Tommy Tabermann: Aivan kuin joku itkisi

Sade, kastele maan haljenneet huulet

viljan lempeäksi hymyksi

Sade, älä yllätä koditonta

lehdettömän puun tiellä

Sade, älä hukuta riisiä tyhjiksi kupeiksi

Sade, pese sokeiden silmistä unien imelä

Sade, kastele hyökkääjien aseista ruuti

Sade, pese mullasta iäksi veri

Sade, ojenna kätesi ruusuille ja siemeniä suuteleville

Sade, aivan kuin joku itkisi,

                                          ilosta.

Tommy Tabermann (1947-2010) on yksi lempirunoilijoistani, enkä uskoakseni ole ainoa ihailija. Täällä blogissa olen esitellyt hänen runojaan monet kerrat.  Ensimmäinen runokokoelma Ruusuja Rosa Luxemburgille ilmestyi vuonna 1970. 40-vuotisen kirjailijauransa aikana kirjoja ilmestyi lähes 80. Tabermann kirjoitti myös proosateoksia, kolumneja ja hän oli toimittaja. Uutisvuoto-tv-ohjelmassa hän oli peräti 300 kertaa. Tabermann oli myös yhteiskunnallinen  vaikuttaja ja viimeiset elinvuodet hän oli kansanedustaja. Yhteiskunnallinen kiinnostus näkyy hänen monissa runoissa, vaikka hänen runojensa pääteemoiksi nousevat rakkaus, miehen ja naisen suhde ja erotiikka. Tommy Tabermann – nimikkopalkinto myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012 Toni Edelmannille.

Sain Tommy Tabermannin runokirjan Aivan kuin joku itkisi ystäviltäni 15-vuotislahjaksi. Se oli toiveeni ja vieläkin hellyydellä ajattelen heitä, nuoria ystäviäni, he toteuttivat toiveeni. Päällystin runokirjan kontaktimuovilla, jotta se pysyisi hyvänä, sillä runokirja kulki mukanani ja luin siitä runoja aina kun tuli sellainen olo,  että tämän runon haluan lukea. Joidenkin runojen kohdalle olen piirtänyt punaisia sydämiä ja joidenkin kohdalle sydämen, joka itkee kyyneliä. Ajattelen lempeydellä tuota nuorta runotyttöä, itseäni. Tietysti rakkausrunot kiinnostivat, sillä aika oli ihastusten aikaa.

Miksi runokirja puhutteli minua niin kovasti on juuri se yhteiskunnallinen sanoma. Runot eivät ole pelkästään sanoja aseteltuna kauniisti sopimaan toisiinsa, vaan ne laittavat kyyneleet valumaan silmistä maailmassa tapahtuvien epäkohtien vuoksi, väkivallan, sorron, tappamisen, sotien vuoksi ja sitten vastakohtana on sanomattoman kaunis rakkaus ja kaipaus hellään syliin. Voi Tommy, kirjoitit runoillasi itsesi unohtumattomaksi. Tähtien vilkutusta sinulle, missä sitten oletkin.

Kuu nostaa keltaisen purjeensa

             pilvien kuohuihin, eteenpäin,

yö kuin pieni asema ja seisahtunut juna,

             ja laulamattakin jo kuuluu

                                                lintu,

                      luumupuun pimeää keinuvassa laivassa.

Tommy Tabermann, Aivan kuin joku itkisi *****

Wsoy 1973

s. 52

Osallistun kirjalla Ompun runohaasteeseen.