tiistai 6. joulukuuta 2016

Naoki Higashida: Miksi minä hypin - Erään pojan ääni autismin hiljaisuudesta

Pienenä en ymmärtänyt olevani erityistä tukea tarvitseva lapsi. Sain tietää asiasta, kun ihmiset kertoivat minun olevan erilainen kuin muut, ja että se on ongelma. Tottahan se oli.

Japanilainen Naoki Higashida (s. 1992) on kirjoittanut omaelämäkerrallisen teoksensa Miksi minä hypin 13-vuotiaana. Naoki Higashidan autismi on niin syvää, että hän ei kykene keskustelemaan normaalisti. Sanat katoavat, kun hän yrittää puhua muiden kanssa. Itse voisi kuvitella vastaavaa tilannetta, ehkä kateissa on jokin sana tai nimi, mutta että kaikki sanat katoaisivat, niin se on jo merkki vakavammasta sairaudesta. 

Naoki Higashida on elänyt koko elämänsä autismisuuden keskiössä, joten hänellä on hyvä tilaisuus kertoa mitä se sitten on, miltä hänestä tuntuu oma käytös ja muiden suhtautuminen omaan käytökseensä. Miksi hän hyppii, huutaa, karkaa, riehuu, itkee rajusti, panikoi, ja moneen muuhunkin kysymykseen tulee vastaus kirjan sivuilla. 

Kirjan alkupuheen on kirjoittanut kirjailija David Mitchell, mm. Pilvikartaston kirjoittaja. Mitchell on kääntänyt Miksi minä hypin teoksen japanin kielestä englanniksi KA Yoshidan kanssa. Kirjan upean kansikuvan lisäksi kirjasta löytyy muitakin kuvia parivaljakko Kai & Sunnylta. Kuten monet muutkin autistit, Naoki Higashida tekee valtavasti eri asioita ja hän on ehtinyt jo kirjoittaa yli 20 kaunokirjallista ja tietoteosta. Lisäksi hän pitää suosittua blogiaan ja kulkee luennoimassa autismista.

K37 Miksi heiluttelette sormia ja käsiä kasvojenne edessä? ... Myönnän tämän olevan jotakin sellaista, jota en pysty selittämään loogisesti.

Miksi minä hypin teoksessa on 58 kysymystä, jotka on merkitty K-kirjaimella otsikoissa ja ne on numeroitu. Lisäksi kirjassa on lyhyitä kertomuksia ja kirjan lopussa on hieman pidempi kertomus. Kysymysten vastaukset ovat lyhyitä, mutta niitä on selvästi pohdittu. 13-vuotias Naoki Higashida löysi äitinsä tuella ja kannustuksella keinon kommunikoida muiden kanssa ja kirjoittaa pidempiä teoksia. Alussa kommunikointikeino oli pahvilla olevat kirjaimet, joita hän näytti yksitellen.

K53 Miksi olette pakkomielteisiä tiettyjen asioiden suhteen?
Emme ole pakkomielteisiä, koska pidämme siitä tai koska päätämme tehdä niin. Autisteilla on pakkomielteitä, koska ilman niitä me tulisimme hulluiksi...

Kirja on erinomainen teos autistilasten vanhemmille, jotka pohtivat mitä heidän lapsella on edessään elämässä. David Mitchellin oma poika on autisti ja hänen mielestään oma poika kertoi Naokin sanojen avulla, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui. Kirja avaa silmiä myös epäluuloille ja vanhoille käsityksille monista autismia koskevista harhaluuloista, kuten että autistit ovat tunneköyhiä ja epäsosiaalisia, eivätkä tunne empatiaa. Suosittelen kirjaa kaikille autistien kanssa työskenteleville, uskon, että moni kirjan vastaus antaa tietoa miten käyttäytyä autistin seurassa.

Kirjan luettuaan voi jokainen pudottaa ennakkoluulonsa menemään ja unohtaa ne. Naoki Higashida on  osoittanut erilaisuuden voiman ja vahvuudet, toisilla ne ovat erilaisia, hänen vahvuutensa on tarinankertomistaito. Toivon onnea ja menestystä sekä tähtien loistetta kirjailijanurallesi Naoki Higashida.

Naoki Higashida, Miksi minä hypin - Erään pojan ääni autismin hiljaisuudesta *****
suom. Mikko Pihlajavirta
kuvitus Kai & Sunny 2013
Sammakko 2016
s. 183
Jiheisho no boku ga tobihaneru riyu 2007
The Reason I Jump 2013
s. 183

Paulan bloggaus

Tervetuloa Satu Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)



19 kommenttia:

  1. Luin tämän joskus enkuksi ja olinkin iloisesti yllättynyt, kun huomasin Goodreadsista että se on käännetty suomeksi. Visuaalisesti kaunis pieni kirja joka minulle, autismista hyvin vähän tietävälle, avasi aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyin iloisesti, että kirja käännettiin ja autistinen nuori sai äänensä kuuluville. Erilainen näkökulma, se ainoa oikea näkökulma.

      Poista
  2. Tämähän pitääkin lisätä lukulistalle, kiitos vinkistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit lukuvinkin. Sinulla on ihana pöllö, joka lukee :)

      Poista
  3. Tämä on merkityksekäs lausunto: "Sain tietää asiasta, kun ihmiset kertoivat minun olevan erilainen kuin muut, ja että se on ongelma." Olen monta kertaa miettinyt tuota samaa asiaa. Ei erilaisuus olisi iso, tai minkäänmoinen ongelma, ellei joku aina ottaisi asiakseen osoitella sormella ja alkaa vaatia että pitää olla samanlainen kuin "me muut". Eräs lievästi autistinen ystäväni manaa aina uudelleen sitä että hänen niin sanotut ohjaajansa ja auttajansa yrittivät kaikin keinoin tehdä hänestä "normaalia". Autistipiireissä hän on ihan normaali :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja selvittää tosi monta kysymystä ja tuokin tulee esille, että miksi yrittää tehdä normaaliksi, kun tämä poika piti elämästään autistina. Hän tykkäsi olla yksin ja kirjoittaa kertomuksiaan. Yksi asia pisti silmääni, johon olen paljon kiinnittänyt huomiota, on kuvakorttien käyttö. Joka päivä samat kortit. Ehkä uuden asian kertomisessa hyviä, mutta ei loputtomiin. Olenkin tehnyt omia kokeilua opetushommissa ja käyttänyt kirjaimia, ihan saman asian esittämistä, jonka he osaavat jo ulkoa.
      Suosittelen tätä kirjaa ystävällesikin :)

      Poista
  4. Autismi kiinnostaa. Olen käsittänyt, että autismin kirjo on laaja. Tulee mieleen savantit (yksipuolinen nerous mutta sosiaalisia ongelmia) ja aspergerin syndrooma (lievä autismi vai ei autismia?). Oliko myös autisteja, jotka eivät puhu ollenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kirjoittaja puhuu, mutta seurassa sanat katoavat. Netissä on tosi paljon juttuja kirjailijasta (nyt 24v.). Hän suoritti ylioppilastutkinnon 2011. Tosiaan mietin miten hän luennoi, jos sanat katoavat.
      Minulla on yksi viikon opettajakokemus autistipojasta. Hänellä oli juuri ne vaikeudet olla isossa joukossa ja hälinässä, ja oli mielellään yksin. Meillä oli tanssiesitysharjoitukset ja hän pysytteli pukuhuoneessa, ovi oli auki, mutta aina kun katsoin häntä, hän tanssi siellä hymyillen.
      Aihe kiinnostaa minuakin.

      Poista
  5. Kirja vaikuttaa tärkeältä, jos se auttaa ymmärtämään autisteja paremmin. Edellä olevan kommentoijan tavoin minäkin olen ollut siinä uskossa, että autismin kirjo on laaja. aivan mahtavaa, että kirjan kirjoittaja on löytänyt näin hienon tavan ilmaista ajatuksiaa ja tunteitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.autismiliitto.fi/autismikirjo
      Autismi- ja Aspergerliitto ry:n sivuilta saa lisätietoa. Kirjo on yksilöllinen ja tietyt luokitukset ovat vielä voimassa vuoteen 2018, jonka jälkeen puhutaan vain autismikirjon häiriöstä. Suomessa on n. 54 000 henkilöä, joilla on autismikirjon häiriö.
      Minustakin on suurenmmoista, että Naoki Higashida on kirjailija ja että hänen kirjansa suomennettiin.

      Poista
  6. http://www.autismiliitto.fi/autismikirjo
    Autismi- ja Aspergerliitto ry:n sivuilta saa lisätietoa. Kirjo on yksilöllinen ja tietyt luokitukset ovat vielä voimassa vuoteen 2018, jonka jälkeen puhutaan vain autismikirjon häiriöstä. Suomessa on n. 54 000 henkilöä, joilla on autismikirjon häiriö.
    Minustakin on suurenmmoista, että Naoki Higashida on kirjailija ja että hänen kirjansa suomennettiin.

    VastaaPoista
  7. Hieno kirjoitus tärkeästä kirjasta. Tämän toivoisi joutuvan monen sellaisen ulottuville, joita autismi tavalla tai toisella koskettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Paula. Kirja antaa niin paljon ihmisille, joita autismi koskettaa perheenjäsenenä, autistina, alan työntekijänä ja opiskelijana. Opettajat ja kasvattajat...lista on pitkä.

      Poista
  8. Tämä kirja täytyisi kyllä lukea, on sen verran kiinnostava ja tärkeä tärkeä aihe. Tuokin on niin hyvä havainto, että miksi kaikkia ihmisiä täytyy yrittää 'normalisoida' ja sopeuttaa, jos ihminen on onnellinen sellaisena kuin on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se oli kirjan yksi tärkeimmistä sanomista ja autistien mielestä he ovat normaaleja ja muut eivät, mielenkiintoinen ajatus sekin.
      Uskon kuitenkin, että kuntoutus ja tuki pysyvät ajan hengessä mukana.

      Poista
  9. Pojanpoikani on asperger-nuori. Jossain aiemmassa keskustelussa taisin sanoa häntä autistiksi, mutta
    häiriö on lievempi. Ja lieventynyt edelleen vuosi vuodelta. Pojan ollessa pieni, perhe kävi jonkun sopeutumisvalmennuskurssin. Koulu sujuu ja hänellä on omat kiinnostuksenkohteensa, joista tietää paljon.

    Varmasti kaamea tunne jos kaikki sanat katoavat. Keljulta tuntuu jo se, jos jonkun nimi ei tule muutamassa sekunnissa mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko tuossa aiemmin laitoin vinkkinä autismi- ja apergerliitosta nettisivulinkin.
      Eli nimitys muuttuu 2018 autismikirjon häiriöksi. Luokitukset poistuvat.
      Jokainen on yksilö ja häiriöt (?) esiintyvät yksilöllisesti.

      Toivon tietysti, että muisti ei pätkisi, mutta kyllä se pätki, kun opiskellessa piti tenttiä 5 kirjaa yhtä aikaa. Sain tehdä tentin esseenä, kun sanoin ohjaajalle, että en saa ikinä tuommoista tenttiä läpi.
      Autistillahan ei kyse ole muistista, vaan häiriötilasta, kun sanat katoavat. Mieti, jos me nyt keksitään tässä uusi teoria, ja kyse onkin lyhytkestoisesta muistista, joka ei toimi... On ne varmassti tutkineet tätäkin asiaa aivoista.

      Poista
    2. Olen lukenut aspergerista muutaman kirjan, kun halusin tietää enemmän. En tosin muista niitten nimiä, kirjastolainoja. Hyvä ylipäätään että diagnoosi selviää vaivassa kuin vaivassa, silloin hoito ja apukin kohdistuvat paremmin.

      Kiireet sukkaan, sitten sukka hukkaan! Kannatan!

      Poista
    3. Tämä aihe on kyllä kiinnostava ja suosittelen kirjaa sinulle, kun perheessäsi on asperger.
      Lapsilla diagnoosin teko on todella vaikeaa ja niin kuin olet huomannut häiriöt ovat lieventyneet, siksikin minusta on tuo uusi tautiluokitus hyvä.

      Niin ja hyvä kirja esille ja lukuiloa ;)

      Poista