Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Vasta laivan tullessa lähemmäs rannikkoa sumun keskeltä alkoi erottua vuoria, jyrkkiä kalliomuodostelmia, joiden takana kohosi taas uusia pilviä. Se oli erikoinen näky: ikään kuin koko vuoristo olisi leijunut hohtavassa, valkoisessa pumpulissa.

Saksalaissyntyisen nykyisin Espanjassa asuvan Sarah Larkin historiallisen trilogian ensimmäinen osa Valkoisen pilven maa sijoittuu Uuteen-Seelantiin vuosina 1852-1877. Uudessa-Seelannissa asuva lammasparoni oli tullut hankkimaan uusia eläimiä maatilalleen Englannista ja kuinkas sattuikaan, hän iski silmänsä erään aatelistalon nuoreen tyttäreen. Lammasparonilla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia Gwyneiran suhteen, mutta hän oli korttihuijari, joka sai pelaamalla puolet Gwyneiran perheen omaisuudesta ja Gwyneiran, jonka oli määrä avioitua lammasparonin pojan kanssa. Nuori Gwyneira ei ollut moksiskaan tulevasta laivamatkastaan maapallon toiselle puolelle, mutta aviomies ei ollut sitä mitä hän toivoi. Maatilalla oli kuitenkin mies, jonka Gwyn olisi mieluummin valinnut miehekseen.

Gwyneira ei täysin ymmärtänyt, miksi tunsi olonsa oudolla tavalla tyydyttymättömäksi. Mutta ehkä se oli normaalia. Hän kyllä saisi sen vielä selville.

Samalla laivalla matkasi Uuteen-Seelantiin myöskin Helen, joka oli nähnyt ilmoituksen, jossa etsittiin sopivaa vaimoa maatilan isännälle. Helen oli ammatiltaan opettaja ja kaipasi omaa perhettä ja lapsia. Maatilan töihin tottumattomalle Helenille oli ikävä yllätys huomata miten karuihin olosuhteisiin hän joutui. Onneksi hän oli tutustunut Gwyniin kuukausien pituisella laivamatkalla, joka ratsasti hänen luokseen aina välillä. Aika kului mukavasti myös koulunpidossa, sillä Helen alkoi opettaa alkuasukkaita, maoreja, lukemaan.

Helen sai myös maorinkielisen Raamatun. Rouva Candlerilla oli niitä varastossa muutamia kappaleita. Lähetyssaarnaajat olivat tilanneet ne, mutta maorien kiinnostus oli jäänyt vähäiseksi. "Useimmathan eivät edes osaa lukea", rouva Candler sanoi. "Sitä paitsi heillä on omat jumalansa."

Helenin mukana Uuteen-Seelantiin lähetettiin orpokodin tyttöjä. Orpokoti pääsi eroon rahaavievistä lapsista ja lapsille järjestettiin työpaikat. Tyttöjen olisi pitänyt olla vähintään 13-vuotiaita, mutta ei heistä kukaan sitä ollut, nuorimmat olivat alle 8-vuotiaita. Kirjassa seurataan myös näiden tyttöjen elämää ja asettumista elämään uuteen maahan.

"Hyvä Luoja, hänhän on vasta lapsi!" rouva McLaren hämmästeli, kun Rosemary niiasi hänelle arasti. "Ja syöttääkin sinua täytyy, pikku luuviulu... 

Sarah Larkin Valkoisen pilven maa on historiallinen teos, joka sisältää kahden sukupolven tarinat. Kirjojen päähenkilöinä ovat Gwyneth ja Helen ja heidän suvut. Lisäksi tarinassa tulevat tutuiksi muutamat maoripalvelijat, mutta heidän alkuasukaselämästä ei juuri kerrota, lähinnä palvelustyöstä. Kirjan lopussa kerrotaan miten lammasparoni oli vääryydellä ja alihinnalla ostanut maorien maita, joka luultavasti oli totta joka puolella Uutta-Seelantia tuohon aikaan. Maorit eivät tienneet mihin rastinsa vetivät, kun eivät osanneet puhua ja lukea englannin kieltä. Kirja on lähinnä viihteellinen kirja, josta ei puutu tapahtumia, joten sitä oli mukava lukea. Olisin toivonut kirjaan enemmän luontokuvauksia, nyt tarina jää lähinnä tapahtuma- ja dialogipainotteiseksi. Kirjan teemoiksi nousevat ystävyys, rakkaus ja siirtomaa-ajan ihmiskohtalot maorien maassa. Kirjan nimi ja kansikuva ovat todella kauniit, joten siitä plussaa. ***+

Kirjasta tulee mieleen Jane Campionin Piano, joka sijoittui myöskin 1800-luvulle ja jossa englantilaisnainen naitettiin uusi-seelantilaiselle maanviljelijälle. Piano on yksi lempielokuvistani, joten Valkoisen pilven maan tarina oli liian läheinen monen Oscarin Pianolle, josta Campion kirjoitti kirjan elokuvan jälkeen.

Sarah Lark, Valkoisen pilven maa
suom. Sanna van Leeuwen
BAZAR 2015
s. 892
saksankielinen alkuteos Im Land der weizen Wolke 2007


Kirjasta ovat bloganneet mm. Ulla, Takkutukka, Mari A, Jonna, Jassu, Evaria ja Niina
Osallistun kirjalla Suketuksen Kansojen juurella-lukuhaasteeseen.