Onneli on minun paras ystäväni. Ja minä olen Onnelin paras ystävä. Me olemme melkein yhtä vanhoja ja asumme samassa kaupungissa ja käymme samaa koulua. Ja tietenkin olemme samalla luokalla myös. Koulussa me toisiimme tutustuimmekin. Heti ensimmäisenä koulupäivänä. Ja siitä lähtien me olemme olleet parhaat ystävät. Siitä on nyt jo kokonainen vuosi.
Marjatta Kurenniemen (1918-2004) Onneli ja Anneli kuuluivat lapsuuteni ensimmäisiin kirjoihin, joita luin, kirjoja on kuusi. Ja sarjan kirjoja olen lukenut kymmenille lapsille ja aina ne kiinnostavat kuuntelijoita. Kirja herättää ihania muistoja alkuperäisen kuvituksen avulla, jonka teki graafikko Maija Karma (1914-1999). Nyt kun kirjoista on tehty elokuvia, kuuntelijat ovat todella innokkaita seuraamaan tyttöjen elämää. Onnelin ja Annelin talon tyttöjen maailmaan on helppo samaistua, sillä tytöt ovat 7v. vanhoja ja edessä on ensimmäinen kesäloma koulusta. Kumpikin tyttö tuntee itsensä ulkopuoliseksi, sillä kummankaan vanhemmat eivät huomaa tyttöjen olemassaoloa. Onnelin perheessä on niin paljon lapsia, että kukaan ei huomaa, jos yksi puuttuu paikalta ja Annelin vanhemmat olivat eronneet ja isä luuli, että Anneli oli äidin luona ja äiti luuli, että Anneli oli isän luona. Onneksi kirjan sadunomaiseen maailmaan kuului, että tytöistä piti huolen rouva Ruusupuu, joka myi tytöille sopivan talon, jossa he viettivät koko kesäloman.
Talomme sijaitsi Ruusukujalla korttelin keskimmäisenä. Kumpaisellakin puolella oli talo, mutta koska pihaamme ympäröi korkea aita, emme tienneet naapureistamme mitään. Joskus mietimme, minkälaisia he mahtoivat olla.
Onnelin ja Annelin talon toisella puolella asuivat siskokset Tingelstiina ja Tangelstiina ja Onneli ja Anneli ystävystyivät nopeasti näiden ystävällisten ja erikoisten siskosten kanssa ja vierailivat toistensa luona. Siskokset kasvattivat yllätyksellisiä juttuja, mutta niistä voi lukea tarkemmin kirjoista. Siskosten pihalla nimittäin astuttiin todelliseen fantasiamaailmaan. Onnelin ja Annelin talon toisella puolen sitävastoin asui vihainen nainen, joka vihasi pikkutyttöjä, joten kaikenlaisia naapureita sitä on olemassa myös kirjojen sivuilla. Kirjaa ei kannata jättää lukematta sen vuoksi, eikä myöskään siksi, että kirjassa on epämääräinen varas ja poliisilla on pyssy, vaan kaikki selviää lopuksi ja kirjassa on onnellinen loppu, kuten lastenkirjoissa pitääkin olla.
Sillä jo ajat sitten olimme huomanneet, että Ruusukuja ei ollut mikään tavallinen katu ja Ruusukujan talot eivät olleet mitään tavallisia taloja. Eivätkä naapurimme olleet mitään tavallisia naapureita. Mutta me kaksi, Onneli ja minä, olimme ihan tavallisia pikku tyttöjä. Vähän onnellisempia vain. *****
Marjatta Kurenniemi, Onnelin ja Annelin talo
kuvitus Maija Karman oikeudenomistajat ja WSOY 2013
Marjatta Kurenniemen oikeudenomistajat ja WSOY 2013
s. 95 + elokuvaliite kuvineen s. 14
ensimmäinen julkaisuvuosi 1966
Osallistun kirjalla Marikan Seitsämännen taiteen tarinat-lukuhaasteeseen. Kirjassa on elokuvakannet, elokuvaliite ja kirjasta on tehty elokuva.
Sallan bloggaus
Kirsin bloggaus
Isosti onnea 700-postauksen rajapyykille, jolle toivottavasti paljon jatkoa seuraa! Kurenniemi + Karma+ onnellinen loppu: ihanaa nostalgiaa herättäviä, voi noita lapsuuden Ruusukujia...
VastaaPoistaKiitos Takkutukka :) Nämä ovat niin ihania ja opettavaisia kirjoja. Lapset siivoavat ja ovat omatoimisia. Nykyäänhän puhutaan paljon uusavuttomista nuorista aikuisista, joille on ns. passattu kaikki valmiiksi kotona ja koulussa esim. perunoiden kuoriminen ei onnistu, joten ei keitetä sitten perunoita.
PoistaTässä kirjassa tytöt lakaisevat innokkaasti. Olen huomannut tuolla kasvatusmaailmassa, että lapset tekevät juuri siivoushommia kaikkein innokkaimmin ja alkavat jo kysellä vähän ajan päästä, että saanko minä siivota. Pojat ja tytöt yhtä innokkaina :)
Onnittelut myös blogisi onnistuneesta, raikasilmeisestä ja selkeästä uudistamisesta; kerrassaan mukavailmeinen ja -lukuinen ulkoasu!! Curling-vanhemmuus on itseään vastaan kääntyvä asenne ja huono palvelus jälkikasvulle. Lapset ovat tosiaan luonnostaan tekeväisiä ja avuliaita, kunhan maltamme antaa heille siihen mahdollisuuden. Täälläkin tiskikone tyhjenee vauhdilla ja aseet kilisevät lokeroihinsa sekä päivällispöydän astiat liitävät lennossa keittiöön (eikä ole kuin yksi ainukainen kakkulautanen kuormasta säläntänyt palasiksi) ja siitä viis, kun yhdessä touhutaan. Mainiota alkanutta, lauhempaa viikkoa:)
PoistaMukavaa, että annat lapsille mahdollisuuksia kotitöihin. Yleensä kyselen lapsilta, että mitä kotitöitä ne tekevät tai joutuvat tekemään, mutta harva joutuu niitä sitten tekemään. Yksikin poika sanoi alkuun, että lakaiseminen on tyttöjen hommaa. No vähän ajan päästä oli innokkaasti siivoamassa, kun huomasi, että kaverit siivosivat. Yleensä siivoamisesta ei tarvitse vähän ajan päästä puhua mitään, kun kaikki oppivat sen.
PoistaSiivoillaan ja mukavaa talviviikkoa sinulle :)
Onneli ja Anneli ovat tuntemattomia minulle, mutta Marjatta Kurennimei on tuttu ja hyvä kääntäjä. Kirjasähkökäyrä sen sijaan on kaikesta tunnetuin, olen lukenut yli puolet postauksistasi, ja toivotaan että blogi jatkaa ja voi hyvin :)
VastaaPoistaKiitos Jokke, suosittelen vierailuja blogiisi aina kun mahdollista :)
PoistaOlen nyt huomannut vuodenvaihteessa muutaman blogin katoamisen ja lopettamisilmoituksen, mutta en itse ole vielä väsynyt tähän puuhaan. Mahtavia kirjoja julkaistaan koko ajan. Koko ajan saa miettiä, että mihin kirjoihin on aikaa. Tänä vuonna päätin vähentää haasteita, joten voin itse päättää mitä genreä luen :)
Minäkin olen surrut, että "avainblogeja" on kuihtunut. Bloggaamisen raskaus on itsestä kiinni. Haasteet ovat mukavia, mutta liian moneen ei kannata osallistua.
PoistaMinustakin haasteet ovat mukavia, mutta minä innostun liian herkästi niistä ja etsin sitten kirjoja liikaa haasteiden mukaan. Nuo lyhyet maratonit/haasteet ja Marikan elokuva/kirjahaaste plus Suketuksen Kansojen juurilla ovat sitten tämän vuoden ainoat, mutta vannomaan en tietysti lähde :)
PoistaOnnellissa ja Annelissa on taikaa, sillä nämä kirjat todella vetoavat sukupolvesta toiseen. Meidän viisivuotias ihastui heihin ennen kuin tiesi elokuvista. Ja elokuva oli sitten hänelle mahtava yllätys. :)
VastaaPoistaOnneli ja Anneli ovat ajattomia ja kestävät hyvin vuodesta toiseen. Kuvituskin on niin moderni ja lapset tykkäävät. Elokuvat pitäisi vielä nähdä :)
PoistaOnnittelut komeasta postausmäärästä! Täällähän onkin ihan erinäköistä tänään. Mukava uusi look. :) Onneli ja Anneli ovat minulta menneet lapsena ja aikuisena täysin ohi, mutta kirja kuulostaa todella viehättävältä. Taitaa olla sellainen, että voipi myös aikuisena tutustua? Kirjan leffakansi on ihanan pirteä ja iloinen.
VastaaPoistaKiitos Marika :)
PoistaTämä minun blogi alkoi näyttää niin väsähtäneeltä, että olen juuri tänään harjoitellut tämän uuden blogin tekemistä, vielä harjoitellaan. Tuo musta palkki tuossa ylhäällä on ongelmana. Erjan lukupäiväkirjassa se oli muutettu, mutta me ei päästä siihen käsiksi.
Sivupalkin sisällöt on vielä tekemättä uusiksi. Tämä on sellaista mukavaa aivojumppaa välillä, kun joutuu miettimään tuota koodaamista.
Tottakai Onneli ja Anneli ovat aikuisillekin sopivia, ainakin minulle :)
Ja kansikuvat ovat niin riemullisia. Toinen kirja, josta on tehty elokuva on tulossa postaukseen. Nämä kirjat lähtevät 7 vuotta täyttävälle tytölle ja ne elokuvat pitäisi löytää jostakin.
Sinulle on blogissani viiden kirjan haaste :) http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html
PoistaHuomasin blogissasi haasteen ja tietysti otan sen vastaan. Nämä lyhyet haasteet ovat kivoja :)
PoistaMinä en ole lukenut Onnelia ja Annelia,ihan nolottaa. Pitäisi korjata tämä puute. Mutta tänään olen päättänyt sivistää lastani Vinskillä!
VastaaPoista