Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

Puhuessani sain varmuutta ja aloin vähitellen nauttia olostani. Tiesin mitä tein, olin joku muu kuin se ihminen, joka ei ollut saanut edellisiltana unta miettiessään, kuinka tuhoaisi seuraavana päivänä maineensa, uransa ja itsekunnioituksensa.

Veera Vaahteran Sattumalta sinun teoksella on lujaluonteinen ja päättäväinen päähenkilö, vai onko? Karoliina Laajasalo oli palkattu filosofian laitokselle konsultiksi, sillä yliopisto oli huomannut, että laitokselta ei valmistunut opiskelijoita, siellä ei tehty jatko-opintoja ja ulkomaiset artikkelit olivat käyneet vähiin. Laitoksella oli sitä paitsi homeongelma ja yksi työntekijöistä teki pelkkää etätyötä kotona. Hän olikin ainoa, joka julkaisi jotakin. Karoliinan piti siis lyhyessä ajassa saada laitos tuottamaan hyviä tuloksia. Hän oli vetänyt jo aiemminkin samanlaisia projekteja ja tähtäimenä oli vakituinen yliopistoura, sillä työttömyys oli jo tullut tutuksi. Akateemisia työttömiä alkoi olla te-toimistot täynnä, ja opiskelijoita ei juuri kiinnostanut valmistua, koska valmistuttua joutuisi työttömäksi.

Tervehdykseni eivät saaneet miestä liikahtamaan. Pahat epäilykset täyttivät mieleni: kuuluiko ihon todella olla niin kelmeä kuin Harmaaparralla? Kohosiko lehtorin vatsakumpu lainkaan hengityksen rytmissä? Lähestyin miestä varovasti. En nähnyt edelleenkään elonmerkkejä.

Karoliina päätti keskustella jokaisen työntekijän kanssa kahden kesken ja tutustua henkilökohtaisesti jokaiseen, ennen kuin alkoi antaa neuvoja miten parantaa työpanosta. Työntekijät olivat erikoisia ja karikatyyrisiä. Osa piti pelkästään aataminaikuisia kalvosulkeisia opiskelijoille. Niistä laitteista Karoliina päätti ensimmäiseksi päästä eroon ja houkutella jokaisen käyttämään tietokoneita. Helpommin sanottu kuin tehty.

Aina välillä katseemme kohtasivat, ja tunsin kuinka hänen flow´nsa katkesi. Olin ehkä hänen tiellään, mutta olin myös liian lannistunut lähteäkseni mihinkään. Sitä paitsi oli Matiakselta vähän tylyä näyttää niin avoimesti, että vaikka toisten päivät olivatkin yhtä oravanpyörää, hän itse eli vapaaherran elämää. Vähintä mitä hän saattoi tehdä oli sietää toisten murjotusta.

Filosofian laitoksella oli mukavan oloinen siviilipalvelusmies, Matias, ja kiinnostus vaikutti molemminpuoliselta. Yksi häiritsevä tekijä oli kuitenkin Karoliinan entinen avomies Ville, joka oli huomannut vasta eron jälkeen minkälaisen kultakimpaleen oli menettänyt. Ville hääräsi jatkuvasti lähistöllä joka päivä, ihaili ja tarjosi olkapäätään. Erosta oli jo puoli vuotta, mutta ero ei selvästikään ollut selvä, ja Matias ei antanut minkäänlaista saumaa entisille poikaystäville.

Ympäröin Massan puruleluilla, kaadoin kulhoon niin paljon terveyskuivamuonaa kuin se ikinä saattaisi syödä ja katsoin koiraa suoraan silmiin.

- Jos sä lupaat olla täällä tosi kiltisti, mä voin pudottaa häissä vahingossa lattialle jotain. Ja mä olen varma että muutkin pudottaa. Sulla on edessä onnenpäivät, jos sä vain hetken käyttäydyt hyvin.

Karoliina joutui jossakin vaiheessa koiranhoitajaksikin, ja niinpä koira oli otettava mukaan jopa häihin. Tässä kohden nauroin ääneen, sillä Massa oli oikea persoona ja todellakin olen tavannut aika monta vastaavanlaista koirapersoonaa. Veera Vaahteran Sattumalta sinun on chick litiä parhaimmillaan. Kirja on mukavaa kesälukemista, se viihdyttää, se on hauska ja kirjasta tulee rennonletkeä olo. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Veera Vaahtera, Sattumalta sinun ***

Tammi 2015

s. 249

Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa kirjailija kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita.

Vanhatalo Pauliina: Keskivaikea vuosi,  Pitkä valotusaika,  Korvaamaton