sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Anthony Doerr: Davidin uni

 
Äiti, jääkuningatar. Äidin tavaroista oli jäljellä vain kirja: W. A. Bentleyn Jääkiteet. Siinä oli tuhansia huolella tehtyjä mikrokuvia lumihiutaleista, ja jokainen kuva oli jäljennetty kahdentoista neliösentin ruudulle, valkoiset kiteet järjestetty mustalle kentälle ruudukoksi, neljän ja kolmen riveihin, kaksitoista joka sivulla. Kirja oli kangassidoksinen vuoden 1931 ensipainos, jonka äidin isoisä oli löytänyt kirpputorilta.

Ylläoleva lainaus kuvaa Anthony Doerrin Davidin uni teoksen päähenkilön kiinnostuksenkohdetta. Hän oli kiinnostunut kuusisakaraisista jääkiteistä. Tosin Davidin kiinnostuksenkohteet liittyivät muutenkin veteen, sillä hän oli hydrologi. Kirjan tarinoissa vedellä on iso merkitys asioille, mutta yllätys yllätys myös enneunilla oli iso merkitys Davidin elämään ja siinä tapahtuviin muutoksiin. David näkee niitä unia itse ja pahimpia ovat kuolemaan liittyvät unet. Kirjan englanninkielinen nimi on About Grace, mutta suomennos huomioi nämä Davidin unet teoksen nimessä. Grace on Davidin tyttö. Davidin äiti oli tässä käännöskirjassa suomalainen, mutta en tiedä oliko hän alkuperäisessä kirjassa suomalainen.

Mikä on aika? hän kirjoitti lehtiöönsä. Täytyykö ajan olla perättäistä - alkuineen, keskikohtineen, loppuineen - vai onko tämä vain yksi tapa hahmottaa sitä? Kukaties aika voi läikkyä, jäätyä ja vetäytyä, ehkä aika on kuin vesi, joka kiertää loputtomiin eri olomuodoissa.

Kirja alkaa siitä, kun 59-vuotias David on lentokoneessa.  Lentomatkan aikana hän muistelee elämäänsä ja sen eri käänteitä. Hänellä oli vaimo, lapsi ja talo sekä hyvä työpaikka, mutta sitten tuli tulva ja hänen elämänsä muuttui. Se muuttui paljolti hänen näkemiensä enneunien vuoksi, joiden vuoksi hän pakeni tuhansien kilometrien päähän, jossa aloitti kaiken alusta köyhänä, rahattomana ja työttömänä. David oli nyt tulossa takaisin oltuaan parikymmentä vuotta pois. Hän halusi Sandyn ja Gracen takaisin luokseen. Aika utopistinen ajatus ja tietysti siihen liittyy vaikeuksia.

Amerikkalainen kirjailija Anthony Doerr voitti vuonna 2015 Pulizer-kirjallisuuspalkinnon teoksellaan Kaikki se valo jota emme näe. Kirja on voimakas ja upeasti kerrottu siten, että ajat vaihtelevat ja Marie-Laurenin hallussa olevan esineen etsijä lähenee vuosi vuodelta, päivä päivältä. Kirja nostaa loistavasti esille sodan kauheudet, mutta toisaalta elämän jatkuvuuden sodasta huolimatta. Ihmiset eivät ole robotteja, vaan heillä on omat ajatukset ja tunteet. Sota ei jätä ketään kylmäksi. Vaikka en pidä sotakirjoista ja sotimisesta, se jäi kirjan juonessa sivuosaan ja näiden kahden nuoren elämä ja kohtalot olivat kirjan parasta antia. Sokean osa ja näkökulma elämään oli mielestäni todella hienosti nostettu kirjassa esille. Jopa kirjan nimessä.

Davidin unessa ajat myös vaihtelevat Davidin ajatusten myötä. Davidin unet olivat välillä todella julmia. David kulkee myös unissaan ja se on välillä aika vaarallista. En tiedä miksi kirjan ihmiset suhtautuivat enneuniin ja unissakulkemiseen ikävästi. Ovathan ihmiset käyneet iät ja ajat ennustajien luona. Itse kuulun sukuun, jossa nähdään enneunia, puhutaan unissaan ja kuljetaan unissaan. Mutta noin raakalaismaiset unet olisivat hirmuisia katsottavia. Oma sympatiani oli koko ajan Davidin puolella. Kirja oli tarinavetoinen ja teksti oli välillä niin kaunista, että jäin sitä lukemaan ja ihailemaan useampaan kertaan.

Eilen illallisella iso ruskea yöperhonen tuli ikkunalle, ja sen seuraan lehahti toinen ja vielä kolmas. Ne olivat kaikki koiraita - ja niiden ohuet siveltimet olivat niin täynnä alkaloideja ja feromoneja, että kun ne olivat poissa, näin yhä niiden haamut tomukuvina lasissa.

Anthony Doerr, Davidin uni *****
suom. Hanna Tarkka
WSOY 2016
s. 426
About Grace 2004

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
 


13 kommenttia:

  1. Voi olla kiinostava kirja; kiitos Mai!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kiinnostava. Tarina oli aika erikoinen. Kiitos Aili :)

      Poista
  2. Minä en innostunut niin paljon kuin toivoin, vaikka kyllä tarinassa kiinnostavia elementtejä riittää. Doerr kirjoittaa kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doerr kirjoittaa todella kauniisti, mutta ymmärrettävästi. Kirjassa oli kyllä elementtejä, mutta ne pysyivät hyvin hallinnassa :)

      Poista
  3. Kuten sanot, tässä tarinassa on todella kauniita tuokioita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :)
      Seuraavaa suomennosta odottelen, sillä nämä kaksi kirjaa ovat antaneet hienon näytön kirjailijan mielikuvituksesta ja sen meille lukijoille kertomisessa :)

      Poista
  4. Kiitos Kaisa Reetta :)
    Seuraavaa suomennosta odottelen, sillä nämä kaksi kirjaa ovat antaneet hienon näytön kirjailijan mielikuvituksesta ja sen meille lukijoille kertomisessa :)

    VastaaPoista
  5. Minä en tavoittanut Davidin sympaattisuutta, vaan enemmänkin tuskastuin hänen viivyttelyynsä, mutta hienoja kohtia ja kuvauksia tässä kirjassa oli, sitä ei käy kiistäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä kirjassa tuli hyvin esille nykyajan suuntaus hitaampaan elämänmenoon.
      Nautin Akateemisen mainoksesta, jossa mies katselee digitaalisia laitteitä ja muuttuu oravaksi. Sitten siinä kysytään, että onko keskittymiskykysi muuttunut oravan keskittymiskyvyksi. Lopussa mies lukee kirjaa ja on rauhoittuneen näköinen.

      Sympatisoin Davidia siitä, että hän eli omannäköistä elämää. Muutos voi tuoda hyviä asioita elämään, eikä köyhtyminen aina ole maailmanloppu.

      Poista
  6. Minua jäi häiritsemään kirjan loppu...kuka oli se nainen, joka katsoi ikkunasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä muista, enkä pysty tarkistamaan, kun luin kirjaston kirjan.

      Poista
  7. Minua jäi vaivaamaan kirjan lopussa mainittu pienikokoinen nainen, jonka david tunnisti...kuka tämä nainen oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä kysymys. Nyt en kyllä muista, ja kirjakin oli kirjastosta lainassa ;)

      Poista