Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Teta Nazmiye kertoi olleensa koko Beit Darasin kaunein tyttö. Hän sanoi, että oli ollut myös pahin, joten yritin kuvitella isoäitini nuoren pahiksen kaikessa loistossa.

Nykyisin Yhdysvalloissa asuvan Susan Abulhawan juuret ulottuvat Palestiinaan, sillä hänen vanhempansa joutuivat pakolaisiksi, kun Israel valtasi kuuden päivän sodan aikana loputkin Palestiinasta. Kirjan Sininen välissä taivaan ja veden kertomus on sukutarina, jossa kyseisen sodan aikana sisarukset Nazmiye, Mariam ja Mamduh joutuivat pakenemaan pois kotoaan ja joutuivat eroon toisistaan. Nazmiye oli jo naimisissa ja oli ainut joka jäi pakolaisleiriin. Mamdouh muutti Yhdysvaltoihin, mutta yritti päästä takaisin sukunsa luokse. Mamdouh ei koskaan päässyt takaisin, mutta pakolaisleirille päätyi avustustyöntekijäksi hänen pojantyttärensä Nur.

Naiset tutkittiin vielä kerran ennen kotiinlähtöä. Alastomuus, vaatelaatikko, metallinpaljastimet, kalterit, ovet ja seinät ja hukattu aika olivat samat kuin aikaisemmin, mutta nöyryytys ei päässyt heidän sisimpäänsä. He seisoivat hiljaa itsensä sisällä, arvokkaina sydämiinsä rakentamissaan pienissä huoneissa, joissa oli muovituolit, tahrainen lasi ja rakkauslauluja. He pysyivät tuossa tilassa bussimatkan ajan, läpi tarkastuspisteiden ja hämärän tulon.

Nazmiye sai liudan poikia ennen kuin hänelle ennustettu tytär syntyi. Vanhin pojista päätyi vankilaan ja äiti kävi uskollisesti häntä tapaamassa, vaikka joutui kokemaan nöyryytyksiä vierailujen vuoksi. Äiti oli vahva ja uskoi, että poika pääsee vielä vapaaksi. Kirjan kuvioissa ennustukset ja ihmismielen liikkuminen menneisyyden ja tulevaisuuden välillä olivat minusta turhia. Kirjaa kannatteli kuitenkin sanonta toivossa on hyvä elää. Nykyisinhän tiedämme jo aika paljon Israelin ja Palestiinan välisistä konflikteista.

Olin elämäni naisten luona. Elin väreissä. Uuvahtaneen auringon punassa, purppurassa ja korallin sävyissä. Sinessä välissä veden ja taivaan.

Nazmiyen veljen kuoltua Nur oli vielä pieni tyttö, jonka elämä oli todella ikävä Yhdysvalloissa. Onneksi hänellä oli yksi aikuinen ihminen, joka auttoi ja tuki häntä elämässä eteenpäin. Oman kovan kohtalonsa vuoksi hänestä tuli lasten auttaja ja hän päätyi pakolaisleirille. Tämän kirjan tarina ei ole nimestään huolimatta kaunis. Tästä kirjasta voi lukea pakolaisuuden ja sota-alueella elämisen hyvät ja huonot puolet. Susan Abulhawa kertoo palestiinalaisten näkökulman ihmisten oikeuksiin asua omilla mailla, jotka israelilaiset valtasivat muiden maiden avustuksella. Kirja oli mielestäni aika sekava, mutta ansiokas, sillä siitä löytyi paljon tietoa. Yksistään pakolaisuudesta kertova kirja olisi riittänyt, Nurin kova lapsuus oli minulle liikaa.

Olin mukana, katselin. Nauru ja rupattelu ankkuroivat maan paikalleen, peittelivät rannan laineenreunan alle, ripustivat taivaankannen paikalleen ja kirjoivat sen kuulla ja tähdillä ja auringolla. Tämä kaikki tapahtui Gazassa. Se tapahtui Palestiinassa. Minä pysyin siellä niin kauan kuin voin. ***

Susan Abulhawa, Sininen välissä taivaan ja veden
suom. Terhi Kuusisto
LIKE 2015
s. 313

Kirjasta ovat bloganneet mm. Anneli, Krista, Mari, Norkku, Bleue, Kirjaluotsi ja Sirri