Meillä on kesäsaaressa iso piha, jonka nurmikonleikkuu on minun puuhastelua. Harava nojaileekin siinä villiomenapuuhun minun takana. Kuvassa on ilta ja käytän hyväkseni auringon viimeisiä säteitä lukupuuhiin. Saaressa ei aurinkoisena päivänä ehdi juuri lukemaan. Huom. kumisaappaat, joita ilman en uskalla saapastella, sillä ilman niitä on varma juttu, että käärme luikertelee vastaan. Tänä kesänä en ole saaressa nähnyt käärmeitä, mutta pari kappaletta eksyi meidän kotipihalle...iik!!!! Enhän minä kilju vaan tömistelen maata. Luonnossa liikkuessa oppii huomioimaan eläimet, linnut ja muut öttiäiset.

1.  Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Kukaan ei taatusti tiedä, että olen ollut vuoden patologian laitoksella töissä. Ihan mukavaa ja suht siistiä sisähommaa. Yksi asia oli mitä en alkuun pystynyt tekemään, mutta huomaan, että aika tekee tehtävänsä ja pystyin myös siihen hommaan. En kerro, koska se koskee lapsia. Kuolleita lapsia. Ikinä en mennyt ruumiinavaukseen mukaan, ainakaan sellaiseen aikuisen ihmisen. Tässä tämä kaikki jännitys, jonka suostun paljastamaan, ettei teillä mene yöunet. Aiheesta saisi aikamoisen jännärin aikaiseksi. Patologiahan houkutteli kaikenlaisia rosvoja yöaikaan, havittelivat niitä haisevia litkuja. Yksi hupaisa luku oli patologit. Kun olin jo lopettanut siellä työt, johtajaksi tuli lääkäri, joka pian katosi. Auto löytyi Ruotsista. Mies löytyi loppujen lopuksi jostakin lähettyviltä metsästä, tietysti kuolleena. Tämä on siis faktaa.

2.  Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

No kyllähän ne, jotka jotakin ajattelevat kommentoivat ja toivonkin kommentteja, sillä sitähän tämä kirjabloggaaminen on, kerromme mitä mieltä olemme jostakin kirjasta, arvostelemme uusia kirjoja, tuomme esille vanhempia kirjoja. Jokaisella on omat mieltymyksensä. Olen aika utelias kirjojen suhteen, ja luen laajalla maulla. Joskus tulee ihan sellainen fiilis, että nyt on pakko lukea dekkari tai nyt tarvitaan tunne-elämää varten rakkautta ja romantiikka, toisinaan surullisia kirjoja, jotta kyyneleet saavat lainehtia ja sitten se yhteiskunnallinen sanoma, jota yleensä etsin kirjasta kuin kirjasta... höpsistä vaan en lasten kirjoista :) On sillä väliä ja tykkään kaikista Kirjasähkökäyrän lukijoista, iso hali teille kaikille :)

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Aika lailla, sillä enhän minä elävässä elämässä ehdi istumaan tietokoneella näin tiiviisti. Olen ennemmin ulkona puuhastelemassa. Blogiminä ei sano ääneen mitään, mutta reaaliminä puhuu työkseen, joten vuorovaikutus on aivan erilaista.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Arkinen tilannekomiikka, stand up-komiikka, farssit ja hauskat kesänäytelmät, ihanat hauskat lapset, Fingerpori-sarjakuvat. Olen huomannut, että Fingerpori on jäänyt päälle ja kuulen sitä arkielämässä päivittäin ja nauraa hihittelen. 

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Luovuus on arkea ja juhlaa
jokapäiväistä työtä
luovuutta ei koskaan liikaa tuhlaa
ilo tulee sen myötä.

6.  Ketä läheistäsi ihailet?

Meidän Ozzya. Siinä on sitten symppis koira, oikein halihalipehmokoira :)

7.  Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

No voisihan sitä olla nuori, kaunis ja rikas, ehkä prinsessa tai kirjailija. Näistä nyt onnistuu enää tuo kirjailija-tyyppi. En ärsyynny herkästi, oliskohan se mikä minua ärsyttää.

8.  Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Lapsirakas, koirarakas, luontorakas... siinä kolme tärkeintä :)

9.  Mikä sinusta tulee isona?

Ei minusta tule isoa, sillä olen aika pienikokoinen. Joku on sanonut jopa miniatyyrikokoiseksi :)

10.  Uskotko onnellisiin loppuihin?

Riippuu kirjasta, tarinasta, elämänkohtalosta. Aika ikävältä näyttää tällä hetkellä syyrialaisilla pakolaisilla. Jes, minä sain tännekin lisättyä hieman maailmanpolttavaa politiikkaa. En siis ole poliitikko, mutta ihmisten hätä on lähellä sydäntäni. En siis usko aina onnellisiin loppuihin ja kuolemakin voi olla aika kivuliasta.

Näihin maisemiin jaksan uppoutua aina vain :)
Terveisin Mai :)

10 kommenttia:

  1. Ihana oli lukea vastaauksiasi, ja oppia taas tuntemaan sinua vähän paremmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista :)
      Taidan uppoutua täällä blogissa noihin kirjoihin ja tämmöttis seurustelupuoli jää sitte vähäisemmäksi :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Tämän patologiatyövuoden muistin, kun luin kirjan Kun pimeys peittää maan. Joka paikkaan sitä pistääkin uteliaan nenänsä ;)

      Poista
  3. Kiitos Mai,
    monissa elokuvissa olisi kiva olla onnellinen loppu :) ja syyrialaisille pakolaisille toivoisin myös onnellisia loppuja, ihan jokikiselle.
    & koirat ON. ihania.
    Aurinkoista maanantaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elämän krestomatia. Viime vuonna järkytyin yhden kirjan lopusta. Se oli niin kauheaa, kun sana sanalta tiesin, että kirjan päähenkilö kuolee. Päähenkilö oli vielä lempparisarjani päähenkilö. Näin on käynyt joskus ennenkin ja minun on oikeasti pitänyt tehdä surutyötä näiden kuolleiden kirjahenkilöiden vuoksi.
      Koirat, ihanuuksia :)
      Aurinkoa sinullekin :)

      Poista
  4. Tuo patologin katoamisjuttu kuulostaa karmaisevalta, hui. Mutta mielenkiintoinen ja lämminhenkinen postaus, samanmoisen kuvan olen saanut sinusta kirjapostaustesi rivien välistäkin. Aurinkoista viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihi nainen, niin sinustakin heijastuu mielenkiintoinen ja ihmisläheinen ja maailman asioista kiinnostunut persoona.
      Voi, minulla olisi vaikka minkälaisia juttuja tuolta vuodelta. Tuo patologin katoamisjuttu ei ole ainoa Suomessa, vaan Rovaniemellä katosi myös patologi. Rouva oli pistänyt hieman insuliinia, sairaanhoitaja kun oli. Mies löytyi kotipihan kukkapenkistä. Aika kylmäverinen murhaajatar. Jari Tervo on ottanut tämän tositapauksen Revontultentien yhdeksi juoneksi. Siinä hänen äitinsä seurusteli tämän patologin kanssa ja rouva yllätti. Jarin äiti oli sitten sängyn alla piilossa murhan tapahtuessa.
      No huh kyllä tätä aurinkoa on piisannutkin ;)

      Poista
  5. Huu, patologiaa. Kylläpä kirjabloggaajan elämään voi mahtua kaikenlaista hurjaa.

    Oli mukavaa lukea vastauksiasi, niissä oli semmoinen lämmin pilke rivien välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :)
      Nyt niitä muistoja oikein tulvii tuolta vuodelta. Meille tuli töihin uusi nuori patologimies. Olin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan päivän töissä leikepöydän ääressä, en kerro mitä hän leikkeli. Pöytä oli terästä ja minä sain pieniä sähköiskuja koko ajan. Yks kaks tämä patologi sanoi, että oletko sinä vaaka. Hän oli itse vaaka ja sai kuulema koko ajan sähköiskuja. Olen vaaka. Näin ne intuitiot pelasi. Se oli kyllä hauska tyyppi muutenkin ja yhteisinä työpäivinä oli lystiä :)

      Poista