Kaupungin yllä lepäsi epätodellinen tunnelma. Elämä kuin uni, ääriviivaton kangastus. Taas tuo sana, miksiköhän se palasi mieleen kerran toisensa jälkeen. Sitten hän muisti Konnin. Tämä oli kirjoittanut hänelle helmikuussa Turusta, missä asui ja missä Arizona oli värvätty soittamaan Hamburger Börsissä koko talveksi. Hän oli kertonut uusista lauluista jotka oli säveltänyt, yhden nimi oli nimenomaan Kangastus.
Kjell Westön teoksen Kangastus 38 toinen päähenkilö on rouva Matilda Wiik, joka siirtyi asianajotoimisto Thunen konttoristiksi pitkäaikaisesta työsuhteesta huolintayritys Hoffman & Laurénilta.
Rouva Wiik oli nopeaälyinen.
Ja pätevä.
Mutta silti palkollinen. Oli käytettävissä. Suoritti asioita Thunen puolesta. Siinä kaikki.
Kangastus 38 teos on kahden erilaisista oloista tulleen ihmisen ajatusten vuoropuhelu. Kirja on historiallinen teos ja sijoittuu 1930-luvulle. Matilda haluaa salata taustansa Thunelta, sillä tausta voi vaikuttaa työsuhteen saamiseen ja jatkumiseen. Suomenruotsalaisen Thunen tuttavapiiri on ruotsinkielinen ja he ovat kaikki rikkaita. Kirjan kuvioissa on vahvasti esillä saksalaisten politiikka ja ajatukset, jotka olivat jo saaneet jalansijaa Suomessakin, sillä Suomihan oli Saksan ystävä. Juutalaiskysymys oli kovasti esillä. Thunen ystäväpiiriin kuului yksi juutalainen, joka yritti tuoda esille Saksan juutalaisvastaisuutta. Ainoastaan Thune otti vakavasti ystävänsä puheet ja toi niitä esille sanomalehtiartikkeleissa, joita kirjoitti Huvudstadspladetiin. Thunen ystäväpiiriin kuului myös henkilö, jota Matilda pelkäsi ja oli pelännyt tätä nuoruudesta asti.
Jos ensimmäinen tapaaminen olisi päätynyt filmille, Matilda ajatteli jälkeenpäin, niin kohtaus leikattaisiin pois koska se oli niin tylsä.
Matilda eli yksin. Hänen vanhempansa olivat kuolleet, isä junan alle ja äiti teloitettuna maanpetoksesta. Äiti oli lähtenyt Tampereelle tekemään punaisille ruokaa ja jättänyt 16-vuotiaan Matildan huolehtimaan pikkuveljestään. Nälkä ei paljon armoa antanut, mutta sen nälän vuoksi Matilda vietiin vankileirille. Matilda oli salannut vankileirin tapahtumat, mutta nyt se oli siinä hänen edessään. Pahin vastustaja, vankileiriöiden hirviömäinen painajaisolento.
Olitteko te... vankina?
Sananvalinta oli Matildalle tuttu. Kukaan valkoinen ei ollut koskaan ennen kysellyt niin laajasti hänen elämästään. Mutta hän oli istunut vähäarvoisena sihteerinä tai konttoristina, ollut kuin varjo-olento kabineteissa, joissa upseerit ja suojeluskuntalaiset olivat puhuneet sodasta ja sodan jälkeisestä kesästä. Ja hän tiesi, että edes Thunen tapaiset hyvää tarkoittavat miehet eivät päästäneet suustaan sellaisia sanoja kuin rangaistusleiri tai kuolemanleiri, ei varsinkaan nyt kun ihmisiä oli alettu teljetä leireihin siellä sun täällä.
Myös Thunen kaltaiset hyvät ihmiset halusivat unohtaa että leirejä oli ollutkaan.
Kjell Westö on noussut upeilla kirjoillaan Suomen tähtikirjailijoiden joukkoon. Hän sai Finlandiapalkinnon vuonna 2006 kirjasta Missä kuljimme kerran. Kangastus 38:n vahvuudet ovat historialliset tapahtumat, jotka nousevat kirjojen kipupisteiksi. Ihmiset ovat pahoja toisilleen, joka on koettu suomalaisten taistellessa oman maan kansalaisia vastaan kansalaissodassa vuonna 1918. Tämän sodan voittajat, valkoiset, pidättivät punikeiksi haukuttuja punaisia vankileireille ja kiduttivat sekä teloittivat heitä. Viimeiset pääsivät vankileireiltä vapaiksi vuonna 1927. Kjell Westö ei anna meidän unohtaa kyseisiä tapahtumia, vaan nostaa kirjan tarinaksi köyhän tytön kokemukset vankileirillä ja sen seuraukset myöhemmässä elämässä. Hieno ja tunteitaherättävä teos, joka palkittiin vuonna 2014 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla.
Että ihmisen haluun tehdä hyvää vaikuttaa voimakkaimmin huono omatunto siitä pahasta, minkä hän on aiemmin elämässään tehnyt. *****
Kjell Westö, Kangastus 38
suom. Liisa Ryömä
Otava 2013
s. 330
Hägring 38
Osallistun kirjalla Marikan Seitsämännen taiteen tarinat-lukuhaasteeseen. Kirjan päähenkilö Matilda harrasti elokuvia ja kävi ahkerasti elokuvissa. Kirjassa mainitaan mm. Jääkärin morsian, Juurakon Hulda ja Niskavuoren naiset. Lisäksi kirjan kansikuvassa on Elokuva-Aitta-lehti ja Matilda käy mm. seuraamassa elokuvan tekemistä, jossa Ansa Ikonen ja Tauno Palo näyttelivät.
Kirjasta ovat bloganneet mm. Elina, Sara, Kirsi, Liisa, Anneli, Amma, Niina T., Mari A, Kaisa V., Kirjasfääri, Kaisa, Joana, Katri, Lukuneuvoja, Jokke, Arja, ja Anni
Hyvä bloggaus. Tämän luin aikanani ruotsiksi. Kiinnitin huomiota silloin yhteen pikku asiaan, jota en muistaakseni kirjoittanut bloggaukseen. Ansa Ikosella "ei ollut filmiä" 1938. Jumalan tuomio ilmestyi 1939, jossa myös Tauno Palo. En ole nähnyt filmiä, joten en tiedä kuvauspaikoista. Minulle tuli tämä mieleen vasta myöhemmin, enkä löytänyt ruotsalaisesta kirjasta enää kohtausta ... SF-paraati on ilmestynyt wikipedian mukaan 1940 ja kuvattu 1939.
VastaaPoistaKiitos Jokke :)Huomasin, että luit sen ruotsinkielellä.
PoistaKirjailija kertoo kirjan lopussa, että Kangastus-savelmän sävelsi Kauko Käyhkö ja levytti Dallapé vuonna 1940. Kirjailija kertoo myös tästä elokuvakohtauksesta, jota kuvattiin ulkona ja Ansa Ikonen lauloi kioskiluukulla, se kuvattiin todellisuudessa vasta kesällä 1939. Kirjassa kuvattiin myös nuorta naista ohimennen, jonka Thune kohtasi kaksi kertaa ja jonka olettaisin esittävän Tove Janssonia.
Minusta on mukava, että kirjoihin lisätään historiallisia tapahtumia, myös viihteellisiä. Tosin olisi parempi, jos ne pysyisivät kirjoissakin tapahtumisvuosina. Tosin kirjan luonne muuttuisi kovasti, jos kirjan nimi olisi Kangastus 39, sillä Talvisota alkoi marraskuun viimeinen ja kesti 105 päivää ja ennen sitä toinen maailmansota alkoi elokuussa 1939 ja siihen liittyvistä toimista puhutaan jo tässä kirjassa.
Vankileirit ja niiden ottaminen jälleen käyttöön on tämän kirjan vahva sanoma sekä mitä ne aiheuttavat tavallisille ihmisille.
Kiitos Mai tästä postauksesta. Minulla on vielä Kagastus 38 luikematta! ♥♥
VastaaPoistaKiitos Aili :)
PoistaVielä ehdit tämän hienon tarinan mukaan sitten kun sinulle tulee aikaa ♥♥
Uskon, että äitini olisi pitänyt kovasti kirjasta ja sen ilmapiiristä, miljöökuvauksista ja ajankuvauksista. Westö osaa hienosti maalata kuvauskulmia kirjan kohtauksista ja olen yllättynyt miten hienosti hän kuvaa naisen olemusta. Toisinaan mieskirjailijoilla menee naiskuvaukset liioitteluksi, mutta Westö kuvaa naisia todella luonnollisesti.
Minulla on tarkoitus lukea jotain Westöltä tässä kevään kuluessa, ja olen puntaroinut olisiko se tämä vai Leijat-kirja. Enpäs huomannutkaan, että tämä kävisi myös elokuvahaasteeseeni. :) Ehkä se kallistaa vaakaa Kangastuksen puoleen, kirjan sisältö vaikuttaa muutoinkin kiintoisalta.
VastaaPoistaWestön aiemmista kirjoista on tehty ihan elokuviakin ja nyt on tulossa Lang teoksesta ruotsalainen elokuva, jonka pääosassa on Mikael Persbrandt. Ei paha.
PoistaTämä oli minun ensimmäinen kirjani Westöltä ja tykkäsin tosi paljon :) Historian havinaa :)
Olen lukenut Westöltä toistaiseksi vain tämän ja Missä kuljimme kerran ja pidän molemmista todella paljon - Westön kirjoissa on viisautta ja syvyyttä, kykyä näyttää historiallisten tapahtumien mielettömyys ja ihmismielen loputon kipuilevuus.
VastaaPoistaMinusta tuli hänen kirjojensa fani tämän kirjan luettuani. Miten jollakin on taito kirjoittaa näin upeaa tarinaa historiasta ja todella kauniisti huolimatta siitä, että aiheen sisältöhän ei loppujen lopuksi ole mikään kaunis. Aina ei ole tarpeellista kirjoittaa rajusti kauheista asioista. Jostakin syystä kaipaan tällä hetkellä kauniita kirjoja.
PoistaEhkä seuraava lukukirjani Westöltä on juuri tuo Missä kuljimme kerran tai Lang.
Pidin kirjasta myös siksi, että se ei rönsyillyt ja henkilömäärä pysyi pienenä, mutta tilanne oli jännittävä. Kuka oli Matildan pelkäämä henkilö, se pysyi loppuun asti salassa.